Huvituskuva

Tänään oli aamupäivällä virsikirjatöitä yhden messun ja yhden kahvitilaisuuden verran. Tälle päivälle olen harkinnut vakavasti liikuntavapaata, mutta toteutuman näkee sitten illalla…  Eilen kävelin kaksi lenkkiä (10,8 km + 15,3 km) ja sain täyteen 800 km tälle vuodelle. Siitä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavaa satasta!

Kuva on kuvituskuva, mutta samalla huvituskuva. Multaprojektin jälkeen palmuvehka voi todella hyvin. On yksi lempikukkani täällä Laurilassa. 

Lapsella on oikeus kuulua

Hyvää Lapsen oikeuksien päivää! Tämän vuoden teemana on Jokaisella lapsella on oikeus kuulua.  Kuulua johonkin yhteisöön ja tulla kuulluksi. Selailin aamulla pitkän aikaa hakutoiminnolla lapsi kuva-arkistoani. Kaikista viidestä lapsesta (Esikoinen, Kuopus, Ykkönen, Kakkonen, Kolmonen) on paljon kuvia ja omia lapsuuskuviakin jonkin verran. Päätin valita Ykkösen käsikuvan toukokuulta -15.  Se on sitä aikaa, kun olimme ihan noviisit isovanhemmat. Kaikki oli niin ihmeellistä ja taas-uutta…

Tasan kuusikymmentä vuotta sitten

Kuusikymmentä vuotta sitten menin kouluun. Vuotta aiemmin mitä olisi pitänyt, mutta kun lukeminen ja laskeminen jo onnistui ja olin kaikkien (paitsi johtajaopettajattaren) mielestä ihan koulukypsä, se onnistui. Ensimmäisenä aamuna otettiin kuva kodin eli Keskipellon pihalla. Huomioita: kädet taskussa, kun ihan selvästi jännittää/otsa kurtussa, kun aurinko paistaa silmiin/kaksijapuolivuotias velipoikakin ujuttautunut kuvaan mukaan/minut kuulemma tunnistaa vieläkin tuosta kuvasta…- Koulumatka oli lyhyt. Alaluokkia pidettiin vanhan suojeluskuntatalon yläkerrassa. 

Mitä tässä tapahtuu?

Kuva-arkistosta löytyi hyvin erikoinen kuva neljän vuoden (ja yhden päivän) takaa. Ensin ihmettelin tuota asettelua, mutta sitten muistin tilanteen. Olimme parhaillaan juomassa Liisan ja Erkin 66-vuotishääpäiväkahveja ja pöytään oli katettu vanhat Arabian Selmat eli häälahja-astiasto yhtä monen vuoden takaa ja siihen kuuluu enää asetit, kermakko, sokerikko ja pullavati. Kahvikupit piti etsiä nykyvarastosta. Kesken kahvinjuontia halusin ehdottomasti tietää, mikä kuppien nimi on, kun se jäi katsomatta ennen kattamista. No, Mies kohotti kuppiaan, jotta pääsin ottamaan kuvan. Miten sattuikaan, kun nimi oli Onni… - Eilen oli päivä, jolloin hääpäivä olisi ollut nimeltään rautahäät. Sekä morsian että sulhanen eli vanhempani kuolivat jo 90-luvulla, mutta muistoja ja astioita on vielä jäljellä.

Valitsen mieluummin ohdakkeet!

Löysin kuva-arkistosta eli Oton piironginlaatikosta vanhan kuvan joltakin Kotosen kesältä. Kuvan ohdakkeet hohtavat kuin timantit ja taas kerran ajattelen, että mieluummin valitsen tuollaiset kuin oikeat timantit. En ole Marilyn Monroen kanssa samoilla linjoilla (enkä varsinkaan samoissa linjoissa!) timanttiasiassa eli tulen paljon halvemmaksi. 

Keltainen toi auringon!

Laurilan pääsiäisessä on ollut paljon keltaista! Tämän huomion tein, kun eilen illalla innostuin leikkimään kuvakollaasisovelluksella. En mahduttanut mukaan läheskään kaikkea keltaista, mutta muutamia yksityiskohtia kuitenkin. Tuli aurinkoinen olo. 

Erilaisia asioita

Me näemme kuvissa erilaisia asioita. Joku näkee ammuttavaa ruokaa, joku taas luonto-otoksen vesilinnuista. Joku jotakin siltä väliltä eli lintuja. Toissapäivänä alkoi sorsanmetsästys. Niille, jotka suhtautuvat liiankin tiukkalippalakkisesti asiaan, suosittelen kuuntelemaan Reino Helismaan nimikkokappaletta ko. aiheesta. Mutta vaatiihan miehiä taistelukin, saati sorsanmetsästys.

Valvomassa nallen kanssa

Eilen olin reilut neljä tuntia nallen kanssa näyttelyvalvojana. Nalle nökötti nurkassa ihan tuppisuuna koko ajan. Taisi olla vähän huono päivä tai sitten sitä korpesi tuo tehtävä, johon se oli laitettu. Kotiseutuyhdistyksen valokuvanäyttelyssä kävi jo ensimmäisenä päivänä ihan mukavasti katsojia. Esillä on arkisia kuvia ja juhlakuvia useamman vuosikymmenen ajalta.  Näyttelypaikka on vanha seurakuntatalo pappilan pihapiirissä.

Joku oli sulkinut!

Tänäkin aamuna opin taas jotakin uutta. Otin sunnuntaina kuvan kauniista ja yksinäisestä linnunsulasta ja nyt opin, että verbi, jota käytetään sulkasadosta ja höyhenpeitteen uusiutumisesta, on sulkia. Aika hienoa, vai mitä? Ja kekseliästä! Minä sulin, sinä sulit jne. 

Eilen nähtiin valokuvia

Eilen meillä oli kaupunkipäivä, joten uhmasimme tietoisesti pakkasta. Vietiin auto parkkitaloon ja käveltiin sieltä ensin Aalto2 -museokeskukseen katsomaan Elina Brotheruksen upeita töitä. Saunanäyttelykin katsottiin ja museokaupasta ostettiin pari kirjaa ja yksi esine, joka tulee kyllä saamaan oman postauksensa…

Seuraavaksi taas jalkauduttiin ja käveltiin taidemuseolle. Sielläkin oli samaisen Elinan töitä ja taas ihasteltiin ja huokailtiin. Taidemuseolta käveltiin parkkitaloon ja ajettiin kahville ostoskeskukseen. Muutamat täsmäostokset ja haahuilut ja sitten kohti kotia. Kotona saman tien valmispizza uuniin.

Tänään mennään elokuviin katsomaan Tiina Lymin näkemystä Myrskyluodon Maijasta. Toivottavasti elokuva kerää täälläkin katsojia!

Jk. Kuva ei liity oikeastaan mihinkään. Se on vain räpsy keittiöstä tänä aamuna.

Sanojen maailma

 

Leikin usein kuvilla ja sanoilla. Lisään toisten tekstejä omiin kuviini tai joskus kaikki on kotikutoisia. Yritän olla tarkka siitä, että tekijä tulee mainittua - ainakin lainattujen tekstien alkuperä eli kunnia sille, kenen kynästä tai koneesta ajatus on lähtenyt. 

Lause löysi kuvan!

Nyt on ollut aikaa hömppäohjelmien seuraamisen lisäksi tehdä jotakin muuta… Löysin ihan sattumalta Oton arkistosta upean lauseen, joka on peräisin Empire Falls -minisarjasta. Seuraavaksi aloin etsiä siihen sopivaa kuvaa. Yhteen aikaan keräsimme Kettulaan pieniä laivoja ja veneitä. Olen tietysti myös kuvannut niistä monia ja samaisesta Oton arkiston kuvapuoleltahan tuo kuva löytyi. Sitten vaan yhdistin lauseen ja kuvan ja siinä se oli ja on. 

Runon matka

Runot ovat kulkeneet mukanani pitkään. Tämä kuva pompsahti esiin Facebookin muistoista kymmenen vuoden takaa, kun silloin olen yhdistänyt kaivopuistoiseen kuvaan yhden lempirunoni, joka puolestaan on kulkenut mukana yli neljäkymmentä vuotta. Runon voima on valtava, kun se sävähdyttää edelleenkin…

Kasassa on nyt 1764,5 kilometriä

Eilen olin taas valvojana valokuvanäyttelyssä ja sen päätyttyä yhtenä purkajista. Lenkkiasuisena sen vuoksi, että hyödynsin viikon aikana ovienavaamispalvelun ja kävelyn. Hyötyliikuntaa ja sitten lisäksi aamulla tai illalla hupiliikuntaa.

Eilen räknäsin kävelykilometrejä (rehellisesti sanottuna teen sitä joka lenkin jälkeen) ja nyt puuttuu enää alle tuhat kilometriä tämän vuoden tavoitteesta, joka on 2750. Kilometrejä on kasassa 1764,5. 

Vanhat valokuvat kertovat

 

Tällä viikolla on valvottu kotiseutuseuran valokuvanäyttelyä talkoovoimin. Eilen olin iltapäivällä kolmisen tuntia ja sunnuntaina on edessä vielä samanmoinen rupeama. Ihmisiä on käynyt paljon, kuvia on varattu ja seurakuntakodin salin on täyttänyt vilkas puheensorina. Joku luonnehti näyttelyä Hyvän mielen näyttelyksi. Se on paras kiitos meille järjestäjille. Tämä on sitä yhteisöllisyyttä, joka on minun makuuni.

Uhmaan lapsiani!

Esikoinen ja Kuopus tietävät sen, että ruoalla ei leikitä. Uhmaan siis tietoisesti heitä tällä kuvalla, jonka löysin arkistosta. Näkyy olevan kahdeksan vuoden takaa ja Kotosesta. 

Tänään olen töissä iltapäivän, mutta sitten vapailen viiden päivän verran. Huutos-Matti lupaili aika mukavia lämpötilalukemia, joten tehdään kävelylenkkejä useampikin. Ei paha! 

Tärkein syksykuva

Arkistosta löytyi päivälleen kahdeksan vuotta sitten räpsäisty kuva. Pidän kuvasta paljon ja olen antanut sille nimen Salamtkustaja. Tuona viikonloppuna Kuopus ja Vävy olivat meillä käymässä ja mukana oli myös tositosipieni Ykkönen. Se, joka seuraavan maaliskuun lopulla sitten syntyi tähän maailmaan ja teki meistä hupsun mummun ja vähintään yhtä hupsun vaarin. 

Omat nimet kirjoissa

Tänään on Erkinpäivä. Tasan kuusikymmentäkolme vuotta sitten minusta tuli Vuokko Marjatta. Kastepäivänä olin kuukauden ja päivän ikäinen. Tukka on tumma ja pörröinen - ihan niin kuin nyt. Nimi on ollut minulle mieluinen, vaikka aina joskus on pienesti harmittanut se, että kutsumanimi on vasta se toinen. Hyvin pienesti. 

 

Jäinen selfie

Neljään vuodenaikaan kuuluu monta äärimmäistä liikuntakeliä, jos hyvin sattuu... Ollaan sitkeästi kävelty helteessä, vesisateessa, kovassa tuulessa, pakkasessa ja jäätävässä tuiskussa. Kuva on toissapäivältä ja lavastamaton. Takana on vain 6,6 kilometrin lenkki, mutta olosuhteet olivat aika haastavia. Kotikuistilla otetun kuvan jälkeen oli hyvä ravistella pesuhuoneessa jääpaakut vaatteista ja naamasta. Loppupäivän olikin sellainen selviytyjäolo! 

Punapipo ja mustahattu

Joulu on perinteiden kulta-aikaa, joten päivän kuvaksi sopii hyvin otos yhdeksän vuoden takaa. Punapipon nykyinen majapaikka on joulukoristelaatikossa, mustahattu asustelee kirkkoherranviraston kaapissa ja pääsee talvisaikaan aina asiakaspalvelun puolelle. Tosin nyt sekään ei tapaa asiakkaita naamatusten, mutta jospa sitten ensi talvena...

Jk. Onnittelut tämän päivän syntymäpäiväsankarille, olet rakas!