Kaapin kanssa samalta vuosikymmeneltä

Tällä viikolla aloitin ison projektin. Se on Nuottikaapin inventaario. Kaappi on peräisin Toholammin kunnan sosiaalitoimistosta ja samalta vuosikymmeneltä kuin minä. Todella hyvä säilytystila ja liikuttavana yksityiskohtana on isän kirjoittamat asiahakemistolaput…

Huomaan säästäneeni kolmenkymmenen (ja ylikin) vuoden aikana suunnilleen kaiken. Löysin monen NN:n hautaansiunausohjelmia, hääohjelmia, erilaisten tilaisuuksien käsiohjelmia, irtonuotteja, kymmenittäin muovitaskuja, yhteislaulumonisteita lähetysilloista, virsilappuja jne. Roskariville on jo lähtenyt ja lähtee paljon. Laskin, että kaapissa on kaikkiaan 52 hyllyväliä ja nyt olen puolet käynyt läpi. Hyvän mielen olen saanut jo nyt.

Nyt ja taannoin

Pujahdin tänä aamuna kuva-arkistoon ja sieltä putkahti kuva yhdentoista vuoden takaa, joka osuu just eikä melkein tämän aamun tunnelmaan. Yön aikana on lunta tullut sen verran lisää, että Kettulan, Pupulan ja Repolan katot ovat nyt kokovalkoisia. Pakkasta on yli kahdeksan astetta. Pihalla näyttää melkein talviselta. 

 

Arkistojen aarteita tai ainakin yksi

Työni, josta eläköidyin, oli monipuolista. Yhtenä osana siihen kuului arkistojen tutkiminen ja varsinkin alkuaikoina tutkin paljon vanhoja kirkonkirjoja ihan fyysisesti sivuja plaraillen ja yrittäen saada kirjoituksesta selvää. Ehkä siksi olen viehtynyt  kaikenlaisiin arkistoihin ja pidän niitä myös itse. 

Tämä hauska sammalkuva löytyi omasta kuva-arkistosta ja se on otettu päivälleen kymmenen vuotta sitten. Olen siis heittäytynyt lähimetsässä makuulleni (kaikilla silloisilla liikakiloillani) ja räpsäissyt kuvan ihan sammaltasosta. Se on kuin luonnon nukkamatto neulasilla koristettuna. Niin pehmeä, että tekisi mieli silittää.

Lehtiarkistosta huomenta!

Aika usein olen ikuistanut lehtiä ja syksyllä enemmän kuin muina vuodenaikoina. Syksy tuo mukanaan niihin lisää väriä ja kuvauksellisuutta. Tämä kaunis vaahteranlehtipoikanen löytyi kuva-arkistosta tai siis lehtiarkistosta.

Viikonloppuna on luvassa mummuilua kaupungissa, jossa tunnetaan mustamakkara ja vegemörkö. Huomisaamuna herätyskello on soimassa ennen viittä, joten taidan siirtää suosiolla bloggaamisen junaan…

 

Valitsen mieluummin ohdakkeet!

Löysin kuva-arkistosta eli Oton piironginlaatikosta vanhan kuvan joltakin Kotosen kesältä. Kuvan ohdakkeet hohtavat kuin timantit ja taas kerran ajattelen, että mieluummin valitsen tuollaiset kuin oikeat timantit. En ole Marilyn Monroen kanssa samoilla linjoilla (enkä varsinkaan samoissa linjoissa!) timanttiasiassa eli tulen paljon halvemmaksi. 

Räjähtäviä tunteita

Hilloan Oton arkistoon yhtä sun toista eli huvittavia lauseita, uutukaisia sanoja, tekstinpätkiä ja klaanin poikien tokaisuja. Arkisto on arkistomaiseen tyyliin aika täynnä, mutta sieltä poistuu juttuja saman tien, kun otan niistä aiheita. Niin tälläkin kertaa.

Jossakin lehdessä taannoin oli juttu pariskunnasta ja heidän tarinansa alkuvaiheista. Yksi lause iski tajuntaani ja tuhahdin sille puolivihaisena. Hääpäivä oli tosi onnellinen, mutta keskipohjalaisuuteen ei kuulu räjähtäviä tunteita. Ei pidä paikkaansa! Ei todellakaan! Kyllä meidän tunteemme osaavat myös räjähdellä!

Jk. Kuva ei liity tekstiin, mutta voisihan se olla hääkimppu, kun sitä tarkemmin katsoo…

 

Piironginlaatikosta poimittua

Keräilen edelleen Oton muistiin kaikenlaisia lauseita, sanayhdistelmiä ja olen rakennellut niistä uusia päättömiä päätelmiä. Päätin tänä aamuna avata vähän yhtä piironginlaatikkoa. Näissä kaikissa ei ehkä ole mitään järkeä, mutta minua ne ovat huvittaneet ainakin siinä vaiheessa, kun olen ne kirjannut…

Siispä:

Hevospoolo, poolopaita, hevospoolopaita.

Juurisyy, hapanjuurileivonta, hapanjuurisyy.

Polvenkorkuinen, kenen polvi?

Ei piilosuola, vaan vielä petollisempi - salasuola!

Ja sitten yksi omakohtainen timantti melkein kahden vuoden takaa…

Mummu, sinä kuulut kivojen tyyppien joukkoon, et pelkästään ihmisten joukkoon. (Ykkönen 10.7.2022)

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Onpahan vain räpsy saniaismetsästä. Tai oikeastaan, liittyhän se! Sanat,  saniainen! 

Hyvät voittavat

Arkistosta löytyi kuva yhdentoista vuoden takaa. Tuo samainen lamppu roikkuu yhä olkkarissa sohvapöydän päällä ja siinä on vain yksi huono puoli: siihen on turhan helppoa lyödä päänsä kun ottaa pöydältä jotakin tai siirtää pöytää. Hyviä puolia on onneksi enemmän: on kaunis, valaisee hyvin ja sopii paikkaansa (jos ei oteta huomioon sitä huonoa puolta). Hyvät siis voittavat.

Pidän tästä kuvasta

Arkistosta löytyy joskus ei-nyt-helmiä, mutta välillä jopa hyviä räpsyjä. Nyt löysin tällaisen seitsemän vuoden takaa. Kuvauspaikkana on elokuinen Helsingin Pietarinkatu. Kuvassa ihan selvästi odotetaan pöytäseuruetta juomaan kahvia, teetä tai siideriä. En ole vihreän värin ihminen yleensä,  mutta juuri tuo sävy on kaunis. Samalla kertaa ikivanha ja moderni. Pidän tästä kuvasta oikeastaan aika paljon.

Arkistojen aarteita

Arkistot ovat mielenkiintoisia. Töissä on yhtä sun toista arkistoitu järkkypainavan oven taakse holviin. Itsekin olen arkistoinut kotona kaikenlaista - tarpeellista ja ei-. Tekstejä, nuotteja, kirjeitä, mausteita, vaatteita, kirjoja, leluja ja muistoja. Kuviakin on tuhansittain. Tämä kuva tuli eteen tänä aamuna ja on kahdeksan vuoden takaa. Olin ollut syysseikkailukävelyllä ja törmännyt (kuv.) näin hienoon maisemaan ja varsin lähellä kotia. Kannatti arkistoida, sillä tämä ilahduttaa minua edelleenkin. 

Saunapellontien trullit

Tämä kuva on lankalauantailta vuosikymmenien takaa. Edustaa sitä aikaa Keski-Pohjanmaalla, jolloin virpomisesta ei kukaan ollut kuullut mitään eikä lapset kulkeneet palmusunnuntaina noidiksi pukeutuneina ovikelloja rämpyttämässä. Lauantai oli se päivä ja asusteet olivat hyvin noitamaiset. Muutamana vuonna harrastin tuota puuhaa - joko naapurin tytön tai sitten luokkakaverin kanssa. Harjoittelimme laulut hyvin valmiiksi ja niin sitten isoilla saappailla pitkissä hameissa painettiin menemään pitkin kylää. Kahvipannuun kertyi pari pikkukolikkoa, pari suklaamunaa ja joskus jotakin erikoisempaa. Apteekilta saatiin kerran pienet koristeastiat. Palkkio ei ollut tärkeintä vaan esiintyminen ja perinne. 

Muista tämä!

Oton arkistossa on kaikenlaista säilöttynä - arjen helmiä, ystävältä saatuja sanoja, muistiinpanoja ja tapahtumia. Tälle päivälle kauhaisin sieltä yhden helmen...

Ykkönen oli mummulassa kesällä ja sanoi aina välillä äidilleen, isälleen tai meille: Muista tämä! Halusi, että muistettaisiin myöhemminkin/aina joku hyvä juttu tai asia tai peli tai leikki. Se puhuttelutti minua ja antoi ajattelemisen aihetta. Yritän kaiken touhottamisen ja näennäisen vilinän keskellä pitää mielessä tämän hienon ohjeen. Kiitos, Ykkönen! 

Nukkamattoefekti keskellä metsää

 

Joskus löytyy ullakolta (tai siis tässä tapauksessa Oton arkistosta) kuvia, jotka saavat hyvälle tuulelle. Tämä on yksi niistä. Jo vuosia vanha otos, jonka olen ilmeisesti kuvannut makaamalla metsässä. Sammaleet tuovat tuossa ainakin minulle katsojana varsinaisen nukkamattoefektin, joten kuvakin vaikuttaa pehmeältä ja pörröiseltä. Tekisi mieli silittää.