Tärkeä kaksikko

Olen oppinut kantapäiden kautta sen, että ahkeraan liikkuniseen tarvitsen hyvien kenkien lisäksi tämän kaksikon. Askelmittari on kuulunut taskuun jo vuosia ja kuulokkeetkin on ollut kauan, mutta juuri nämä nimenomaiset ostin viime kesäkuussa. Haluan tietää askelmäärän, jotta tiedän kulkemani kilometrit, sillä olen Tilastoija. Haluan kuunnella kävellessä aina jotakin - useimmiten true crimea, mutta joskus myös vanhanaikaisia kuunnelmia tai terveysohjelmia. Olen siis Kuuntelija. Ja tämän kaksikon ansiosta olen Liikkuja.

Kyllästyin johtoon!

Kävellessä kuuntelen aina. Milloin mitäkin - true crimea, kuunnelmia ja musiikkia. Tähän asti johdon kanssa, mutta pari viikkoa sitten kyllästyin johtoon ja sijoitin kävelyharrastukseeni isohkon summsn, kun ostin kuvan kuulokkeet. Jos minun pitäisi perustella ostostani (jota ei tarvitse), voisi sanoa, että harrastukseen ei sitten paljon muuta uppoakaan kuin kenkien ostamista…

Kuulokkeet ovat entuudestaan tuttua mallia ja pysyvät hyvin korvissani. Kävelyn viehätys sai ihan selvästi uutta pontta, tarmoa ja tehoa!

Passiota, elokuvaa ja ikääntymistä

Eilen harrastin passiokävelyä reilun kolmen tunnin verran. Aamulla kävelin ruokakauppaan ja epähuomiossa valitsin ensiksi sellaisen version, jossa oli vain pätkiä Bachin Matteuspassiosta. No, paluumatkalla sitten kaivoin areenaversion esille ja sieltähän löytyi lähes kolmetuntinen esitys. Vaati siis kaksi kävelylenkkiä, että sain koko passion kuunneltua ja välillä säädin volyymit kaakkoon kuoro-osuuksissa ja nautin…

Eilen käytiin myös katsomassa Orenda ja jopa oli hieno, intensiivinen ja ajatteluttava elokuva. Sopi tyyliltään hyvin kiirastorstain tunnelmaan. 

Eilen ikänumeroni muuttui sen verran, että nyt siinä on kaksi samaa peräkkäin. 

Jk. Kuvan pysähdyin ottamaan iltalenkillä. Maisema näytti siltä, että kohta on unen aika.

Karahkalatvusmikälie

Kävelylenkeillä kuljen napit korvissa. Samuel -kännykkäni (kavereiden kesken Samu) tarjoilee minulle tällä hetkellä Kurja juttu -podcastin jaksoja. Löysin tuon podcastin korviini talvella ja jaksoja on vielä vaikka millä mitalla kun nyt on viideskymmenesyhdeksäs menossa ja niitä on sataneljäkymmentäkuusi (ja joka torstai tulee yksi lisää).

Aina välillä Samu pääsee myös kuvauspuuhiin. Eilen kävelin ensimmäisen kerran tänä keväänä ns. Hiljaisuuden polkua, joka mutkittelee kirkkorannassa. Pysähdyin yhden räpsyn ajaksi, sillä tuo karahkalatvusmikälie oli ikuistettava. Siten taas jatkoin kurjien juttujen kuuntelua ja lempiharrastustani eli kävelyä.

Pitkä lenkki ja linssikeitto

Eilen tein yhden pitkän kävelylenkin. Lähtiessäni ajattelin, että kävelen päivällä kohtuupitkästi ja illalla sitten lisää, mutta suunnitelma muuttuikin, kun oli niin hyvä pössis ja ajattelin urakoida kerralla enemmän. Kaikki oli mintissä eli viimeisen päälle: sää, mielentila, reitti, vaatevalinta ja lenkkarinnauhojen kireys. Kävelykuuntelemisena oli aluksi miedompaa true crimea. mutta kun matka jatkui ja jatkui, oli otettava pari vahvempaa annosta lisäksi.

Lenkin pituus oli 14,2 kilometriä ja aikaa kului 142 minuuttia. Olin varannut itselleni kokkausvuoron illaksi, joten kotona sitten sitaisin esiliinan eteeni ja aloitin linssikeiton valmistuksen. Käyttämäni resepti on nimeltään Maailman paras linssikeitto ja se on nimensä veroista.

Muhkea luku!

No niin, nyt olen ollut tasan vuoden eläkkeellä! Olen nauttinut vuodesta kuin pieni keskikokoinen eläin. Olen lukenut paljon, nukkunut pitkiä & hyviä yöunia, elänyt suurimmaksi osaksi ihan aikataulutonta elämää (paitsi vähän tehnyt virsikirjatöitä) ja kävellyt enemmän kuin työvuosina. Ynnäsin eläkekävelykilometrit ja sain melko muhkean luvun aikaan. Olen ylpeä itsestäni ja kiitollinen siitä, että jaksan laittaa tossua tossun eteen poudalla ja pakkasella, rännällä ja räpäskällä. 

Kuluneen vuoden aikana olen perehtynyt napit korvilla kävellessä kymmeniin rikoksiin, katoamistapauksiin ja selvittämättömiin tapauksiin. Ne kiinnostavat enemmän kuin kävely musiikkia kuunnellen. Taidan pohjimmiltani siis olla dekkaristi! 

Kauniin kesäillan kombo

Rennonpulskea juhannus on vietetty. Nukuttu hyvin, syöty kasakaupalla, juotu yksi olut puoliksi, lueskeltu, lenkkeilty ja pihailtu. Ei siis ollenkaan valittamista.

Eilen tein vain yhden kävelylenkin. Se oli yhdentoista kilometrin pituinen ja ajoittui iltaan. Kuuntelin rikospodcastia ja laitoin lenkkarit liikkumaan. Se on juuri sopiva kauniin kesäillan kombo.

Rikosten penkkiurheilija

Viime ja tällä viikolla olen tehnyt kaikki kävelylenkit Riku Rantalan kanssa. Olen vannoutunut rikospodcastien ja yleensäkin true crimen käyttäjä ja jos todetaan, että joskus lenkillä on mukana kuunnelmat, olen sitten varmaankin sekakäyttäjä… No, joka tapauksessa kuuntelin kaikki kolme kautta M/S Mystery -podcastia laivalla tapahtuneista katoamisista ja olin ihan liekeissä (tai siis laineissa). Tosi hyvin tehty podcast, jossa äänensä saavat kuuluville omaiset, poliisit, laivaihmiset jne. Suosittelen vahvasti alan käyttäjille ja muillekin kiinnostuneille.

Jk. Otsikko on Riku Rantalalta. Hän kertoo olevansa entinen rikostoimittaja ja nykyään rikosten penkkiurheilija. Sitä jälkimmäistä siis minäkin.

Kantolan ja Suomisen perheen kanssa lenkillä

Eilen kävelin Laurilan postipolulla, asfalttitiellä, kevyen liikenteen väylällä ja Hiljaisuuden polulla. Kuva on viimeksi mainitulta. Polku kulkee kirkon rantaa ja siitä näkyy myös toinen kirkko.(Kts. kuva.) Kuuntelin samalla Kantolan perhettä ja kun ne jaksot loppuivat, vaihdoin perhettä ja siirryin Suomisiin. Lenkistä tuli reilun kympin mittainen ja arvosanaksikin voisin antaa kympin. Kaikki oli mallillaan - aina kengännauhoja myöten.

Ei nyt kuitenkaan Mount Everestille…

Eilen onnistuin valitsemaan aamupäivän kävelylenkille tosi hyvät tehosteet mukaan. Kuuntelen nimittäin kävellessä milloin mitäkin ja syksyllä löysin kaikenlaiset rikosjutut ja podcastit kävelyseuraksi. Eilen sateli lunta eli siis hiutaloi ja jonkin verran oli tuulta. Ei mitkään arktiset olot, mutta podcastissa kerrottiin Mount Everestin katastrofista 1996 ja sitähän ei olisi voinut kuuntelukävellä kesähelteessä ollenkaan! Paljon uskottavampi olo oli, kun piti nastakengillä vähän puskea eteenpäin lumisia kävelyteitä…

Luonnehtisin itseni kiltiksi ja rauhalliseksi, mutta kuuntelen true crimea

Eilen tein kävelylenkin lounaan ja päiväkahvin välillä. Kuuntelin samalla Spotifysta rikoksista ja mysteereistä kertovaa Johtolankoja -podcastia. Oikeastaan koko syksyn olen kävellyt napit korvilla true crime -maailmassa ja yrittänyt ratkaista rikoksia tai ainakin olla osallisena rikostutkimuksessa. Ihmisenä kyllä luonnehtisin itseni kiltiksi ja rauhalliseksi…

Eilen illalla saatiin toiset omat meille. Joulu siis jatkuu! 

Jk. Kuvassa Laurilan perinteinen herkkupöytä.