Olen aina pitänyt hautausmaista ja kuljeskellut milloin minkäkin seurakunnan hautausmaalla, lukenut kivistä outoja sukunimiä, laskenut vainajien ikiä ja miettinyt heidän historiaansa. Ehkä se juontaa juurensa lapsuudesta, kun muistan kulkeneeni synnyinseurakuntani hautausmaalla isä-Erkin kanssa ja isä osasi kertoa ja tarinoida ja muistella. Ja tiesi ja tunsi monenmonia. - Rohkenen sanoa, että viihdyn hautausmaalla.
Meillä on kyllä nyt ihan sama mielenkiinnon kohde :-). Meillä on Karin kanssa tapana usein poiketa vieraillekin hautausmaille katselemaan ja ihmettelemään vanhoja hautoja ja tutuilla hautausmailla käydään usein vain ihan kävelemässä. Niissä kun on niin rauhallinen ja kaunis seesteinen tunnelma.
VastaaPoistaMinäkin kävin lapsena usein itsekseni hautausmaalla.... jostain syystä ?
👍
Poista