Jaettuja mokia = taidetta

Tampereella on meneillään nykytaiteen katsaus, Taidevaltakunta ´26 -biennaali. Eilen kävin katsomassa näyttelyä Finlaysonin alueella. Kuopus on mukana seitsemän taiteilijan työryhmässä, joka kantaa nimeä MOKA. Työryhmän MOKA -museo oli ihanan hulvaton, ajatuksiaherättävä, samaistuttava ja virkistävä. Omia mokiaan magneettimuodossa sai kerätä seinälle ja niin tein minäkin. Olisihan niitä ollut enemmänkin, mutta tuossa nyt kolme…

Näyttely sekä Finlaysonilla että Haiharassa on avoinna elokuun 16. päivään saakka. 

Kuvataide kuuluu kaikille

Tänään on Suomen kuvataiteen päivä. Kuvaksi valitsin Kuopuksen keraamisen veistoksen. Se on mielestäni samalla kertaa kaunis, inhimillinen ja pöllämystynyt. 

Kuvataide on aina tullut lähelle. Minulla on nimekäs kuvataiteilijaserkku, jolla on tänä kesänä ollut näyttely Taiwanissa. Sitten minulla on Mies, joka on aina taiteillut ja jonka töitä on meillä ja muillakin seinillä. Ja kolmantena sitten Kuopus, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi ja löytänyt materiaalikseen saven. Niin ja kyllä äiti-Liisakin teki savesta monenlaista ja piti yhden näyttelynkin…

Jk. Jos kerran ullavalaissyntyistä Veikko Vionojaa pidetään keskipohjalaisena ikkunamaalarina, on serkkuni Elina Försti pohjalainen latomaalari. 

 

Oma Peukaloliisa

Tämän pienen suloisen tyypin ostimme viime viikolla Kuopuksen ja kumppaneiden työhuoneelta, kun teimme sinne yllätysvisiitin. Tyypistä tulee minulle heti mieleen Peukaloliisa, joka kasvoi kukkaruukkuun istutetusta siemenestä. Meillä se pääsi kuktaköynnöksen kaveriksi kukkaruukkuun,

Jk. Kukkaruukkuasukki on Kuopuksen tekemä.

Merkkipäivä

Meille tuli eilen omia viikonloppukylään ja taas on Laurilassa vilinää, vilskettä, helinää ja helskettä. Nukkumapaikka meillä on Miehen kanssa nyt minun huoneeni sohvalla. Heräsin tänä aamuna klo 6.20 ja mietin, että miten kellonaika tuntuu niin tutulta. Sitten muistin! Täsmälleen kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten olin pyöräyttänyt tyttölapsen tähän maailmaan. Onnea, Kuopus! Sinulla oli kiire ja yllätit vauhdillasi jopa kokeneen kätilönkin… 

Tampere-päivä

Terveiset Tampereelta! Aamukahdeksalta lähdettiin ja iltakuuden jälkeen oltiin takaisin Laurilassa. Reissulla oli useampikin tarkoitus. Vietiin Ykkösen joululahjaksi saama pelipöytä (jota ei millään olisi voinut kuljettaa junassa!), tavattiin omia, Mies ja Kuopus kävivät rakentamassa nuoremman työhuoneella jotakin pylvästä ja sitten käytiin vielä Kuopuksen näyttelyssä Taidekeskus Mältinrannassa. Näyttelyn nimi on Varasijat. Vaikka olenkin äitinä jäävi sanomaan, sanon silti: Erittäin hyvä näyttely! (Lainaus gallerian sivulta: Varasijat on näyttely köyhyydestä. Näyttelyn sadan veistoksen taustalla vaikuttavat sakset kädessä juoksevien tyrmistyttävät poliittiset päätökset sekä keräämääni kyselyyn osallistuneiden ihmisten omakohtaiset kokemukset vähävaraisuudesta. Teokset käsittelevät aihetta surun, kiukun, kapinan ja mustan huumorin kautta.)

Korvapuusteja, murhia ja pähkinöitä

Lauantain ohjelmassa oli ensin kävely Ykkösen kanssa leipomomyymälään, josta haettiin korvapuusteja nimikkopäivän kunniaksi. Osattiin perille, vaikka vähän piti kännykän kartalta katsoa oikeaa suuntaa. Puustienoston jälkeen suuntasimme kahdelle kirpparille. Ensimmäisestä löytyi yksi Aku Ankan taskukirja ja jälkimmäisestä kehys Miehelle ja pieni peltirasia Kuopukselle.

Illalla osallistuttiin Kuopuksen kanssa Tampere-päivän murhakävelylle. Se olisi kestänyt kaksi tuntia, mutta meille tuli puolessavälissä niin hyytävän kylmä, että jätimme rikokset kesken. Mielenkiintoista oli. Osallistujia oli kahden oppaan johdolla kahdeksisenkymmentä.

Ja Ykkösen mentyä yöunille jatkoimme Elli Immon tapausta. Tapaus tavallaan ratkesi, vaikka tutkinta keskeytyikin. 

Nuoremman Lapsen ja Rennon Erkin seurassa

Eilen saavuin Kuopukselaan heti aamusta ja ohjelmaa riitti koko päivälle. Käytiin muutamalla kirpparilla, taidenäyttelyn avajaisissa Tahmelan Huvilalla ja sitten mentiin kaljalle. (Ensimmäistä kertaa äititytärkombolla.) Illalla myöhemmin selvitettiin Elli Immon tapausta ja jatketaan sitä vielä tänä iltana.

Jk. Kuvassa tyhjät lasit. Se, mitä niissä oli, oli nimeltään Rento Erkki Belgian NEIPA. Erkki sopi meille hyvin, sillä minä olen Erkin tytär ja Kuopus on Erkin tyttärentytär. Ja Erkkihän oli rento, jos joku!

Leikin tamperelaista melkein kolme viikkoa

Tänään pestini päättyy. Olen ollut asunnonvahtina ja kukkienkastelijana Kuopukselassa nyt melkein kolme viikkoa (12.-30.6.) ja nauttinut tuosta kaikesta ihan täpöllä ja täysin siemauksin. Aina välillä olen saanut tänne Miehen seurakseni. 

Olen kulkenut Tamperetta ristiin rastiin, pyyniköinyt ja pispaloinut ja kaikkiaan kävelykilometrejä kertyi 262,4. Hankin itselleni täkäläisen kirjastokortin. Luin kuusi kirjaa. Kävin kolme kertaa Miehen kanssa Pyynikin näkötornin kahvilassa munkittelemassa. Olen nukkunut pitkään ja vähän myös päivällä. Olen väistellyt lokkeja. En ole matkustanut Nyssellä, vaan kuluttanut kengänpohjia. Yhtenä aamuna junailin itseni Helsinkiin ja vietin siellä mukavan mummuilupäivän.

Aurinkoa on ollut. Sadetta tihkuversiona ja joskus vähän enemmän, mutta vain kerran kastuin niin, että kenkien kuivuminen kesti puoli vuorokautta. Kävelyähän ei pieni sade edes haittaa…

Tämä oli hyvä irtiotto arjesta. Oli kiva leikkiä kaupunkilaista hetken aikaa.

Physalis peruviana

Vapunjälkeiselle aamulle jäi vielä karviaiskoisoja eli tutummalta nimeltään ananaskirsikoita. Muistan, kun aikanaan Kuopuksen pöydässä oli kuvan erikoisuuksia ja opimme ihmetellen uuden ruoka-aineen. Aina silloin tällöin ostamme nyt sitten itsekin näitä Hyväntoivonniemen karviaisia. Nam!

Kuopukselle onnet!

Tänään on Kuopuksen syntymäpäivä. Tuo tiedonhaluinen kuvataiteileva rakas ja viisas empaatikkomme täyttää kolmekymmentäkahdeksan vuotta. (Lähettelen meiltä ison nipun onnenajatuksia, kun varsinainen lahjapaketti unohtui antaa viime käynnillä matkaan mukaan… Odottelee sitten seuraavaa tapaamiskertaa.)

Syksyreissunen Kotoseen

Tiistaiaamuna pakattiin Goljattiin reput ja kassit ja suunnattiin kohti Kotosta. Menomatkalla haettiin kolmilitrainen hanatonkka Pöytyältä. (Myssyfarmin kylmäpuristettu luomurypsiöljy on maailman parasta!) Hakureissu ajoitetaan meno- tai paluumatkalle ja on yleensä vuosittainen tapahtuma.

Kotosessa kirpparoitiin, käveltiin, väisteltiin sadetta ja osuttiin sateeseen. Iso sateenvarjo oli ruokakauppareissullani lähes koominen kapistus, kun siitä sai pitää kaksin käsin kiinni ja näinkin iso ihminen meinasi lähteä tuulen ja varjon mukana lentoon. Mies kävi sillä aikaa parissa taidenäyttelyssä. Torstaina saatiin Kuopus meille kaveriksi ja kävelimme päivällä kaupungille kahville. Isä ja lapsi kiertelivät taidenäyttelyissä, minä shoppailin mm. lasinaluset (kts. kuva) ja muuta pientä. Tulin kaupungilta ensin ja hain lähipizzeriasta meille perhelätyn, joka meni kuin kuumille kiville.

Eilen sitten lähdimme paluumatkalle ja haimme Kuopuksen lempikaupasta mm. satakaksikymmentä kiloa savea ja muita aineksia ja tavaroita, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Vietiin tavarat ja Kuopus työhuoneelle ja sitten jatkettiin kahdestaan matkaa Laurilaan, jossa oltiin illalla uupuneina, mutta reissuseen tyytyväisinä.