Irl -elämää

Hyvää naistenpäivää! Laurilan väkimäärä vähenee tänään kuudesta kahteen, kun on matkapäivän vuoro. Mies menee viemään omia junalle ja käy samalla katsomassa taidetta. Käyn sillä aikaa ehkä kävelylenkillä. Keskiviikon rautainfuusion jälkeen olen ollut aika väsynyt, sillä tuo rautatykitys taisi olla elimistölle yllätys. Olen nukkunut enemmän, potenut lihassärkyä, lepäillyt vähän joka välissä ja vasta eilen kävelin muutaman kilometrin lenkin Esikoisen kanssa kokeeksi. Hyvältä tuntui raitis ilma! Eli eilen aloin olla taas normaali itseni. Kyllä tämä tästä!

Jk. Kuvassa ei ole asetelma. Ihan vaan irl -elämää tältä viikonlopulta. 

Uusi muki ja rautaa suoneen

Löysin itselleni paikalliselta kirpparilta itselleni aivan ihanan mukin. Mukana ollut ystäväni (Pastori Kissanen) oli sitä mieltä, että se oli ihan minun väriäni. Totta on, että takissa ja laukussa on samoja sävyjä! Kävimme kirpparilla kuluttamassa aikaa yhteisen pysäkkikokoontumisen jälkeen ja sitten pääsin vielä kyydissä teekoohon.

Minulla oli aika rautainfuusioon, kun sekä hermoglobiini että ferritiini vaan sitkeästi ovat matalissa lukemissa. Oli ensimmäinen kerta moista. Nelisenkymmentä minuuttia makasin lavitsalla kännykkää selaten ja rauta valui hiljalleen suoneen. Ennen juhannusta sitten testataan uudet rauta-arvot. Illan otin rennosti kotisohvalla oleskellen ja olo oli ja on ihan normaali. Ainoa merkki on melko iso mustelma kanyylikädessä. Muutamassa päivässä tai viikossa pitäisi energiatason nousta ja suorituskyvyn kohota. Kuinkahan pitkiä lenkkejä jaksankaan silloin tehdä…

 

Talvikuvakausi ja puhelun odottelua

Talvikävelykuvat jatkuvat… Tuo räpsy on siltä samalta lenkkikerralta, kun kuvasin kappelin kattoja. Tämä silta on nimeltään Salmensilta ja se johtaa vanhalle kirkolle. Kuljen sillan yli usein lenkillä kesällä ja talvella, keväällä ja syksyllä. Aika usein jään sille räpsimään kuvia.

Eilen oli toimeton päivä, kun odottelin lääkärin soittoa ja tiesin vain, että päivän aikana hän soittaa. Aamukahdeksasta asti olin valppaana. Jossakin vaiheessa kyllästyin odotteluun ja päätin tehdä jotakin hyödyllistä ja sitten edistin meidän läpikäymisprojektiamme siivoamalla eteisen vihreän senkin laatikot. Mies käveli kauppaan ostamaan mm. laskiaispullat. Jossakin vaiheessa heitin arvion, että puoli neljältä varmaankin puhelin soi. Hieman erehdyin, kun se soi kymmenen yli kolme… 

Vuosi alkuun näillä!

Tänä aamuna aamupalapöydässä oli meidän vanhojen naamojen (2) lisäksi pari vähän uudempaa tuttavuutta. Camelinaa eli ruistankiota/kitupellavaa on meillä vuosia sitten ollut rouhe- ja siemenmuodossa, mutta nyt ostettiin öljyä. Siitepölyä ollaan yksi pussillinen syöty syksyn aikana ja nyt löytyi juuri sopivan kokoinen lasipurkki uudelle satsille. Sekoitin molempia jogurttiin ja lisäsin vielä pakastemustikoita ja -puolukoita. Ehkä jatkossa tempaisen teelusikallisen öljyä ihan vaan raakana, kun maku oli sen verran voimakas. - Näillä lisäpotkuilla aloitellaan tätä vuotta! Jääkaapissa odottaa tyrnimehu korkkaamista aamushotteja varten. Tasapainon vuoksi olkkarin pöydällä on suklaata ja pähkinöitä…

Kiitollinen elämästä/elämälle

Tämä viikko on The Viikko kuuden vuoden takaa, jolloin piipaa-auto vei minut aamutuimaan sairaalaan ja viruin siellä kahdeksan päivää. Jouluaattona pääsin kotiin. Päivä päivältä olo koheni, pianonsoitto auttoi ja omien rakkaiden vierailut piristivät. (Kuva on sairaalan neurologian osaston käytäväikkunalta.)

Kuuteen vuoteen on riittänyt kaikenlaista. Sitä ennenkin olin toki liikkunut paljon, mutta kun ensin kuntoutin itseäni kotona pihalla talonympärikävelyllä, uskaltauduin sitten jo pitemmälle ja pitemmälle ja sitten minusta tuli himokävelijä. Olen onnellinen ja kiitollinen elämästä ja elämälle.

 

Ceetä ja rautaa

Näitö menee nyt koko ajan. Aamupalalla, välipalana ja jälkiruokana/jälkiruoan jatkeena. Hemoglobiini on taas aika matalissa lukemissa (samoin ferritiini), joten nämä(kin) tulevat tarpeeseen. Mehän olemme jo aikaisemmin tehneett verilättymyönnytyksen eli palautimme kesällä -24 ne ruokavalioomme ihan tuon raudansaannin takia. (Muuten jatkamme lihatonta elämää) Parin viikon välein ja joskus useamminkin syödään ns. helppo ruoka eli paketilinen verilättyjä puolukoiden tai puolukkahillon kera. Ja siihen jälkiruoaksi pikkuoranssit.

 

Vaikkamitäpäivä

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäinen oli 7,3 km lähilenkki ennen lounasta. Jälkimmäinen oli asiointilenkki eli kirjastoon ja työpaikalle ja lopuksi kotiin. Vaalilautakunnan kokouksessa avattiin iso pino lähetekuoria ja lopuksi verrattiin, oliko vaalikuotia yhtä paljon kuin rukseja luettelossa. Oli! Huh!  Kokouksen jälkeen jäin vielä valmistelemaan saliin sunnuntain ääntenlaskua ja teippailin numerolaput pöytään. Kasasin sunnuntaina mukaan otettavat tavarat eli teippiä, suklaata, vaalilippuja ja monta kynää. Ym. 

Eilen oli myös verensokeripäivä. Tein neljästi reiän sormenpäähän/päihin ja sain hyviä lukuja. Pienin oli 5,6 ja suurin 6,5. Hyvä päivä. 

Niin ja oli se vuosipäiväkin. Viestittelimme toisillemme kolmensadan kilometrin päähän aamulla, päivällä ja illalla.

Aamuhämärissä

Eilen aamupäivällä saimme neljännet piikit. Terveysasemalla oli ruuhkaa ja maskillisia odottajia. Jälkioireet olivat samoja kuin ennenkin eli päänsärkyä, väsymystä ja vilunväristyksiä. Iltapäivällä olo alkoi olla jo melko normaali. Illalla mentiin kymmenen jälkeen nukkumaan ja neljältä ei enää riittänyt unta. Viiden paikkeilla luovutin ja hain tämän Oton latauksesta. Tilanne nyt: Mies nukkuu ja minä kirjoitan. On sadeaamu ja vielä hämärää. 

Kuvan teksti osuu ja uppoaa. Sen kun muistaisi, niin elämä sujuisi helpommin. 

 

Onko tämä THL:n idea?

Pääsiäisen menomatkalla huomattiin tuollaisia liikennemerkkejä, mutta pysähdyttiin kuvaamaan vasta paluumatkalla. Mies ajoi auton lähimmälle bussipysäkille ja minä kävelin Hermannin kanssa siitä merkin luo. 

Ihan asiaahan tuossa on, vaikka meillä alkoikin heti spekuloinnit siitä, että vähemmän suolaa on yhtä kuin matalampi verenpaine.  Jäätiin miettimään, onko tämä THL:n idea?

Sairastumisen vuosipäivä ja unen pyöreät hedelmätornit

Tänään on tärkeä vuosipäivä. Tasan kaksi vuotta sitten päädyin isomman lähikaupungin sairaalaan. Seurasi diagnooseja, mittaamisia, lääkkeitä ja huolta aina jouluaattoon asti. Sen jälkeen sairaslomaa, mittaamisia, lääkkeitä ja huolta. Nyt on edelleen diagnoosi, lääkkeitä ja mittaamisia - mutta voin hyvin. Liikun paljon, syön terveellisimmin kuin ennen, nukun useimmiten hyvin ja vältän turhaa stressiä. Aina tuo viimeksimainittu ei ihan onnistu, mutta yritän sitä tietoisesti.

Tänä aamuna heräsimme jo puoli kuuden paikkeilla. Tuntui siltä, että yö oli siinä. Kuuntelimme radiota ja juttelimme niitänäitä, kun päätimme kuitenkin vähän vielä torkahtaa ja suljimme radion. No, havahduimme reaalitodellisuuteen puoli yhdeksältä. Jatkoyö oli tarpeen, sillä nyt on hyvä ja virkeä olo. Näin muutamia unia, joista en muista mitään muuta kuin viimeisen unen viimeiset lauseet: Tarvitsen lisää aikaa. Haluaisin rakentaa pyöreitä hedelmätorneja.

Ainakin kolmen asian päivä

Hyvää isänpäivää! Minun isäni oli huumorintajuinen, auttavainen, ystävällinen, suora ja musikaalinen. Hän oli kunnan mies ja kunnon mies.

Hyvää diabetespäivää! Minulla on tuo tauti kulkenut virallisesti mukana kohta kaksi vuotta. Kävelyn ansiosta pysyn viitearvoissa ja lääkitystäkin on vähennetty. 

Hyvää valvomisen sunnuntaita! Ei kait kirkkovuoden aihetta olisi tarvinnut ihan niin kirjaimellisesti ottaa… nimimerkki Uni ei oikein tullut viime yönä.

Jk. Kuva on eiliseltä. Se, joka teki porkkanakakun, en ole minä. 

Ottamuksia 80

Reilun vuoden ajan olen nyt mittaillut verenpainetta, painoa ja verensokeria. Eilen oli taas jälkimmäisen tarkistuspäivä. On ollut opettavaista tutustua oman kropan reagointiin ja siihen, mikä ruoka-aine nostaa sokeria ja mikä pitää tasaisena. Elämäntapaprojektini on tuottanut tulosta ja lääkeannosta on puolitettu. Silti diagnoosina on edelleen muun muuassa kakkostyypin diabetes eli henkseleitä ei ole syytä paukutella kuin ehkä ohimennen, puolihuolimattomasti ja vaivihkaa...

 

Kävely on Se Juttu!

Vuoden 2021 ensimmäisenä päivänä on aika tehdä inventaario. Vuosi 2020 oli henkilökohtaisella tasolla toipumisen ja kuntoutumisen vuosi. Otin ihan tosissani elämänmuutosprojektin. Sain aikaan tuloksia - arvot ovat parantuneet,  lääkearsenaalia on pienennetty, paino on pudonnut.

Kävelin koko vuonna paljon. Se on ollut aina minulle mieluisa harrastus, mutta nyt vielä enemmän. Kilometrejä kertyi vuoden aikana 2450,9 eli keskimäärin 6,6 km per päivä. Liikuntaa oli vuoden aikana 510 tuntia 33 minuuttia eli keskimäärin 83 minuuttia per päivä. 

Rakastan numeroita - tämä on tullutkin tutuksi vuosien mittaan monelle  - ja tilastointia yleensäkin. Olen itselleni aika ankara, sillä askelmittaristakin otan huomioon vain aerobiset askeleet eli kovat askeleet (Esikoisen määritelmä). Nautin ihan oikeasti liikunnasta, vaikka rehellisyyden nimissä voin myöntää, että olen muutaman kerran vuoden aikana lähtenyt neljännesväkisin liikkeelle. Se ulko-oven kynnys kun on joskus niin kovin korkea... 

Omituinen vuosi 2020 on takana. Siihen kuului paljon etäisyyttä, etäjuttuja ja -varmuutta. Omia rakkaita nähtiin vain harvoin ja ikävä tuli tutuksi. En aio tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta haaveilen jo hieman tavallisemmasta vuodesta. Eihän se ole liikaa, eihän? 

Kyllä tästäkin selvitään!

Eilen tein empiirisiä havaintoja isommassa lähikaupungissa ja vertailin tilannetta viikon tai muutaman viikon takaisiin. Tulos: Maskeja oli eilen huomattavasti enemmän kuin ennen ja nyt niitä oli useammalla ikäryhmällä. Ilahduin asiasta. Itse ensi alkuun kapinoin koko maskiajatusta vastaan, mutta sitten hankin pari tekstiversiota ja myöhemmin vielä pari kaunista kuosillista (Muumi ja Coronna). Pidän nykyään mieluusti maskia.

Se oli tiistai se

Toissapäivänä tultiin kävelylenkiltä, saman tien saapastelin (kuv.) sisälle, mittasin verensokerin (oli mittauspäivä, siksi) ja sen jälkeen nappasin kameran kaulaani. Pihalla oli kauniin huurteista ja jotakin siitä sain ehkä vangittua. Kuvasin kyykyssä, seisaaltaan ja vähän myös polvillani. Kuvailun jälkeen tulin sisälle kahville ja ansaitulle mustikkamuffinssille. Hyvä päivä. 

Olen kylttityyppi

Ostin (omalla rahalla) työpaikalle muutaman kyltin ja nyt on tiskillä ollut viikon verran tällainen. Mieluummin olisin asiakaskuntaani ajatellen ostanut suomenkielisiä versioita, mutta kaikkea ei voi saada. Kyltti on kaksipuolinen, joten tarvittaessa voin vaihtaa viestin. 

Tänään on ihkavapaa päivä. Aamu alkoi kotimittauksilla (verensokeri ja -paine). Molemmat mittarit antoivat hyvät/matalat tulokset. Kohta on aamupalan ja päiväohjelman hahmottamisen aika.

Tilastointi on niin mua!

Olen tilastoihminen henkeen ja vereen. Merkkaan kaikki liikunnat muistiin ja tavallaan kilpailen itseni kanssa joka viikko. Otto jaksaa tallentaa liikkumiskilometrit, verenpainemittauslukemat ja painonkehityksen uskollisesti ja ihanan pyyteettömästi. Nautin suurentuvista liikuntamääristä ja pienenevistä muista luvuista tosi paljon. Eilen illalla tein rohkean päätöksen: tästä lähtien käyn vaakailemassa vain kerran viikossa! 

Aamun iloja

Neljän vapaapäivän rypäs alkoi pitkillä yöunilla ja hitailla aamutoimilla. Nautin siitä, kun ei ole kiirettä minnekään! Aamun ilo: Kaikki tämän aamun kolme mittauslaitetta (verenpainemittari, vaaka, verensokerimittari) näyttivät hyviä lukuja.

Tänään on Helmin nimipäivä. Onnentoivotukset Helsingin Alppiharjuun suvun kissalle! Toivottavasti sankarin ruokakupissa on jotakin spessuherkkua tarjolla.

Meillä syödään värikkäästi ja hyvin

Meillä on aina syöty hyvin (ja paljon). Nykyään vieläkin tiedostavammin. Ruoka-annokset on monipuolisempia, värikkäämpiä ja himpun verran pienempiä kuin ennen. Suolan ja sokerin määrää tarkkaillaan - ei mikroskoopilla, ei koeputkilla eikä otsarypyillä, vaan sisälukutaidolla ja maalaisjärjellä. Ja ihmeiden ihme, kun ruoka maistuu vieläkin paremmalta kuin ennen!