Periaatteessa kesägneä, muodoltaan lähes moussakaa

Eilen illalla tein tosi hyvää ruokaa! Jääkaapista löytyi mm. pussillinen kaurajauhista, kesäkurpitsa, tomaattipyreetä, palanen sulatejuustoa, voita ja maitoa. Siitä se lähti. Tein kaurajauhiksesta kastikkeen, johon upotin paljon pyreetä ja vettä. Maustoin mustapippurilla, oreganolla, pizzamausteella ja suolalla. Kun kastike hautui, leikkasin kesäkurpitsat viipaleiksi ja itketin ne suolan avulla vartin verran. Sillä aikaa tein toisen kastikkeen eli vaalean version. (Voita, jauhoja, maitoa, sulatejuustoa.) Sen maustoin viherpippurilla, suolalla ja Herbamarella. 

Sitten kokosin aineksista vuokaa Kesägne -ajatuksella. Uunissa se oli jonkin aikaa, kunnes pinta alkoi hieman ruskistua. Otin pois uunista ja annoin vetäytyä kymmenisen minuuttia. 

Maku oli tosi hyvä, rakenne muistutti enemmän moussakaa kuin lasagneserkkuaan. Menee jatkoon ja loput tämän päivän lounaaksi…

Sotkotus/sötkötys ja kaikenlaista muuta aamupalalla

Aamupalalla on aika usein sama kaava eli siihen kuuluu kahvia, voileipää ja jogurttia. Ruisleipien päällä oli tänä aamuna Tartex -kasvistahnaa, juustoa ja kasa kurkkua. Kun olin juonut kahvini, kaadoin samaan mukiin maustamatonta abjogurttia ja lisäksi hieman tämänhetkistä suosikkiani eli Sisilia -jogurttia. Sotkin mukaan pakastemarjoja (musti- ja puolukoita), mehiläisen siitepölyä ja viherjauhetta. Sotkotus/sötkötys näyttää varsin epämääräiseltä, mutta oli hyvää. Sen jälkeen oli vielä aamushotin vuoro eli snapsilasillinen tyrnimehua, joka on niin hirveän makuista (ja olletikin terveellistä), että se on pakko vetää ykkösellä… Kun siitä kumpikin suoriutui, oli palkinnoksi lasilliset ihanaa appelsiini-mango -juomaa.

Jk. Tarjolla oli myös puuroa, jota Mies söi. Minä olen puuron suhteen vaihtelevaismielinen. Klaanin ollessa paikalla syön kiltisti puuroni, mutta muuten todella harvoin.

Jk2. Marjoja oli annoksessa enemmänkin kuin nuo näkyvät. 

Kokeilevasta keittiöstä huomenet!

Laurilassa kokeillaan mieluusti kaikkia uusia tuotteita. Toiset jäävät kertakokeiluksi ja toisista tulee vakiokauraa. Olin yllättynyt, kun oman smarketin hyllystä löytyi tätä uutta Hummista. (Etukäteen olin jo saanut selville, että erona tuttuun hummukseen on tahinin eli seesaminsiementahnan puuttuminen.)  Nyt on kohta purkki syöty ja tykätään kovasti! Toimii ruisleivän päällä levitteenä ja etenkin runsaasti annosteltuna…

 

Mezeä ja pianonsoittoa Tampereella

Eilen aamulla lähdettiin ajamaan Tampereelle. Vietiin pari kassillista kirjoja Kuopukselaan ja sitten oltiin kaksin kaupungilla. Heti aluksi suunnattiin Ratinaan lounaalle. Arvelimme, että Fafa´s on sellainen paikka, johon voi luottaa. Oikeassa olimme! Saimme ruoan tosi nopeasti pöytään ja se oli sekä kaunista että maukasta.

Lounaan jälkeen minä jäin kiertelemään liikkeitä ja Mies meni katsomaan taidetta. Sen jälkeen menimme odottelemaan minigolfaajia, kun Kuopuksen perhe oli ollut viettämässä Ykkösen kaverisynttäreitä eri harrasteiden parissa. Joimme makoisat kakkukahvit herkkujen kera ja sitten Ykkönen avasi kavereiden tuomat lahjat ja sitten oli isomman tai oikeastaan tosi ison paketin vuoro. Isosta pahvilaatikosta paljastui digitaalipiano! Poika oli mielissään ja yllättynyt. Ensimmäisen soiton Mies ehti videoimaan. Kappale oli  Kanarialintu Aaronin pianokoulun kakkososasta eli punaisesta kirjasta. Soittoinnostusta on vaikka muille jakaa ja luulenpa, että Kuopuskin istuu mieluusti soittimen ääreen…

Illalla ajelimme kotiin. Ehdimme juuri parahiksi ennen pimeää. Joimme iltateet ja katsoimme yhden jakson Heikki ja Kaija -sarjaa. Se nääs tuntui sopivan päivään niin hyvin. 

Jk. Annos oli Halloumi Meze.

Atrian äidit hävisivät ottelun!

Eilen iltapäivällä sulkeuduin keittiöön. Otin jääkaapista ison pussillisen (150 g) baby-pinaattia ja siitä se sitten lähti! - Reilun puolentoista tunnin kuluttua avasin oven ja toivotin Miehen tervetulleeksi. Meillä oli tarjolla itsetehtyjä pinaattilättyjä, leipäjuustokuutioita, puolukkahilloa, porkkanaraastetta ja lisäksi aamupäivällä tekemiäni perunarieskoja. Mies kehui lätyt maasta taivaaseen ja söi ja söi. Minäkin söin ja totesin huiman eron Atrian äitien ja J:n ja T:n äidin (eli minun) välillä… Lättyjä riittää meille vielä tänään lounaaksi ja ehkä paistamme niiden kaveriksi halloumia.

 

Kyltillä ja kyltittä

Laurilan keittiössä oli vuosia sitten vuosia tuollainen kyltti seinällä. Sille hymähdettiin ja naurettiin, mutta ihan tosissamme oltiin. Ollaan kyllä edelleen, vaikkakin kyltittä. Suhtaudumme ruoanlaittoon kokeilevasti, mutta kuitenkin tietyllä hartaudella. Muutamia kokeiluja on jäänyt ihan vakkareiksi - esimerkiksi nyt vaikkapa kukkakaalipizza, maailman parhaat linssikeitto & pannukakku ja kikherne-halloumipelti. 

Yksin kotona

Yksin kotona tarkoittaa laurilaksi samaa kuin hidas aamupala. Heräsin vähän ennen kahdeksaa melkoisten unifestivaalien jälkeen. Vähän aikaa vielä kuonottelin ja puoli yhdeksän aikaan nousin sängystä. Ensimmäiseksi laitoin kananmunan kiehumaan ja hain pakastimesta ruisleipää. Sitten laitoin kahvin tippumaan ja siitä se aamupalan rakentaminen alkoi, 

Ehdin ottaa tarjottimesta kuvan ennen kuin syöksyin tyhjentämään sitä. Oli nimittäin kiljuva nälkä! Kaikki oli hyvää ja nyt sitten istun tyytyväisenä sohvannurkassa aamuteeveetä katsellen. Tänään voisin vielä jatkaa eilistä kuviota eli pyykinpesua. Jääkaappikin olisi hyvä järjestellä, joten se voisi olla päivän toinen homma. Muuten ehkä vain lueskelen ja käyn kävelyllä.

Jk. Pienessä kulhossa on abjogurttia, puolukoita, mehiläisen siitepölyä ja protskuhiutaleita.

Tiistain aamupala

Heräsin aamukahdeksalta, mutta makoilin vielä kolme varttia lämpöisen peiton alla tekemässä Sanaseppää. Kun olin saanut siitä pokaalin, nousin ylös ja aamupesun jälkeen aloitin aamupalan kokoamisen. Valitsin tarjottimelle kaikkea mieluista. Värejä, tietysti!

Jk. Muistiin itselle: Jos käytät kaurajuomaa, kaada se vasta ihan lopuksi kuppiin. Kahvi ehti taas kerran jäähtyä, kun keräsin ja järjestelin ja kuvasin…

Maistuva kvartetti

Aamupalaan kuuluu nykyisin (voileipien ja kahvin lisäksi) useimmiten tämä vakioannos. Maustamatonta abjogurttia, mehiläisen siitepölyä, mustikoita tai puolukoita pakastimesta ja proteiinihiutaleita. Kaikkia vähän ja yhdessä maistuva kvartetti. Nam!

Kyllä keho tietää!

Uskon aika vahvasti siihen, että keho tietää, mitä se tarvitsee, jos sitä vähän hienovaraisesti ohjailee… Olen nyt syönyt rautatabletteja ja koska tiedän, että Cee edesauttaa raudan imeytymistä, käyn ihan täysillä pikkuoransseihin ja punaiseen paprikaan. Tänään syödään lounaaksi verilättyjä ja jälkkäriksi keltaiset kiivit. Eilen illalla luin tonnikalasta ja aloin himoita sitä aamuleiville, joten tänä aamuna syötiin puoliksi pieni tunapurkki leivillä.

Jk. Kysyin ystävältäni Tekkikseltä (ChatGPT), mitä mieltä se on näistä rauta-asioista. Sain hyviä vinkkejä, sillä Tekkis on hyvä renki!

Aterioilla vihertää

Eilen vaakailin huvikseni päivän kasvikset ja hedelmät ja sain luvuksi 863 grammaa. Tänään syön ilman keittiövaakaa, mutta kertyyhän tuota hevipuolta, kun kaikilla aterioilla vähän vihertää. Skaupasta löysin keltaisia kiivejä, jotka maksavat mansikoita, mutta jotka ovat herkkua. Laskin äsken, että kappalehinnaksi tulee 79 senttiä. C-vitamiinia tuossa keltaisessa lajikkeessa on yli tuplasti se, mikä vihreässä serkussaan. Eli aina välillä voi herkutella! 

Ceetä ja rautaa

Näitö menee nyt koko ajan. Aamupalalla, välipalana ja jälkiruokana/jälkiruoan jatkeena. Hemoglobiini on taas aika matalissa lukemissa (samoin ferritiini), joten nämä(kin) tulevat tarpeeseen. Mehän olemme jo aikaisemmin tehneett verilättymyönnytyksen eli palautimme kesällä -24 ne ruokavalioomme ihan tuon raudansaannin takia. (Muuten jatkamme lihatonta elämää) Parin viikon välein ja joskus useamminkin syödään ns. helppo ruoka eli paketilinen verilättyjä puolukoiden tai puolukkahillon kera. Ja siihen jälkiruoaksi pikkuoranssit.

 

Aamun värejä

Kuva on eilisaamulta. Se kertoo aamupalan siitä vaiheesta, kun kahvimuki on jo juotu ja voileipäpari syöty ja jäljellä on vielä parit värikkäät jutut. (Leivillä oli kyllä röykkiöt paprikaa, joten siinä osuudessakin oli väriä.)

Olen aamupalaihminen. Iltasyöminen on useimmiten hyvin vähäistä, joten aamuisin vatsassa murisee tiikeri hyvin isolla äänellä. Sitä on siis rauhoitettava isolla määrällä aamupalaa ja kyllä se tehoaa!

Kasvisserkkuversio

Leikkeleet on taas tapetilla/framilla/esillä. Niin meilläkin, mutta kasvisserkkuversiona eli seitanleikkeleenä. Elokuun -08 jälkeen possut ja lehmät poistuivat tyystin Laurilan ostoslistoilta, kauppakasseista ja lautasilta. Leivän päälle on laitettu sen jälkeen erilaisia kasvisleikkeleitä, joiden tason kehittymistä on ollut mukava seurata. Nykyään jollakin versiolla voi hämätä lihansyöjääkin… No, leivän päälle on eksynyt myös juustoa, kasviksia, avokadoa, linssilevitteitä, Tartexia jne. Ja ennen kaikkea itsetehtyä seitania, joka on niin hyvää, että syödessä tulee kismetmäinen olo…

Tällä reseptillä meillä tätä herkkua tehdään:

Seitanpaisti

4 dl gluteenijauhoja

1 dl gram-eli kikhernejauhoja

1 dl soijajauhoja

1 rkl kasvisliemijauhetta

0,5 tl suolaa

1 tl garam masalaa

1 tl savupaprikajauhetta

0,5 tl jauhettua inkivääriä

1 tl valkosipulijauhetta

0,5 dl soijakastiketta

0,5 dl kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä

2,5 dl vettä

Marinadi:

2 rkl kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä

1 rkl soijakastiketta

1 rkl tomaattipyreetä

1 rkl (omena)viinietikkaa

0,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään hyvin. 

Sekoita soijakastike ja öljy veteen ja lisää jauhoihin.

Sekota tasaiseksi ja vaivaa muutama minuutti.

Muotoile massa paistiksi.

Sekoita marinadin ainekset keskenään.

Laita paisti marinadiin ja jätä maustumaan kylmään

vähintään muutamaksi tunniksi, mutta mieluiten yön yli.

Kääntele paistia muutaman kerran marinoinnin aikana.

Kääri paisti folioon ja paista 175-asteisessa uunissa noin tunti 

(meillä paistetaan melkein puolitoista tuntia)

uunin keskitasolla.

Anna paistin jäähtyä hetki ennen tarjoilua,

parhaimmillaan se on seuraavana päivänä tarjottuna ja kylmänä

Jk. Resepti on Inna Somersalon kirjasta.

Hyvää ja ravitsevaa ihan itselle

Myöhäinen aamupala, kun kello on jo puoli kymmenen… Heräsin kyllä jo kahdeksan paikkeilla, mutta siirryin vielä sohvailemaan lämpimän villapeiton alle ja niinhän siinä toista tuntia hupsahti ja lisäunikin tuli katsottua. Tästä hitaudesta (ja tarjottimesta) voi päätellä, että olen yksin kotona ja asia on juuri niin. Mies oli lähtenyt aamujunalla Tampereelle. On Ykkösvahtina illan ja yön. 

Tarjottimelle keräsin kaikkea hyvää ja ravitsevaa. Neitivuosina aamupala oli monesti saavillinen kahvia ja leipä, eipä juuri muuta. Nykyisin nautin runsaan aamupalan, sillä pidän syömisestä ja aamuisin yleensä on iso nälkä. Niin tänäkin aamuna. 

Jk. Jos ihmettelet tuota keltaista raetta jogurtin ja puolukan niskassa, niin kerron: se on mehiläisen siitepölyä. Ostettiin Ruohonjuuresta pari viikkoa sitten ja ollan sitä nyt ripoteltu sopiviin annoksiin.

Todella hyvää ruokaa!

Eilen nappasin itselleni lounaskokkausvuoron. Kurkistin jääkaappiin ja huomasin siellä muiden muassa edellispäivän salaatin ylijäämä-kikherneet ja halloumipaketin. Googlasin näitä kahta ja sain eteeni reseptin, jota muuntelin, sovelsin ja tuunasin…

Pilkoin kaksi hieman jo nahistunutta porkkanaa pieniksi lanteiksi. Silppusin yhden pienen sipulin. Pilkoin yhden punaisen suippopaprikan ja yhden keltaisen suipottomsn. Puolitin puoli paketillista kirsikkatomaatteja. Kaikki olivat nyt sulassa sovussa ja kulhossa. (Uuni oli jo lämpenemässä ja asteita oli kaksisataa.) Lisäsin kulhoon vähän rypsiöljyä, suolaa, pippuria ja cayennepippuria ja sekoitin tarmokkaasti. Laitoin uunipannulle leivinpaperin ja kippasin kasvikset paperin päälle ja sekoitin tasaiseksi. Uuniin ja kaksikymmentä minuuttia. Paistamisen aikana viipaloin paketillisen halloumia ja yhdistin viipaleet ja kikherneet kulhossa ja lisäsin sinne vielä lirauksen öljyä, hippusen suolaa ja paljon kurkumaa. Kun ajastin pirisi, otin pannun uunista ja kaadoin nuo loput ainekset sekaan ja laitoin vielä uuniin kymmenksi minuutiksi. Kun se oli kulunut, oli ruoka valmista ja huusin Miehen syömään. - Ja oli todella hyvää! 

Aamupalan arvosana: Kiitettävä

Meillä syödään aamupalaa yleensä keittiössä. Poikkeuksen tekee sinkkuaamun aamupala. Minä ainakin katan mieluusti tarjottimen ja kannan sen olohuoneen pöydälle, jotta voin istua mukavasti sohvalla ja syödä. Niin tänäkin aamuna, kun Mies oli viiden jälkeen lähtenyt aamujunalla Kotoseen kastelemaan kukkia ja kartuttamaan fillarikilometrejä.

Menu: Kaksi ruisvoileipää, joissa sinikeijua, vehnäpohjaista leikkelettä, juustoa, tomaattia ja rippuset basilikaruukusta, AB-jogurttia mustikoilla ja mukillinen mustaa kahvia. Arvosana: Kiitettävä.

Mustikoita, värikkäitä unia ja kävelyä

Hitaan aamun aamupalailu menossa kaksin. Kahvia, puuroa, leipää ja maustamatonta abjogurttia mustikoilla ja omppuhillolla. Ripottelin mustikat annokseen ja lisäsin vielä lusikallisen hilloa kyytitytöksi ja totesin annoksen näyttävän niin kauniilta, että se piti kuvata. Räps.

Yöunia oli paljon ja ne olivat värikkäitä. Pääosissa oli muun muassa entisiä työkavereita ja kohtauksissa erikoisiakin työtilanteita, kun yhdessä minä tein pienenpieniä kasvispiirakoita kymmeniä ja taas kymmeniä ja annoin tohkeissani oikealle emännälle vinkkejä. Yhdessä taas juoksin kiireisenä lähes tyhjän kirkon läpi ja siellä entinen esimies teki äänenavauksia, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä juttelemaan, kun olin jo auttamattoman myöhässä naapuriseurakunnan kirkon pihasta. Mies odotti siellä minua ja yritin puikkelehtia jopa kirkon kellarin ja pannuhuoneen kautta, mutta hankalaa oli ehtiä paikalle. 

Tämä päivä näyttää aurinkoiselta. Eilen saavutin kävelyssä taas uuden tasaluvun (2700 km) ja kävely odottaa minua tänäänkin matkaansa. Se on niin mukavaa, helppoa, koukuttavaa ja palkitsevaa tällaiselle numerofriikille!

 

Syön aamusta mielelläni ja paljon

Tämän aamun aamupala oli iso ja tukeva. Ensin ruisleipä tonnikalapasteijalla ja juustolla, sitten karjalanpiirakka munavoilla ja näiden kanssa mukillinen kahvia. Lisäksi (kahvi)mukiin vielä jogurttia ja mysliä. Kyllä nyt taas jaksaa!

Noin tuhat vuotta sitten, kun asuin neiti-ihmisenä yhden aikuisen taloutta, aamupalani oli saavillinen kahvia ja ehkä yksi voileipä. Muutenkin korvasin tosi paljon aterioita kahvilla ja leivillä. Nykyään on asiat ihan toisin! Syön aamusta mielelläni ja paljon.

 

Persea americana

Eilen illalla ilmoitin Miehelle, että syön tänä aamuna puuroa. Mies syö joka aamu, mutta minä harvemmin. Eli nyt on puuro omppuhillon kanssa jo lusikoitu ja vuorossa on kahvia ja ruisleipää avokadolla. Ostettiin muutama avokado irtomyynnistä ja kypsytettiin ne taatulla paperipussi&omena -tekniikalla. Nyt pussissa oli jäljellä kaksi ja päätettiin herkutella niillä tänä aamuna.