Kuka on Einari Hölppönen?

Tänä aamuna nukuttiin puoli yhdeksään asti. Sain joksikin aikaa vielä viereeni Vikke Väkkärän alias Einari Hölppösen, joka keksi mitä ihmeellisimpiä juttuja. Innostui tekemään parodioita tutuista joululauluista ja me nauraa rätkätettiin peiton alla. Mies oli jo laittamassa aamupalaa ja Kuopus nukkui minun huoneessani.

Ei ole vielä edes puolipäivä ja on ehditty pelata shakkia, ratkaista sanatehtäviä, pelata pöytäfutista - kuka mitäkin yksin tai kaksin. Rentoa ja kiireetöntä silti.

Rentoilua

Mukavanrento viikonloppu on takana. Siihen kuului kävelylenkkejä, hyvää ruokaa, yksi olut kahteen lasiin, lukemista olkkarissa ja Pupulassa, saunomista ja pitkiä yöunia. Ehkä näillä kymmenillä leirin vetovastuukin jo hieman tuntuu ja rentoilu oli tarpeen.

Piha puskee kasveja ja kukkia. On monenlaisten kukkakimppujen luvattu ja odotettu kulta-aika.

Välillä otetaan rennosti

Kaiken touhottamisen, vipeltämisen ja askeltamisen välillä otetaan rennosti. Kuva on sunnuntailta ja jalassa on vielä mekkosukkahousut, mutta päällä eri mekko kuin aamun virsikirjatöissä. Villasukat kuuluvat kotivaatetukseen, samoin kuin erilaiset trikoomekot. Mukavuus ennen kaikkea! 

Hikikarpaloitakin

Eilen aamulla lähdettiin taas toisen virsikirjatyöläisen kanssa kävelylenkille. Molemmilla oli kello soimassa ennen seitsemää ja viisi yli seitsemän tavattiin aulassa. Lenkki suuntautui taas kylätielle, mutta ihan vastakkaiseen suuntaan kuin edellisiltana. Käveltiin sen verran reippaasti, että hikikarpalot kihosivat otsille. Sitten majapaikassa suihkuun ja aamupalalle.

Aamupäivällä juteltiin työssä jaksamisesta, palautumisesta ja voimista. Lounaan jälkeen lähdettiin autoillen kohti kotia. Hieman kierrellen ja poiketen, mutta silti.

Tänään on arkikeskiviikko ja normaali työpäivä. Tiski kutsuu yhdeksältä. Ja hei, nyt alkoi kesäkuu! 

Niceporukalla virkistäytymässä

Eilen aamulla lähdimme työporukalla eli niceporukalla Kuortaneelle Haapaniemen Hiippakuntakartanoon relaamaan. Ns. ruokailutalo oli vanha ja kaunis (ylempi kuva). Majoituimme Lukkarissa, lähes uudenkarheassa talossa. Pihapiirissä oli myös vanha pappila, jossa käytiin illalla kuikuilemassa (alempi kuva).

Päivään kuului Urheiluopistolla keilailua ja kehonhuoltoa. Illalla tehtiin toisen virsikirjatyöläisen kanssa kävelylenkki, jossa etsimme turhaan opasteessa mainittua pururataa. Tai ehkä kuortanelainen käsitys yleensäkin jostakin liikunnallisesta pururadasta on mikävaankärrytiekeskellämetsääpäättyenainapellonreunalle.

Päivään sopi paljon naurua ja iloa. Luultavasti tällekin päivälle jää kumpaistakin. Porukka on super. Meitä oli paikalla 7/10. 

 

Jätin lenkin väliin!

Eilen oli pitkän työpäivän jälkeen sohvannurkkaolo. Laitoin villasukat jalkaan, istuin viltin alla ja katsoin yhden jakson Sykettä. Liikuntavapaailta tuli tarpeeseen, vaikka maanantaista alkaakin aina uusi liikuntaviikko ja nollasta lähdetään. Alkuperäinen sääntöhän oli se keksimäni VKKV (vähintään kolme kertaa viikossa), joten sekin riittäisi ja viikossa on nyt vielä kuusi päivää jäljellä. Ehkä voisinkin pitää välillä rauhallisemman viikon… Pohdin tätä puoliääneen, kun makaan vielä sängyssä peiton alla ja näpyttelen tekstiä. Tunnen itseni sen verran hyvin, että luulen tuon pohdiskelun olevan yhtä tyhjän kanssa… No, ensi maanantaiaamuna voin kertoa, millainen viikko tästä kuoriutui…