No niin, nyt olen ollut tasan vuoden eläkkeellä! Olen nauttinut vuodesta kuin pieni keskikokoinen eläin. Olen lukenut paljon, nukkunut pitkiä & hyviä yöunia, elänyt suurimmaksi osaksi ihan aikataulutonta elämää (paitsi vähän tehnyt virsikirjatöitä) ja kävellyt enemmän kuin työvuosina. Ynnäsin eläkekävelykilometrit ja sain melko muhkean luvun aikaan. Olen ylpeä itsestäni ja kiitollinen siitä, että jaksan laittaa tossua tossun eteen poudalla ja pakkasella, rännällä ja räpäskällä.
Kuluneen vuoden aikana olen perehtynyt napit korvilla kävellessä kymmeniin rikoksiin, katoamistapauksiin ja selvittämättömiin tapauksiin. Ne kiinnostavat enemmän kuin kävely musiikkia kuunnellen. Taidan pohjimmiltani siis olla dekkaristi!
Siinä mielessä ollaan samasta puusta veistetty, että minustakin on kuoritunut pikku hiljaa dekkaristi. Ratkottavaa riittää :-)))).
VastaaPoistaJoo, eivät rikokset maailmasta (kävelemälläkään) lopu!
PoistaVoi kun te kumpikin "kävelette" niin kaukana - muutoin pestaisin teidät personal trainerikseni 😉☺️
PoistaVoitaisiin ratkoa rikoksia yhdessä, kun minäkin olen niitä oppinut ratkomaan. Tosin nyt vain tästä nojatuolissa käsin 😅
Sinäkin olet rikostyyppejä, kiva!
PoistaOlen oppinut pikkuhiljaa. Nyt on luettavana Anna Breitholtz Monsénin Salaisuuksien ranta.
Poista"Lina Lantz -dekkari"; luin ensin kirjailijan/sarjan kakkososan Murha linnassa, mutta ei järjestyksellä oikeastaan ole väliä.
Eikä ole mitään hurjaa meininkiä, mutta jos tykkää semmoisesta vähän...No ei tämän päivän todellisuudesta - on elämä niin hurjaksi mennyt, niin ihan mukavaa luettavaa.
Parempaa kuin iltapäivälehdet 😁
Minä luen jonkin verran dekkareita, mutta true crime -podcastit ovat vieneet sydämeni (tai pitäisikö sanoa: muutkin sisäelimeni) tyystin!
Poista