Naps ja räps

Mies lähti aikaisella aamujunalla Helsinkiin lapsenvahtikeikalle. Minulla on muutama hidas aamu sitten ohjelmassa. Valmistelin itselleni aamupalatarjottimen, kannoin sen olkkarin pöydälle, avasin telkkarin naps ja otin tarjottimesta kuvan räps. Kun ollaan kaksin, syödään aina keittiössä. Yksin ollessa joustetaan ja otetaan telkkari seuraksi. 

Pekka Pouta lupasi juuri äsken kaunista säätä, joten luvassa on kävelylenkki aamupäivällä. (Ja iltapäivällä hyötylenkki kylälle ja takaisin.) Eilen räknäsin syyskuun kävelykilometrit ja sain luvuksi 431,5 kilometriä. Ja nollasta taas lokakuu käyntiin!

Tunsin oloni petetyksi

Eilen oli kävelyt jäädä tosi vähiin, kun päivällä suunnittelemani kylältä paluu kutistui reiluun kilometriin. Kävely kun alkoi tihkusateessa ja ajattelin, että ei haittaa. Sade tiheni ja voimistui ja Mies tuli (omasta aloitteestaan) hakemaan minua autolla kotiin. Oli kuulemma alkanut säälitellä, että ehtisin kastua ihan likomäräksi. Ihana yllätys! 

No, illalla puin päälleni kunnon takin ja ulkoiluhousut, jotka molemmat ovat vesipilariarvoltaan (10000) vedenpitäviä. Kengiksi laitoin kaikkeinhuonoimmatlenkkarit. Sadetta piti olla luvassa enemmän ja vähemmän ja lähtiessäni Mies kommentoi: Meitä on moneen junaan. Sovittiin, että pääsen sitten suoraan saunaan.  Lähdin kävelylle ja ei mitään! Ei tihkua, ei sadetta! Tunsin oloni hieman petetyksi, mutta samalla hyvin tyytyväiseksi. Kävelin 8,6 kilometrin lenkin ja menimme saunaan. 

Kohta tien päälle!

Tänään on ollut Poikkeuspäivä, kun kello on kohta iltakuusi ja lenkki on vielä tekemättä. Ensin ajattelin, että jätänkö kokonaan väliin, mutta luulenpa kuitenkin lähteväni tien päälle. Aika usein teen viikkotavoitteita ja tein tälläkin kertaa. Viikon tavoite sunnuntaihin mennessä on seitsemänkymmentä kilometriä. Pitäisi olla aika helposti saavutettavissa, jos Ilmatieteenlaitoksen sedät ja Forecan tädit ovat kilttejä. Minä ainakin olen.

 

Vappua!

Vappuaamupalaan kuului pikkupiirakoiden ja kahvin lisäksi lasilliset simaa ja lasilliset appelsiinimehua. Kahvia oli enemmän kuin normaaliaamuina ja kaikki vihreä puuttui, mutta paikataan tilannetta sitten lounaalla. Jos Forecan täteihin ja Ilmatieteenlaitoksen setiin on uskomista, voisi tänään olla mahdollista korkata joko piha tai Kettula vappulounaskäytössä! Tai sitten syödä lounasta Kettulassa ja juoda pihakahvit…

Pitkä lenkki ja saaristolaisrieskoja

Eilen lähdin lounaan ja päiväkahvin jälkeen lenkille ja arvelin sitä pitkäksi jo etukäteen. Oikeassa olin! Sää oli ihana, aurinkoista ja sopivasti pakkasta. Vaatetta oli juuri oikea määrä päällä ja kengännauhatkin solmittu hyvälle kireydelle. Kävelin ja kävelin podcastmaailmassa asfalttitien reunaa, hiekkatien reunaa, kevyen liikenteen väylää ja postipolkua mennen tullen. Lenkki kesti kolme tuntia ja kahdeksan minuuttia ja matkaa kertyi 18,8 km. - Kotona odotti pino saaristolaisrieskoja, jotka Mies oli sillä aikaa leiponut. Nakkikeiton kera hupeni heti kaksi lämmintä rieskaa. Olen minä onnentyttö!

Lunta ehkä vain kuvissa

Tässä vaiheessa joulukuuta näyttää siltä, että lumipallokuva vuosien takaa on ehkä tarpeen. Joku sanoi eilisessä (ohra)puurojuhlassa, että lunta olisi luvassa kaiketi jouluaattona 0,4 cm eli hienoinen kerros valkoista. Tässä iässä (66) on jo nähty monenlaisia jouluja ja niitä on ollut myös lumettomia muutama. Harmittavaa, mutta ei kuitenkaan mikään kynnyskysymys.

Päätin lopettaa puolipilvisen

Tämän vuoden kalenteri alkaa pian olla eletty ja täytetty. Uuden ostin jo valmiiksi, mutta sen päivät alkavat vasta jouluviikosta. Työelämässä ollessani uusia kalentereita pääsi täyttämään jo aikaisemmin, kun kirkon kalenterit alkavat adventista. Tämä ei ollut kuitenkaan tämän aamun pointti vaan pilvet. 

Eilen päätin luokitella säät kolmeen eri kategoriaan. Ne ovat: aurinkoinen, puoliaurinkoinen ja pilvinen. En halua enää käyttää sanaa puolipilvinen, kun se on niin plääh. Ankea ja mitäänsanomaton. Jos on pilviä, niin on sitten täysillä niitä eli pilvistä.. Olen puhunut.

Vielä vihersi!

Sunnuntaina vihersi vielä näin hienosti ja tänään on mittarissa kahdeksan lämpöastetta. Forecan tätien ja Ilmatieteen laitoksen setien mukaan lunta pitäisi piakkoin tupruttaa/sadella ja kylmää ilmaa on luvassa. Olen oikeastaan aika kaikkisäinen ja jokaisessa säässä on omat hyvät puolensa. Jos saisin valita, ottaisin talveksi mieluiten pikkuisen lunta ja pikkupakkasia. 

Eilen oli tosi mukava koiranilma

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäiseen yhdistyi autoiltu ruokakauppa- ja kirjastoreissu, joten lähdin askeltamaan vasta kirjastosta eteenpäin ja kartutin askeleita reilun kahdeksan kilometrin ajan. Sää tuntui niin mukavalta, että lähdin illalla vielä toiselle samanpituiselle lenkille. Illasta olisi voinut oikeastaan käyttää nimitystä koiranilma, vaikka ei satanut, ei tuullut, ei myrskynnyt. Nimityksen syynä oli se, että tuolla matkalla minua tuli vastaan kaikkiaan seitsemän koiraa. Niistä oli viisi ennestään tuttua ja tunsin myös hihnan toisessa päässä kulkeneet. - Kuljin pimenevässä illassa kappelin kautta. Yksi ihminen tuli kappelitiellä vastaan, ei muita.

Ultralenkin päivä

Minusta on kiva leikkiä numeroilla. Olen määritellyt lenkkien pituudet. 6 km (ja alle) on lyhyt, 6-12 km keskipitkä, 12 km (ja yli) on pitkä ja 18 km (ja yli) ultra. Niitä sitten vaihtelen mielin määrin fiiliksen, sään, olon ja kengännauhojen kireysasteen mukaan. 

Eilen käytiin aamupäivällä isommassa lähikaupungissa. Oli useampi muistettava asia ja käytävä paikka, mutta ehdimme myös käydä välikahvilla ennen kuin olimme taas Laurilassa takaisin. Välipalan jälkeen päätin lähteä kävelylle. Heti alkuun kaikki tuntui hyvältä ja päätin, että kävelen niin pitkän lenkin, ettei illalla tarvitse lähteä uudestaan. - Ja kotona olin kolmen tunnin ja kymmenen minuutin kuluttua. Askelmittari oli kerännyt 19,1 km edestä matkaa. Ultralenkki ja väsyneet jalat, mutta hyvä mieli! Saunan ja yöunien jälkeen jalatkin tuntuvat taas vetreiltä ja ihan omilta.

Liikkujan onnenviikot

Tänä(kin) syksynä olen liikkunut paljon. Kävelylenkeille on osunut niin hienoja säitä, että ihan onnenmyyränä olen saanut astella pitkin poikin tantereita. Muutama tihkusade on vienonhienosti ollut kastelevinaan, mutta suurimmat sateet ovat alkaneet vasta siinä vaiheessa, kun olen tullut kotiin ja istahtanut sohvannurkkaan. Tässä tapauksessa voi puhua onnenpäivien sijaan -viikoista. Näitä ottaisin kyllä mieluusti lisää, kiitos!

Leikin tamperelaista melkein kolme viikkoa

Tänään pestini päättyy. Olen ollut asunnonvahtina ja kukkienkastelijana Kuopukselassa nyt melkein kolme viikkoa (12.-30.6.) ja nauttinut tuosta kaikesta ihan täpöllä ja täysin siemauksin. Aina välillä olen saanut tänne Miehen seurakseni. 

Olen kulkenut Tamperetta ristiin rastiin, pyyniköinyt ja pispaloinut ja kaikkiaan kävelykilometrejä kertyi 262,4. Hankin itselleni täkäläisen kirjastokortin. Luin kuusi kirjaa. Kävin kolme kertaa Miehen kanssa Pyynikin näkötornin kahvilassa munkittelemassa. Olen nukkunut pitkään ja vähän myös päivällä. Olen väistellyt lokkeja. En ole matkustanut Nyssellä, vaan kuluttanut kengänpohjia. Yhtenä aamuna junailin itseni Helsinkiin ja vietin siellä mukavan mummuilupäivän.

Aurinkoa on ollut. Sadetta tihkuversiona ja joskus vähän enemmän, mutta vain kerran kastuin niin, että kenkien kuivuminen kesti puoli vuorokautta. Kävelyähän ei pieni sade edes haittaa…

Tämä oli hyvä irtiotto arjesta. Oli kiva leikkiä kaupunkilaista hetken aikaa.

Kesä jakaa mielipiteitä

Tämän postauksen kuvalla saan varmasti monta vihamiestä ja -naista. Oman empiirisen kokemukseni mukaan sosiaalisessa mediassa varsinkin pluskuuskymppiset valittavat koko ajan kylmästä kesästä ja sateesta ja vertaavat tätä kesää niihin kunnon kesiin, jolloin kaikki oli paremmin ja laivat puuta ja miehet rautaa. Yritän itse olla liikoja valittamatta ja minulla kesä on ainakin ollut rento ja ihan ookoolämmin. Lenkeillä onkin parempi, ettei ole helle. 

Tänä aamuna ei ollut kiire!

Tänään oli taas tarjotinfiilis! Nälkäkin kyllä hätyytteli, mutta sitä uhmaten katoin hitaan aamupalan, jolla jaksan pitkälle tätä päivää. Tälle päivälle on luvassa muutama kävelylenkki, kun Forecan tätien mukaan tänään vielä olisi aurinkopäivä. Ja tuskin nyt muinakaan päivinä aamusta iltaan sataa, joten ulkoilla voi aina joissakin poutaväleissä. 

Se oli Jari!

Jari vinkui ja vonkui eilen aika raivokkaasti ja Hilma taitaa jatkaa samalla tyylillä. Lunta tuli jonkin verran ja huomasin kännykästä, että Elenian yököt olivat lähestyneet meitä kuusi kertaa yön ja aamun aikana. Kolmesti olivat kertoneet sähköjen katkenneen ja kolmesti palautuneen. Me vaan nukuttiin kuin possut…

Aamulla ennen aamupalaa Mies kävi kolaamassa ja lapioimassa pihalla. Kertoi aura-autonkin debytoineen lähi(lenkki)tiellä. Alkaa tuntua siis jo ihan-oikealta-talvelta!

Hautakivikin sen kertoo

Tänä viikonloppuna on alkanut vahvasti tuntua siltä, että nyt on syksy. Jos kerran television Anne ja Elias lupaavat kolmeksi perättäiseksi päiväksi sadetta hehtolitrakaupalla ja Forecan tädit säestävät vieressä, ei muuta oikein voi ajatella. Eilisen sade loppui alkuiltaan mennessä ja pääsin lenkille ennen saunaa. Tänään menen päivällä virsikirjatöihin, mutta iltapäivällä pitäisi olla sateeton pätkä. Olen siis toiveikas kävelyn suhteen.

Mutta joka tapauksessa nyt ei ole enää syyskesä, vaan syksy. Hautakivikin sen kertoo.

Aurinkoa maanantaihin!

Nukuin pitkään ja hyvin. Näin osapuilleen tsiljoona unta. Sisäinen akkuni on ladattu täyteen aloittamaan elokuun viimeistä viikkoa. Tälle päivälle on lupailtu kovaa sadetta, joten heti aamupalan jälkeen lähden tekemään päivän kävelylenkin. Sen suunnasta ei ole vielä tässä yöpaitavaiheessa mitään tietoa. Keston määrittelee oma olo ja sää. 

Aurinkoa tähän maanantaihin! Kukalla, jos ei muuten! 

Sadetta ja paistetta

Eilen leivoin sämpylöitä ja odotin, että pitkulasämpylät kohoaisivat liinan alla tarpeeksi. Odotellessani vilkaisin ulos ja huomasin pihalla apean linnun. Se ilmiselvästi odotti aurinkoa, joka päivän myötä tulikin palloilemaan taivaalle.

Tämän viikon mietelauseena voisi hyvin toimia Kakkosen eilinen tokaisu: Mulla on hyvä ja pitkä muisti, mutta ei kovin hyvä.

 

Maassa valkoista (ja Laurilan väellä hyvä tahto)

Hyvien yöunien jälkeen (8,5 tuntia yhteen kyytiin) olo tuntui ihanan levänneeltä. Mies vei lehden naapuriin ja kertoi maassa olevan lunta. Täh? Pakko oli mennä kuistille Oton kanssa katsomaan ja totta se oli. Forecan tätien mukaan räntäsade muuttuu vesisateeksi päivän mittaan. Huh! Eilen jo vähän ennakoin sadepäivää ja kävin kahdesti kävelylenkillä. Tänään sitten voin vaan spinnata, jos siltä tuntuu ja haluan vielä lisätä huhtikuun liikuntamäärää…

Sunnuntaita!

Sunnuntaiaamuun herättiin Kettulassa. Nukuttiin kuin possut. Edellisyö olikin katkonaisempi, kun ukkonen sotki yöunet ja minusta on vanhemmiten tullut ukkosen suhteen ihan pelkuri. Onneksi moisia sääilmiöitä ei ole ollut tänä kesänä ruuhkaksi asti.

Tälle päivälle on luvassa ainakin perunarieskatalkoot Kokki Kakkosen kanssa. Koko muu päivä on vielä kuin maalamatta oleva kangas. Se juuri on parasta. Mitä vaan, milloin vaan. Se tapa talon pitää ja samalla mielen virkeänä.