Tänään tapasin entisiä työkavereita, joista voin kyllä käyttää termiä ystävät. Olin vapaaehtoissäestäjänä pappilassa seurakuntalaisten viikottaisessa kokoontumisessa ja sen jälkeen oli tietojenvaihdon ja henkisen hyvinvointihetken vuoro. (Jotkut voisivat ehkä kutsua sitä juoruiluksi, mutta me emme.)
Yksi ystävä (nimimerkki Pastori Kissanen) tarjosi minulle meno- ja paluukyydin. Kävimme myös kaupassa ja ostin ihan heräteostoksena ruusukimpun. Sijoitin kotona maljakon ruusuineen eteiseen, jossa sen näkee aina ohikulkiessaan ja jossa ilppi ei puhalla siihen häiritsevästi lämmintä ilmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti