Pakkastelua

Tammikuu toi mukanaan kovat pakkaset ja samalla komeat maisemat. Räpsäisin äsken tuon kuvan keittiön ikkunasta takapihalle päin. Mittarissa on sen verran hulppeat lukemat (-21,9˚C), että ainakaan aamulenkille ei ole hinkua… Lauhtumista odotellessani kerään tänään ne tontut ja muut joulutilpehöörit keittiön pöydälle ja käyn kaikki läpi kovalla kädellä. Mies lupasi vaihtaa verhot, kun häneltä se luontuu paremmin ilman keittiöjakkaralle kipuamista.

Riittoisat kynttilät

Eilen illalla laitettiin kolmihaaraiseen kynttilänjalkaan ruokailun (imellettyä perunalaatikkoa ja Mifu-suikaleita) ajaksi tulet. Jäin vielä sitten keittiöön lukemaan lehtiä, mutta niin vain oli vielä sammutettava kynttilät ennen saunaan menoa. (Olin ajatellut, että poltetaan nuo joulukynttilät nyt loppuun asti.) Ehkä siis tänäkin iltana on kynttilävalaistusta luvassa!

Ulkojoulukuusen olisi ollut määrä tänään väistyä takajonnekin, mutta tinkasin sille lisäaikaa Nuutinpäivään asti ja sain. Muut ulkovalot lähtevät tänään varastoon ja tontut joko tänä iltana tai huomenna. Arjessa ollaan muuten jo vahvasti.

 

Kasvimökin joulu

Toissaillan lenkiltä tullessani räpsäisin kuvan kasvimökin joulusta. Mies laittoi sinnekin kuusen ja valot ja teki minut sillä iloiseksi! Mökki kun on paikoillaan pergolan nurkassa koko vuoden läpeensä, niin talvellakin siellä voi olla jotakin silmäniloa.

Kasvimökki oli vuosia sitten täydellinen heräteostos, kun poismuuttanut pastorisperhe myi sen viidelläkympillä. Hyvin istuu paikalleen, on leveydeltään just Kekkilän kasvatussäkille mitoitettu ja on meidän tomaatinkasvatuksellemme sopiva. Reissuilla ollessamme ylösalaspullosysteemit huolehtivat kastelusta ja me tietysti muulloin.

Ennustuskirjain

Kolmonen leikki eilen muun muassa magneettikirjaimilla. Jakeli niitä sitten suurieleisesti muille ja minäkin sain oman. Keksittiin sitten, että kun oli vuoden ensimmäinen päivä, niin se toimii ennustuksena alkaneelle vuodelle. Tänä aamuna tutkin asiaa ja sain selville, että kyseinen kirjain kuuluu fäärin, islannin, tanskan, norjan ja osseetin aakkosiin. Repikää siitä!

Tänään Kolmonen ja Kakkonen lähtevät toiseen mummulaan vanhempiensa kanssa. Laurilan Kollektiivin joulunvietto päättyy siis tänään, vaikka kyllä täällä vielä muutama päivä tonttuillaan Miehen kanssa. Loppiaisen jälkeisenä päivänä kaikki joulutilpehööri kasataan keittiön pöydälle inventaariota ja varastoimista varten. 

Jouluntähtikö ehdoton?

Meillä modernisoitiin sanonta Kinkku on joulupöydän kunkku. Laurilassahan ei lihansyöjiä ole, joten joululiinan peittämälle pöydälle pääsi pieni leikkisika. Parempi ja ilmastoystävällisempi vaihtoehto, sanoisin. 

Ja vaikka elettiin/eletään taas kerran kinkutonta joulua, ei kenenkään vatsat jääneet/jää vajaiksi. Se on Laurilan periaate läpi vuoden.

Läpsystä vaihto

Eilen oli läpsystävaihtopäivä, kun kahdella tamperelaisomalla oli lähtöpäivä ja neljällä helsinkiläisomalla tulopäivä. Yhteistä mummula-aikaa jäi neljä tuntia ja sinä aikana ehdittiin kahvitella, syödä, leikkiä ja avata joulupukin tänne tuomat/unohtamat joululahjat.

Nämä ovat niitä harvinaislaatuisia päiviä, jolloin on ihan sama, vaikka matot on rutussa ja joka puolella taloa on leikit kesken. Näitä muistellaan vielä pitkään. 

 

Viikonpäiväpohdiskelua

Tänä aamuna piti oikeasti käyttää hetkonen viikonpäivän miettimiseen…(Kun tälle rupeamalle ei osunut virsikirjatöitä, on jouluntienoo yhtä vapaaputkea ja silloin on lähes sama, onko arki vai pyhä.) Miettimisen tulos: lauantai. Jouluomista Vävy junailee tänään Tampereelle eli sen verran pitää olla päivästä tietoa.  

Helinää ja vilinää

Tapaninpäivä on ihanan hitaalla vauhdilla menossa. Aamulla nukuttiin yhdeksään ja sain vielä Ykkösen viereeni höpöttelemään niitä näitä. Poika oli herännyt jo paljon aikaisemmin ja ehtinyt lukea kaksi Aku Ankan taskukirjaa odotellessaan meidän muiden heräämistä. Virtaa oli kuin keskikokoisessa kylässä ja mummun kanssa oli kiva keksiä päättömiä juttuja.

Aamupalapöydässä istuttiin pitkään.  Tänään on luvassa perinteinen pizzapäivä.

Jouluksi nuottikaapin päälle

Joulupäivän aamuna nukuttiin melkein kahdeksaan ja ihan yhteen kyytiin. Eilisillan kävelylenkkinen hautausmaalle ja anteeksinytvaaningmarbergman pitkäveteinen elokuva Fanny ja Aleksander väsyttivät totaalisesti. Samae Koskisen esikoisromaanin lukeminen jäi muutamaan sivuun ja oli pakko sammuttaa lukulamppu siltä päivältä. Tänään saadaan ekat jouluomat meille, joten Laurilassa on sitten ääntä enemmän kuin nyt. Tilanne tällä hetkellä: ilmalämpöpumpun humina, seinäkellon raksutus, Miehen tietokoneen kilahdukset shakinpeluussa.

Joulua!

Eli siis hyvää joulua Laurilasta! Julistuspuuroa ja sekahedelmäsoppaa syötiin siihen aikaan, kun Mika Akkanen hoiti taas ansiokkaasti joulurauhatekstit Brinkkalan talon parvekkeelta. Taas kerran ajattelin, että joskus pitää olla kyllä paikan päällä kuuntelemassa…

Info: Tällä blogilla ei ole joulusulkua eikä -taukoa. Jakelupäiviin ei tule katkoksia, joten kannattaa pysyä linjoilla, jos tällainen arkeilu & jouluilu kiinnostaa… Olette minulle tärkeitä ihan jokainen! 💕

Kiitos, joulukalenteri!

Aatonaattoa! Tänään on tyynyjen ja torkkupeittojen ulkoilupäivä kymmenen asteen pakkasessa. Eivät kuulemma pane pahakseen moista vapaa-ajanviettoa. Maassa ja mökkien katoilla on hienoinen lumikerros, joka valaisee ihmeen paljon sekä ilmaa että mieltä.

Tämän päivän joulukalenterin sanoma ilahduttaa. Luultavasti toteuttaminen on sitä, että menen illalla jonkinmoiselle kävelylenkille. Se on sitten ainakin minua, minun jalkojani ja verenkiertoelimistöäni varten.

Kaksi yötä jouluaattoon on!

Kaksi yötä jouluun on, voi nyt laulaa tai ainakin hyräillä. Aika lähellä siis jo ollaan. Matot on ulkoilemassa ja tänään haetaan pihalle kuusi. Aina on kuulemma löytynyt omasta metsästä ja aina tarkoittaa tässä tapauksessa joulusta 1991 alkaen…

Jos teet tänään hiki hatussa tai tukassa jouluvalmisteluja, annan sinulle vinkin: Muista välillä syödä ja juoda ja istahtaa. Pitkän kokemuksen rintaäänellä kerron tämän.

Ei ehkä tomeria, mutta ainakin tomerahkoja!

The Jouluun on enää pari hassua/tavallista päivää. Eilen tehtiin lanttulaatikot ja minulle osui työarpajaisissa piparisavotta. Tänään ainakin imellytetään perunaa plus että menen yhteen joulujuhlaan säestämään joululauluja. 

Näin joulun alla muistan hyvin tilanteen naljänkymmenenyhden vuoden takaa. Esikoinen oli syntynyt Tanelinpäivänä ja minä kuvittelin pienessä mielessäni, että joulua valmistellaan kuten ennenkin. Muistan, kun sitten itkin sohvalla, etten jaksa enkä ehdi ja ettei joulua tule nyt ollenkaan. Tulihan sekin joulu ja vielä aivan erikoislaatuinen, kun meillä oli kaksiviikkoinen poikalapsi, jolla oli mummun ompelema tonttulakki ja punaiset potkuhousut. Ihana joulu!

Puolen euron takkutukkaenkeli

Torstain kaupunkireissulla (jouluruokia ja -muistamisia) käytiin ihan ensiksi kirpparilla, josta löytyi muutama kirja ja sitten tämä ihana puolen euron takkutukkaenkeli. Ihanaa vaihtelua sliipatuille ja täydellisten kiharoiden kiiltokuvaenkeleille. Ei niissäkään ole mitään vikaa, mutta tunnistan tuon uuden tulokkaan kaltaisekseni.

Muistiin ihan itselle: monenkin tunnin kauppakiertely joulunalusruuhkassa sujuu hyvin, kun käy heti alkuvaiheessa kunnon lounaalla. Me mentiin syömään heti tuon kirpparin jälkeen. Syötiin hyvin ja sopivasti ja sopu säilyi koko loppupäivän ajan. Kirjaimetkin pysyivät normaalikokoisina kaiken aikaa. (Tunnustan käyttäväni nälkäisenä ja väsyneenä ISOJA KIRJAIMIA keskustelussa.) Hyvä me, oli kiva ja rento päivä!

Lunta ehkä vain kuvissa

Tässä vaiheessa joulukuuta näyttää siltä, että lumipallokuva vuosien takaa on ehkä tarpeen. Joku sanoi eilisessä (ohra)puurojuhlassa, että lunta olisi luvassa kaiketi jouluaattona 0,4 cm eli hienoinen kerros valkoista. Tässä iässä (66) on jo nähty monenlaisia jouluja ja niitä on ollut myös lumettomia muutama. Harmittavaa, mutta ei kuitenkaan mikään kynnyskysymys.

Omalla tyylillä jälleen kerran

Luin yhtenä päivänä kirjastossa aikakausilehtiä ja hätkähdin! Meillähän on hankkimatta vielä joulumatot, jouluastioista puhumattakaan! Ajattelimme ihan ne samat vanhat läpivuoden matot laittaa hyvin harjattuina ja tuuletettuina kunnon ulkoilun jälkeen lattioille. Ja jouluruokaa syödään tutuilta pentikeiltä ja teemoilta aina julistuspuurosta laatikkoleikkiin asti. Nyt jo kaapit pursuavat astioita, niin mihin ihmeessä ne jouluastiat laitettaisiin…

Mennään siis omalla tyylillämme jokainen. Omannäköinen joulu on parasta, mitä tiedän. Muutamalla suklaakonvehdilla ja överihedelmämäärillä, kiitos.

Jk. Kuva on joulupukkijolfie viime vuodelta. Kyseinen pehmo majailee vielä varastossa vajaan viikon.

Nyt on aika joulukorvisten

Eilen olin yksissä joulujuhlissa säestämässä joululauluja ja juomassa kahvia herkkujen kera. Etsin telineestä joulukorvikset ja kaapista jouluneuleen. Tällä viikolla on vielä yhden yhdistyksen puurojuhla ja sunnuntaina yksinäisten joulujuhla, johon lupauduin laulattamaan. Sitten on oman joulun aika, jota vietetään Laurilassa porrastetusti - vähän kaksin ja enemmän isolla porukalla.

Juhlan ja tavisarjen suloinen sekoitus

Amaryllis jatkaa edelleen kukkimisen iloa ja meidän ilahduttamista. Nuorena mielsin sen tyystin mummukukaksi. Nyt se on ihan mielijoulukukkani, joten oikeassa olin jo nuorena…

Suklaakonvehteja on vielä muutamia olohuoneen pöydällä. Joulujuustoja veistellään aamuleipien päälle. Varastossa majailleista jouluomenista on kolme jäljellä. Piparkakkuja ja pikkuleipiä on keittiön vihreän kaapin välikön peltipurkeissa. Eli siis - eletään vielä juhlan ja tavisarjen suloista sekoitusta, jossa arjella on jo päärooli, mutta juhla toimii statistina nyt hetken aikaa…

Tonttujen ja muiden kokoontumisajot

Tänään sitten Laurilasta riisuttiin joulu. Mies hoiti valopuolen, minä keräsin huushollista kaikki joulukoristeet, joita löytyi hyvin mielenkiintoisista & luovista paikoista, kiitos tamperelaisten omien! Hoosiannatontut pääsivät laatikkoonsa eteisen senkkiin, sillä ne pääsevät esille aina ennen muita tonttuja. (Jos eteisessä kesällä kuuluu Hoosiannan hyräilyä, ovat ne malttamattomina asialla…)

Täksi jouluksi ostettiin muutama pikkukoriste lisää, yhden teki tilauksesta Kuopus, yhden sydämen sain ystävältä. Totesin, että sopu sijaa antaa, kun pakkasin kolmeen laatikkoon pallot, tontut, sydämet, enkelit ja lumiukot. Joulunalle joutui taas pää alaspäin laatikkoon, mutta sai seuraksi samaan suuntaan katsovan punaposkitontun. Ehkä jutunjuurta löytyy varastossa tulevaan jouluun asti!

Ehdotin, että joulukuusi pihalla voisi olla vielä Nuutinpäivään asti. Mies oli heti samaa mieltä kanssani. Näin meillä konsensus toimii!

 

Legohousurengas ja muita kertomuksia

Täällä on leikitty ja laulettu, sylitelty ja pötkötelty vierekkäin, pelattu ja keksitty tarinoita. Kakkonen tekaisi yhtenä päivänä legohousurenkaan, sillä hän on aivan mestarismies rakentelemaan kaikenlaista ja legolaatikot on sopivasti koko ajan esillä.

Tänään on matkapäivä, kun pikkupesue matkaa toiseen mummulaan. Me jäädään Miehen kanssa lopettelemaan joulua ja muistelemaan kaikkia hauskoja sattumuksia…