Vahinkokukka

Mies toi eilen minulle kukan pihalta. Kysyin, että oliko vahingossa katkennut ja myönsi asian. Oli kaatanut muutaman rutikuivan pikkupihlajan ja siinä oli sitten päivänliljakin saanut vähän osumaa… Kaunis kuin mikä ja tuoksu on hieno. Niitä kasvaa meillä ns. japanilaisella puolella pihaa eli kotkansiipisaniaisten lähellä lammikon reunalla.

Eilen meni virsikirjatyöpäivä hyvin. Puolenpäivän aikaan mentiin kylään Pastori Kissaselle. Nähtiin neljä kanaa, yksi kukko ja kaksi pässiä tuttujen kissojen lisäksi. Käveltiin myös hevoslaitumelle syöttämään porkkanoita kahdelle hevoselle. Kahvipöydässä istuttiin pitkään ja herkuteltiin. Onnea on ystävyys! 

Vallaton kaimani

Vuokko on nimi, jolla tulen yleensä sisäänkutsutuksi lääkärissä ja/tai muissa virallisissa tilanteissa. Se kun on etunimistäni (2 kpl) ensimmäinen. Valkovuokko on ehkä siksi yksiä lempikukkiani näin keväällä.  Se on sopivan vallaton ja huikentelevainen ja samalla kertaa hieno ja vaatimaton. Saimme aikanaan valkovuokon alkuja Pirkko -ystävältä ja ensin luulimme, että eivät ne selvinneet Laurilan pihassa. Sitten yhtäkkiä niitä alkoi olla muutama, seuraavana vuonna enemmän ja nyt niitä on vähän siellä täällä entisen sulkapallokentän tienoilla. Niin tänäkin keväänä.

 

Mitä oikeastaan tapahtui?

Kirpparilla huomasin tällaisen mukin ja ajatukset alkoivat saman tien vilistää… Miksi muki oli päätynyt kirpparille? Oliko ystävyys kuitenkin katkennut? Oliko mukikiintiö tullut yhtäkkiä täyteen? Vaihdettiinko kaikki ruokailu- ja juomailuastiat heti kerralla uusiin? 

Positiivistahan asiassa on se, että muki tuotiin kierrätykseen eikä sitä suutuspäissä viskottu sirpalekuntoon. Joku sen kuitenkin ostaa itselleen - ehkä sellainen, jolla ei ole yhtään ystävää ja joka voi nyt näyttää muillekin, että on ainakin yksi!

Rasvankäryä ja munkkirahastusta

Tänään olin taas munkkipussipakkaajana ja -rahastajana reilut viisi tuntia pappilassa. Reilut seitsemänsataa munkkia oli tilattu ja uutterat sisaret keittiössä jaksoivat ahertaa tilausten parissa. Kaikilla oli kuuma, kiire ja rasvankäryä hiuksissa, mutta huumoria riitti! Tuotto meni perinteiseen tapaan Yhteisvastuulle.

Sitä sun tätä -päivä

Tänään käytiin isommassa lähikaupungissa. Lounastettiin kaksi yhden hinnalla, kiitos alueosuuskaupan. Vatsat tulivat sopivasti - ei ähkyyn asti - täyteen. Käytiin myös kirppareilla ja muissa liikkeissä. Kirpparilta tehtiin heräteostos, jonka esittelen sitten myöhemmin kehyksissä seinällä. Ruohonjuuresta haettiin uusi pussillinen mehiläisen siitepölyä, pullollinen camelinaöljyä ja pussillinen mulperimarjoja. Ruokakaupasta haettiin vapuksi täydennystä.

Jk. Ystävän kymmenen päivää, sitten tuomasta kukkakimpusta on vielä keltaiset krysanteemit iskussa. Ilahduttavat olkkarissa pikkuaurinkotyylillä.

Hyvä ja tapahtumarikas päivä

Jouluruusu ihan selvästi moikkasi, kun tulin eilen illansuussa kotiin. Pysähdyin ottamaan siitä kuvan, jotta se tuntisi itsensä huomioiduksi ja tärkeäksi.

Eilen aamulla vein lehden naapuriin ja sitten kävelin virsikirjatöihin. Messun jälkeen menin pappilaan kuluttamaan aikaa, kun olimme sopineet ystävän kanssa teatteritreffit iltapäivälle. Paikallinen teatteri esitti kolmannen niskavuorensa (nyt oli vuorossa nuori emäntä) ja taas olin positiivisesti yllättynyt. 

 

Yllätys!

Sain eilen tällaisen yllätyskimpun. Kaunis kuin mikä. Maljakot ovat olleetkin pitkään lähes turhan pantteina kököttäessään nuottikaapin päällä ja/tai keittiön kaapissa. Kokemuksesta tiedän, että kesällä kuljettelen kävelylenkeiltä kaikenlaisia kimppusia, mutta se tyyli odotuttaa vielä itseään. 

Neljästuhanneskahdeksastoista!

Päivälleen yksitoista vuotta sitten bloggasin ensimmäistä kertaa Arkeilijana, vaikka olin sillä nimellä aikaisemmin kirjoittanut Ennenvanhan blogikylässä reilun kolmen vuoden ajan ja jo sitäkin ennen blogannut. Yksitoista vuotta nyt kuitenkin täyttyy itsenäisenä ja omapäisenä (lue: itsepäisenä) kirjoittajana. Paljon on vettä virrannut Ihakkijoessa (Aurajoesta nyt puhumattakaan) sinä aikana ja olen saanut tosi monta lukija- ja kommentoijaystävää. Olette rakkaita ja tärkeitä ihan jokainen. 💕

Tämä on yksitoistavuotiaan neljästuhanneskahdeksastoista kirjoitus. Vietän merkkipäivääni kotosalla.

Ystävänpäivää, hyvä ystävä!

Tänä aamuna etsin täältä Kotosesta jotakin ystävänpäiväteemaista kuvattavaa ja huomasin ikkunalla nuo halaavat nallet, jotka vuosia sitten ostin joltakin kirpparilta. En ole mikään överisöpöstelijä, mutta tuossa parissa on sitä juuri sopiva määrä. Rehellinen ja tiukka hali.

Olen aika huono ystävystymään, mutta aina joskus onnistun yllättämään itsenikin salamaystävyydellä. Ystävät ovat tärkeitä ja tekevät mielelle hyvää. Niin sinäkin!

Pakkanen antoi periksi

Eilen oli pakkanen jo nöyrtynyt sen verran, että sain tehtyä aikomani kaksi kävelylenkkiä. Lounaan jälkeen kävelin 11,8 km ja sitten illalla ennen saunaa 10,8 km. Mukana korvissa oli audiodraama Nuori Sorjonen, josta ystäväni Pastori Kissanen antoi vinkin. Yksi osa jäi enää kuuntelematta, sillä tämä(kin) kuunteluseura oli hyvin koukuttavaa!

Melkein neljän tunnin ulkoilumäärä ja hyvä sauna takasivat taas kunnon yöunet ja kahdeksan tuntia mennä hujahti kuin siivil(äl)lä. Tälle päivälle on luvassa ystävien tapaamista, jes!

Ystäviä ja ruusuja

Tänään tapasin entisiä työkavereita, joista voin kyllä käyttää termiä ystävät. Olin vapaaehtoissäestäjänä pappilassa seurakuntalaisten viikottaisessa kokoontumisessa ja sen jälkeen oli tietojenvaihdon ja henkisen hyvinvointihetken vuoro. (Jotkut voisivat ehkä kutsua sitä juoruiluksi, mutta me emme.)

Yksi ystävä (nimimerkki Pastori Kissanen) tarjosi minulle meno- ja paluukyydin. Kävimme myös kaupassa ja ostin ihan heräteostoksena ruusukimpun. Sijoitin kotona maljakon ruusuineen eteiseen, jossa sen näkee aina ohikulkiessaan ja jossa ilppi ei puhalla siihen häiritsevästi lämmintä ilmaa. 

Kivoja asioita

Eilen oli kiva ja yhteisöllinen päivä. Minulla oli puhelin herättämässä seitsemältä, mutta nousin jo puoli kuudelta ja varttia vaille kuusi tein pullataikinan. Kahta tuntia myöhemmin minulla oli kolme pellillistä voisilmäpullia jo liinan alla tuoksumassa. Tämä leipominen siksi, kun päätettiin toisen tuuraajaystävän kanssa järjestää yllätyskirkkokahvit ja lupasin leipoa. Kirkkoon tuli vähäinen määrä ihmisiä, mutta kahvit juotiin pullan kera. Saatiin yhteinen ystäväkin houkuteltua paikalle. Oli kotoisaa ja kivaa. 

Tänä aamuna Mies vaihtoi verhot olkkariin. Nyt sitten nautitaan jaffaverhoista jouluun asti ja joulunnjälkeen taas kevääseen. Heti tuli lämpimämpi tunnelma!

Onnistunut syysreissu

Eilen aamulla oli lopultakin odotetun syysreissun vuoro. Mies lähti meille kolmelle naiselle ajuriksi ja kohteeseen saapui vielä yksi nainen, joten luvassa oli naisille shoppailua ja syömistä, Miehelle ajankuluttamista, syömistä ja pienimuotoisempaa ostosten tekoa tyyliin kaapelikela. Päivästä muodostui tosi hauska. Joku osti joululahjoja, joku hankki tuikitarpeellista jne. Itse olin aika pienellä budjetilla liikkeellä. Kallein ostokseni oli kuvan mattamusta kukkaruukku. Olen vähän kerrassaan hankkinut yhtenäisempiä, eri värisiä ruukkuja. 

Syötiin hyvin, naurettiin paljon, heitettiin herjoja, vaihdettiin uutisia ja tietoja. On ihanaa huomata, että ns. vanha jengi pysyy edelleen koossa ja nämä yhteistapaamiset lujittavat ystävyyttä.

Hauskaa ja voimaannuttavaa!

Eilen olin puolenpäivän aikaan virsikirjatöissä ja kun oli saatu kappelin ovet kiinni, lähdettiin työkaverin kanssa tapaamaan entistä työkaveria. Istuttiin yhteiseen ruokapöytään ja jaettiin ystävien kesken yhteisiä asioita. Aikaa kului tuntikaupalla. Pidimme siinä samalla (epävirallisen) yhdistyksemme (täysin epävirallisen) johtokunnan kokouksen myös puhelimitse. Hauskaa oli ja ennen kaikkea voimaannuttavaa!

Jk. Kanat ja kukko ottivat meidät pihalla vastaan. Kolmesta kissasta nähtiin kaksi. Kummipoikakissamme taisi olla tärkeillä asioilla muualla.

Ei kiirettä minnekään! -aamupala

Hidas aamu ja samanlainen aamupala. Kattaessani tarjotinta aprikoin, ottaisinko siihen vielä kaveriksi yhden ”Stansta-jogurtin”, kun satuin löytämään kaupasta mielimakuani sitruunaa, mutta jätin vaikkapa huomisaamuksi tai välipalaksi. 

Kahvin juon useimmiten mustana, mutta aina välillä ostan purkillisen hasselpähkinä-kaurajuomaa, jonka makuun olen ihastunut. Tuo kahvinvaalentaja on pehmeä maultaan ja ainoa haittapuoli on hinta, mutta aina välillä ostan kuitenkin ihan vain itsellenikin enkä pelkästään ryhmäkahveille. Niin nytkin. 

Tarjottimella on yksi pettymys. Pieni asia ihmiskunnalle ja minullekin, mutta sanon silti: Pentikin lautasliinalla ei kannata juuri pyyhkiä suupieliään, jos ei halua haavoja. On nimittäin kovinta ja tylyintä lautasliina-ainesta ikinä. Tai sitten olin ostanut jotakin epäonnistunutta tuote-erää. 

Helleviikon asioita

Eiliseen kuului ystävien näkemistä ja haikeutta lähdöstä, kun seurakunnasta yksi työntekijä irtisanoutui ja oli eilen viimeistä päivää töissä. Kuluneella viikolla oli kuulemma itketty moneen kertaan ja nytkin silmäkulmat kostuivat yhdellä sun toisella

Laurilassa on vilinää ja vilskettä ja ruokapöytään katetaan enemmän lautasia kuin naismuistiin. Ruoka maistuu kaikille! Sen verran myönnytystä on otettu hellejakson takia, etten ole leiponut kuin yhden kerran sämpylöitä. Keittiö kun on tarpeeksi lämmin ilman uunin pohotustakin. Kaupasta saa pullaa ja keksejä, leipää ja jäätelöä.

Eilisessä oli hyvät vibat

Eilen illalla kävelin ns. vanhan kirkon lenkin. Kirkon pihassa istuskelin penkillä vähän aikaa ja räpsäisin muutaman kesäkuvan. Kotona ”kehitysvaiheessa” huomasin, että tämä niittykuva on kerrostuksellisen taulumainen.

Eilen päivällä näin ystävää kahvimukien ääressä.. Aika kului kuin siivil(äl)lä. Päivitettiin ja päiviteltiin asioita tehokkaasti ja kunnolla. Jotkut voisivat sanoa sitä juoruamiseksi, mutta päivittämistä se mielestäni oli…

Tiesitkö, mitä on kitkujäte?

Olen harrastanut sanojen keräämistä jo vuosia. Minulla on ystävä, joka on lähetellyt monia sanoja käytettäväksi (terveiset Hannalle!). Mieskin kartuttaa sanavarastoani ja teki sitä viimeksi maanantaina, kun kävi viemässä jäteasemalle vanhoja hanoja, painepesurin yms. Tuli innoissaan kotiin. Nyt oli kuulemma löytynyt uusi sana ja se oli kitkujäte. Kuulosti tosi mielenkiintoiselta ja arvoitukselliselta. Uuden sanan edessä oli ollut tutumpi sana, jota ei heti kertonut, sillä arvoitus olisi silloin ollut liian helppo. No, en keksinyt ja Mies kertoi, että kyseessä oli haravointi- ja kitkujäte. 

Kuva liittyy löyhästi tapaukseen, sillä monen mielestä nuo leskenlehdet voisivat olla kitkujätettä. Minun ei. Ei missään tapauksessa! 

Kaksien kukkien Laurila

Maanantaina ystävä kävi kahvikylässä ja yllätti tulppaaneills. Samana aamuna olin laittanut kaksi kimppua todellahyvinkukkineita tulppaaneja kompostiastiaan, joten ajoitus oli täydellinen. Eilen sitten käytiin kaupungilla ja sain naapurin mummulta tehtäväksi ostaa Miehelle jo ennakkoon nimipäiväkukat. Ostettiin sitten Reilun kaupan ruusuja, kun ne tunnetusti kestävät hyvin. Nyt Laurilassa on ensimmäiset kukat keittiössä ja toiset eteisessä. Plus olohuoneessa vielä pikkumaljakossa yksi tulppaani, joka oli vertikaalisesti haasteellinen eikä kestänyt isompien vauhdissa.

 

Leikkokukkayllätys

Eilen iltapäivällä olin kävelylenkillä ja nousin ajatuksissani ja Kurja juttu -podcastia kuunnellen ns. Esson mäkeä ylöspäin. Yhtäkkiä vastaan tuleva auto hiljensi ja sieltä ojennettiin kaunis ruusu ja toivotettiin hyvää naistenpäivää. Kyseessä ei ollut ihan randomautoilija, vaan hyvä ystäväni P. Hän pääsi kyllä yllättämään totaalisesti! - Jatkoin kävelylenkkiä vielä nelisen kilometriä ruusun kanssa. Kesäaikana usein palaan lenkiltä kukkien kanssa, mutta aikaisemmin en ole leikkokukkalenkkiä tehnyt. 

Jk. Mies osti päivällä kahden kimpun verran tulppaaneja, joten on minulla nyt kukkia!