Otsikko tuli silmien verkkokalvoille maanantaina kirjastossa. Se oli pakko ikuistaa, sillä olen samaa mieltä. En muista, mistä nimenomaisesta lähtemisestä lehtijutussa puhuttiin, mutta minä nyt käännän kaikki mahdolliset juonenkäänteet ja sivukiemurat aina liikuntaan ja ennen kaikkea kävelyyn. Sellainen minä olen, anteeksi.
Olen monesti sanonut, että kun ulko-oven kynnys on ylitetty, on se jo paljon. Jänismatematiikalla jopa huisin paljon, Ojalan laskuopin mukaan ehkä vähän vähemmän, mutta silti paljon!
Koska lähteminen on kohdallani monestakin eri syystä välillä jopa lähes mahdotonta (ah, mitä suomen kieltä, äidinkielen opettajani - kuin myös Poikani - pieksisi minut..), muunnan tuon omalla luvallani muotoon "aloittaminen kannattaa aina" 😄
VastaaPoistaOlen viime tipan ihminen ja siirtänyt sen ikävän tavan jälkikasvuumme. Mursua se tapa ärsyttää (paraskin puhuja, mutta jääköön sen setviminen toiseen kertaan).
Siksi siis aina, kun jonkun pitkään muhineen asian saa aloitettua ja vieläpä tehtyä valmiiksi, se tuottaa hyvää mieltä. Yhtä hyvää mieltä kuin tuottaisi käveleminenkin, myönnän.
Muuntaminen kannattaa aina ja on aina luvallista! 😉
Poista