Torstait on kukkienkastelupäiviä Laurilan allakassa

Minun tehtäviini Laurilassa kuuluu kukkienkastelu. On niitä muitakin, mutta tämä nyt tuli mieleen tänään. Olen ottanut tavaksi kastella kukat aina torstaisin, kun kerta viikkoon tuntuu ainakin nyt olevan sopiva sykli. 

Ensin keitin vedenkeittimellä 60-asteista vettä ja kastelin santut. Makkarin ikkunalla kun on kuusi santtua, joista neljä kukkii ja kaksi miettii kukkimista. Toivon enemmistön saavan vähemmistön puolelleen. 

Seuraavaksi kastelin olkkarin kahden ikkunan kukat, oman huoneeni kukan ja keittiön kukan. Viimeksi mainittu pääsi nyt kansikuvakukaksi. Se on nukkatyräkki eli paha poika. Seksipalmuksikin kuulemma kutsuttu…

 

Kukat saivat vettä ja me saatiin Kiliä!

Ennen kuvan ottamista: Suojasimme keittiön pöytää vanhoilla lehdillä ja Mies haki esille multapussin. Minä sitten kantelin (viher)kasvimme yksi kerrallaan keittiön pöydälle. Mies lisäili multia kaikkiin ja minä pesin sillä aikaa kaikki suojaruukut ja kuljetin kasvit huollettuina taas takaisin olkkariin, makkariin ja omaan huoneeseeni. Viidestä santusta kaksi pääsi jo kompostin täytteeksi, kun olivat niin rähjäisiä. Ostetaan ehkä kaksi tilalle joskus. Lopuksi kaikki saivat vettä janoonsa ja me testattiin tätä makua Kiliä. Hyvää oli tämäkin!

Sitä sun tätä

Nukuin yksin ja (siitä huolimatta) hyvin. Mittasin aamulla muistaessani paastoverensokerin ja se oli tasan kuusi. Tälle päivälle ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia. Mies tulee jossakin vaiheessa päivää kotiin. Kävelylenkin teen, kunhan pakkanen vielä vähän hellittää (tällä hetkellä mittari näyttää neljäätoista miinusastetta).

Eilen pesin kaksi koneellista pyykkiä. Kaikkea muuta paitsi lakanoita. Toinen kuivausteline on nyt väliaikaisesti olohuoneessa ja toinen eteisessä. Likapyykkikori on mukavan väljä just nyt. Ja aikataulu!

Huusholliaamupäivä

Eilen oli perunamuusipäivä, joten tänään on perunarieskapäivä. Kolme pellillistä tein aamupalan jälkeen ja sitten laitoin uuniin makaronilaatikon. Huusholliaamupäivä siis.

Eilen kävelin kaksi lenkkiä (yht. 17,1 km) ja nyt on 500 km kävelty tälle vuodelle. Ykkönen laski sitten, että tuolla määrällä saisin vuoden loppuun 3500 km, mutta lisäsi sitten heti, että kesällä tulee varmaan käveltyä enemmän ja on siinä oikeassa. Toisaalta tänä talvena olen ihmetellyt, että lenkkejä kertyy enemmän kuin monena aikaisempana talvena. Kaikki taitaa olla kohdallaan - ja ehkä matala hemoglobiini & ferritiini saavat liikkumaan kuin keskikokoinen eläin…

Jk. Kuvassa laatikko odottaa uuniin pääsyä.

Eilen oli sämpyläpäivä

Sämpylät on ominta osaamisaluettani. Helppoja tehdä ja yleensä aina löytyy kaapista aineksia pienen taikinan tekemiseen. Niin eilenkin, kun Mies oli tulossa päiväjunalla Kotosesta. Oli kastellut kukat (ja eilen aamulla kenkänsä ja sukkansa) ja ajellut fillarilla kohtuullisen paljon. Eli reissu oli ollut hyvä. No, leivoin puolenpäivän maissa korillisen sämpylöitä ja se sai aikaan tyytyväisiä nuuhkaisuja heti eteisessä… Pieni vaiva, mutta iso ilo! 

Teholauantai

Eilen olin puoliltapäivin virsikirjatöissä. Iltapäivällä kävin kävelylenkillä. Illalla tein perinteisiä parmesaanipikkuleipiä ja porkkanalaatikot pääsivät niiden jälkeen uuniin. Illalla myöhään laitoin koneellisen pyykkiä kuivumaan. Oli siis teholauantai. (Mies kuori porkkanat, raastoi parmesaanin, lämmitti saunan, kävi auttamassa naapuria joulukuusiasiassa ja laittoi ruokaa.)

Eilinen oli viemisen ja ketjuttamisen päivä!

Aamupäivällä: Laitoin tiskikoneen pyörimään ja siivosin samalla tiskipöydän. Huomasin, että muoviroskia on allaskaapissa taas pussillinen ja vein sen eteisen keräysastiaan. Vein tiskirätin pyykkikoneeseen ja laitoin muutakin pyykkiä koneeseen. Huomasin sitten, että koneen päällä oleva muovikeräysastia shampoopulloille sun muille on ihan kukkuratäynnä. Vein nekin keräysastiaan. Astian kansi oli sen verran likainen, että otin tiskirätin vielä koneesta, kastelin sen ja laitoin puhdistusainetta ja pyyhkäisin kannen puhtaaksi. Vein tiskirätin koneeseen ja käynnistin pesuohjelman.

Iltapäivällä: Aioin laittaa huoneeni sohvan päälle välisijoitetut pyykit ja sen jälkeen spinnata. Pinkkasin pyykit makuuhuoneen sängyn päälle kasoihin ja laitoin pöytäliinat sun muut eteiskaapin koreihin, joiden huomasin olevan sen verran epäjärjestyksessä, että järjestin ne. Koreissa oli joululiinoja ja - verhoja ja niillehän on meillä paikka pesuhuoneen muovilaatikoissa. Mies nosti avuksi kaapin päältä laatikot, kävin ne läpi yksitellen ja pinkkasin kaikki liinat ja verhot laatikoihin. Sitten lähdin viemään yhtä syksyliinaa valmiiksi Kettulan kaappiin ja huomasin samalla, että ulkopöydän kukat olivat kuihtuneet. Huuhtelin emalisen kukkamukin ja hain Repolasta talouspaperia, jolla pyyhin pohjasta edellisten kukkien jäämät. Samalla kertaa toin Repolasta sakset, joilla leikkasin mukiin uudet kukat. Sen jälkeen hain kuivat pyykit narulta ja lajittelin ne kaappeihin. Ja sitten - aloin spinnata! 

Maistuisiko omena?

Tänä talvena meillä on syöty hedelmiä kilokaupalla. Omenoita, appelsiineja, mandariinisatsumaklementiinejä, (niitä on niin vaikea erottaa toisistaan, niin yhteisnimi on paikallaan), persimoneja, banskuja ym. Tästä kaikesta on seurannut se, että kompostiastiaa saa tyhjentää pari kertaa viikossa, kun hedelmien lisäksi myös kasviksia, vihanneksia ja juureksia kuoritaan. Olen ulkoistanut kompostorien hoitamisen Miehelle. - Oikeastaan olen ulkoistanut kotitöitä muuten aika paljon...

Laiska töitänsä lukee, sairaslomalainen samaten

Äiti-Liisalla oli tapana kysyä puhelinkeskustelun alussa, keskivaiheilla tai lopussa: Mitä oot ropottanu? Siinä sitten tuli lueteltua kaikki mahdollinen tehty työ ja koti-. Tunsin olevani tilivelvollinen, vaikka omaa huushollia asuinkin.

Nyt iski hieman samanlainen pää pölkylle -fiilis. Toki olen edelleen sairaslomalla ja kokki-barista-autonkuljettajani on ottanut lisäksi hoitaakseen myös lähihoitajan pestin. Kiitosrutistus hänelle... Olen ulkoillut lähes päivittäin, mutta lenkit on vielä talonympärikierroksia. Eilen kokeilin spinnata ja vauhti oli olematon ja aika viisi minuuttia. Se liikunnasta. 

Kotitöitä olen tehnyt kahdesti. Viime sunnuntaina leivoin hedelmäleipää ja taikinan vaivaaminen oli ponnistus, joka väsytti. Eilen tein iltaruoan eli pinaattikeittoa. Se sujui jo helpommin ja oli hyvää, vaikka suolaa käytettiin vähemmän mitä ennen. Huomiseksi suunnittelen oman huoneen ikkunalaudan järjestelyä, jotta uudet kukat pääsevät siistille asuinsijalle. Pikku hiljaa...

Se tekee, joka ehtii ja viitsii ja jaksaa

Kuva-arkistosta löysin otoksen viiden vuoden takaa juuri tältä päivältä. Noppa on vielä paljon vanhempi ja siltä ajalta, kun meillä ei ollut Laurilassa tiskikonetta. Ehkä sitä joskus tuli heiteltyä huvin vuoksi ja vakavissaan. Yleensäkään meillä ei ole ollut mitään kiistaa eikä vuoroja kotitöistä. Se on tehnyt, joka on ehtinyt/viitsinyt/jaksanut. - Tällä hetkellä olen etuoikeutetussa asemassa, kun Mies kokkaa, leipoo ja siivoaa. Yritän aina joskus päästä itsekin tekijäksi, kun on vapaapäiviä. Vaihdellen kun tehdään, niin saadaan kumpikin taputella itsiämme selkiin!