Tämä kuva on lankalauantailta vuosikymmenien takaa. Edustaa sitä aikaa Keski-Pohjanmaalla, jolloin virpomisesta ei kukaan ollut kuullut mitään eikä lapset kulkeneet palmusunnuntaina noidiksi pukeutuneina ovikelloja rämpyttämässä. Lauantai oli se päivä ja asusteet olivat hyvin noitamaiset. Muutamana vuonna harrastin tuota puuhaa - joko naapurin tytön tai sitten luokkakaverin kanssa. Harjoittelimme laulut hyvin valmiiksi ja niin sitten isoilla saappailla pitkissä hameissa painettiin menemään pitkin kylää. Kahvipannuun kertyi pari pikkukolikkoa, pari suklaamunaa ja joskus jotakin erikoisempaa. Apteekilta saatiin kerran pienet koristeastiat. Palkkio ei ollut tärkeintä vaan esiintyminen ja perinne.
meillä (lienee äidin ruotsinkielisen rannikkoseudun perinnettä?) oltiin trulleja pitkänä perjantaina - muistaakseni ainakin.
VastaaPoistaVirpominen oli kuvioissa hyvin pienimuotoisesti, ja palkan sai vasta pääsiäisenä. Ei kierretty ovikelloja soittelemassa, eikä taidettu edes käydä sukulaisissa. Oman perheen kesken ehkä?
Lankalauantaina meillä viipotettiin trulleina ja sinä päivänä poltettiin pääsiäiskokkoja ainakin lapsuuden maisemissa. Näissäkin on varmasti ollut useampaa tyyliä päivänkin suhteen.
Poista