Atrian äidit hävisivät ottelun!

Eilen iltapäivällä sulkeuduin keittiöön. Otin jääkaapista ison pussillisen (150 g) baby-pinaattia ja siitä se sitten lähti! - Reilun puolentoista tunnin kuluttua avasin oven ja toivotin Miehen tervetulleeksi. Meillä oli tarjolla itsetehtyjä pinaattilättyjä, leipäjuustokuutioita, puolukkahilloa, porkkanaraastetta ja lisäksi aamupäivällä tekemiäni perunarieskoja. Mies kehui lätyt maasta taivaaseen ja söi ja söi. Minäkin söin ja totesin huiman eron Atrian äitien ja J:n ja T:n äidin (eli minun) välillä… Lättyjä riittää meille vielä tänään lounaaksi ja ehkä paistamme niiden kaveriksi halloumia.

 

Eilen iski pullaolo

Eilen iski pitkästä aikaa pullaolo ja kun joka tapauksessa olin varannut keittiövuoron (tein lounaaksi porkkanasosekeittoa), kuorin ensin porkkanat kiehumaan ja sitten tekaisin pullataikinan. Aikomus oli tehdä kierrepullia, joihin tulisi valmiskreemiä. Mutta mitäsmitäs?! Olin joka kerta mielestäni lukenut purkin kannesta kinuskikreemi. Nyt kun katsoin tarkemmin, oli se kanelikreemiä. No, kaulin taikinan levyksi ja levitin sille kreemin. Sitten taittelin taikinan ja leikkasin suikaleiksi ja aioin kieritellä niitä, mutta sain vaan jonkinlaisia syhmyröitä tehtyä. Vuokiin, kohotus, voitelu ja raesokerittelu ja uuniin. Ja keitto valmiiksi sulatejuustolla ja syömään!

Päiväkahvilla syötiin sitten tuoretta pullaa. Ensimmäiset meni kummallakin jo siinä vaiheessa, kun kahvinkeitin oli vielä hommissa ja toiset sitten kahvin kanssa. Hyviä olivat!

 

Hei, meillä leivotaan!

Meillä on alkuvuonna ehditty leipoa jo ihan kiitettävästi. Minä tein niitä päähänpistosämpylöitä ja eilen ruokaisan salaatin seuraksi kolme patonkia, joista jäi vielä tälle aamullekin. Mies teki toissapäivänä sitruunakakun ja eilen pullaa. Ja taisi olla omenapiirakkaakin viikko sitten, kun jouluomenat eivät olleetkaan niin hyviä kuin ostettaessa muisteltiin ja päätyivät piirakan päälle lohkoina…

Meillä on aina leivottu paljon. Ja kultainen periaate on ollut se, että ei ole kyse mistään pakkopullasta, vaan saa syödä, jos haluaa ja niin vähän kuin haluaa ja leipuri ei loukkaannu.

Astiakaapissa on villiä menoa!

Olen aina ollut astiaihminen, mutta omalla twistillä. Matalia lautasia meillä on melkeinpä vain yhtä ja samaa valkoista, mutta syvien lautasten puolella meno on mennyt tosi villiksi. Pari ihan samaa väriä, mutta suurimmaksi osaksi kaikki erilaisia. Arkikattauskin kahdelle näyttää kauniilta, kun pöydässä on erivärilautaset. Violetti on talouden uusin tulokas ja kotiutui meille maanantaina. 

Syksy hiipi keittiöön

Eilen päätin vaihtaa kesäisen kaitaliinan keittiössä vähän tuhdimpaan versioon ja kaivoin kaapista syksyisen kokoliinan. (Olen sen joskus aikanaan ostanut liikkeestä, jolla on melkein samanlainen nimi kuin Miehellä.) Keräsin pöydältä pois lehtipinot, kirjakasat ja muut tarpeettomat sälät ja siirsin tarpeellisetkin hetkeksi syrjemmälle. Pyyhin pöydän kunnolla ja levitin uuden tulokkaan ja ihailin lopputulosta. Tällä hetkellä tilanne on muuten sama, mutta hain päivällä vielä ison kimpun kultapalloja värikkääseen maljakkoon. Syksyliina on paikallaan siihen asti, että jonakin päivänä kaipaan vielä lämpöisempiä värejä keittiöön.

Arjen kaunis kimara

Eilen siivosin keittiöstä kaksi kaappia tai oikeastaan yhden  ja sen yläosakaappisen. Nyt on kaappisessa pakasterasiat ja kannet järjestyksessä. Varsinainen kaappi säilöää mittoja, suppiloita, juomapulloja yms. Kansia pinkatessa huomasin niiden olevan kauniina tornina ja nappasin kuvan. Arjen kauneutta, sanoisin. (Lisäksi oli vielä erimallisia kansia, mutta ne eivät sopineet tähän kimaraan.) Olen siis jo varustautunut hilloamiskauteen!

Latvomisen aika

Me ei olla mitään hortonomeja Miehen kanssa ja iloitaan tosi paljon siitä, että sekä Esikoinen että Vävy ovat varsinaisia viherkasvi-entusiasteja ja kaiken lisäksi heidän vihreät kädenjälkensä todella näkyvät! No, ostin maaliskuun lopulla Uuraisten ruokakaupasta ihan heräteostoksena pilkkulehden (ilmeisesti) ja se on viihtynyt keittiön ikkunalla niin hyvin, että nyt oli pakollinen latvomisen aika. Ja latvat pääsivät sitten veteen juurtumaan.  Katsotaan, kasvattaako juuria tms.

Jk. Olen ollut aina huono pilkkusääntöjen kanssa, joten toivottavasti tuo -lehti auttaa!

Seitsemänkymmenenseitsemän palan kukkakimppu

Eilen ruokakauppareissulla ostin meille kukkia. Niiden näpertämisessä meni jonkin aikaa, kun ne piti itse koota. Mies auttoi lukemaan ohjeita ja auttoi kokoamisessakin. Totesin, että meikäläisen nakkisormilla on kyllä aika haasteellista yhdistellä tosi pieniä paloja toisiinsa. Mutta kaikki kolme kukkaa saatiin valmiiksi ja niille löytyi ihan sopiva vaasikin. Vettä ei tarvinnut laittaa eikä virkistettä.

Elegia muovisille leikkuulaudoille

Viime kvartaalilla poistimme Laurilasta kaikki muoviset taikina-astiat ja leikkuulaudat. Leipominen sujuu nykyään eri kokoisten teräskulhojen avulla ja kaikki leikkaaminen, silppuaminen ja pilppuaminen puisilla leikkuulaudoilla. Tällä kvartaalilla heitin Kotosen muoviset leikkuulaudat roskikseen ja tilalla on kaksi puista kollegaa. (Turun kassissa odottaa viemistä vielä kaksi lautaa. Kotoseen on myös hankittu iso teräskulho pataleipäprojekteihin.)

Jk. Kuva on Kotosesta, jossa nyt sitten leivän leikkaaminen onnistuu hyvin isolla ikealaisella alustalla.

Värejä ja kuvioita

Astiat on yksi heikkouteni. Vanhat ja uudet. Nuo kolme neljän kulhon tornin yksilöt on sellaisia, joita olen ostanut aina yksi kerrallaan eli uusien kuviomallien ilmestyessä markkinoille. Tusina on sopiva määrä, joten enää en niitä havittele lisää. Suorakaidelautasia voisin muutaman hankkia, jos satun löytämään outletista joskus. Arabian purkeista olen yhdet antanut lapsille ennakkoperintönä, mutta omaan käyttönkin on - ja Kotosessa vielä kaksi lisää. - Värit ja kuviot on usein Laurilan kattauksen juju. Yllätyksellisyys on muutenkin se ilmiö, josta pidän. Ei, vaan jota rakastan!

 

Suosikkini keittiössä

Syystalvella ostetaan kyllä harvemmin mitään yrttejä, kun yleensä niiden kanssa käy niin, että kaupassa ovat ihan ookoita, mutta kotona seuraa sulkasato/lehtikato heti saman tien. Tämä on toinen euron basilika tänä syksynä ja vaikuttaa reippaalta yksilöltä. Ehkäpä viikonloppuna tehdään pizzaa, niin tuosta on kiva napsia valmiin pizzan päälle. Toinen vaihtoehto on hunnuttaa kasviskeitto silpulla.

Jk. Marttojen mukaan basilikan kasvu häiriintyy +5 asteen lämpötilassa. Huh, onneksi meillä on keittiössä lämpimämpää!

Värit, keittiö ja syksy

Eilen kävin shoppailemassa liikkeessä, jolla on melkein sama nimi kuin Miehellä. Pengoin alennustavaroita ja löysin kauniin kaitaliinan nimeltä Apila. Ostinkin niitä saman tien kaksi kappaletta. Toinen pääsi liinaksi ja toinen ikkunaan verhokapaksi. Ja keittiö hyrisi lämpöä ja syksähtävää oloa!

Edellinen kesäinen pari oli vihreä-valkoinen Jäkälä ja siitäkin oli verho ja liina. Kuulemma moni muukin harrastaa samaa, että ostaa kaitaliinoja tuplaten kahteen eri tarkoitukseen. 

Jk. Eilisillan kupit jäivät odottamaan tätä aamua, kun räpsäisin niistä kuvan ennen keittiölampun sammuttamista.

Kasvaa ja voi hyvin

Keväällä sain ystävältäni nukkatyräkin poikasen ja päätin antaa sille paikan keittiön ikkunalaudalla. Ratkaisu on ollut viisas, sillä tuo Euphorbia leuconeura ihan selvästi viihtyy ja on saanut valoa ja vettä sen verran hyvin, että pituutta ja leveyttä on karttunut. Ostin sille myös kauniin suojaruukun.

Jk. Otsikko viittaa tahattomasti myös vauvaan. Pituutta ja leveyttä on Kolmosellekin karttunut, vaikka hän ei asukaan ikkunalaudalla!

Nämä matkasivat meille!

Reissulaiset (Kuopus, Vävy ja Ykkönen) ilahduttivat meitä muita osuvilla ja hauskoilla tuliaisilla. Meidän yhteisestä paketistamme löytyi tällainen shakkinappulapariskunta eli Lewisin shakkinappuloiden kuningas ja kuningatar. Ne on valmistettu alkuperäisten nappuloiden laserskannausten perusteella ja ovat 1100– ja 1200-luvun taitteesta. Mittasuhde alkuperäisiin on yksi yhteen. Aika huljakkaat, vai mitä?!

Pariskunta majailee keittiön ikkunalaudalla nukkatyräkkiruukun ja kilpipiilearuukun välissä. Kuvauksen ajaksi pääsivät pöydälle. Mies aikoo nikkaroida niille hyllyn, kunhan ehtii. - Shakista en tiedä juuri muuta kuin nappuloiden nimet, mutta Mies pelaa ja on opettanut myös Ykkösen ja Kakkosen pelaamaan. 

Paratiisivettä

Meillä juodaan ruokajuomana useimmiten vettä. Aikaisemmin sitä oli aina litran pullo keittiön pöydällä ja  pulloa täytettiin päivän mittaan. No, jossakin vaiheessa kesää tajusin, että meillähän on monta tosi kaunista maitokannua lähes tyhjän panttina vihreän kaapin päällä! Nousin tuolille (joka asia minulta on kyllä ankarasti kielletty, mutta teen sitä silti!), otin litraisen Paratiisi -kannun, laskin sen pöydälle, laskeuduin alas tuolilta, pesin ja kuivasin kannun. Sen jälkeen kannu on tarjoillut meille vettä päivittäin. On kauniimpi kuin pullo ja kätevämpikin vielä. 

Minä myös!

Eilisen postauksen jälkeen keittiöstä kuului jupinaa ja se olisi varmaankin äitynyt kapinaksi, jollen olisi saman tien ottanut kuvaa ja antanut lupausta. Siispä, saanko esitellä: Tässä on Rati riti ralla. Hyötykäytössä muiden kaltaistensa kanssa ja silmänilona arkipöydässä. 

Jk. Suomen vanhat majakat -leikkuulauta ilmoitti, että se kyllä tulee toimeen ilman isompaa julkisuutta. On nähnyt tyrskyt ja myrskyt, kokenut elämää sen verran, että sanoi kestävänsä sen kuin majakka. Toista on nämä nuoret…

Käytän, en hilloa!

Marraskuussa kirjoitin leikkuulaudasta, jonka hilloamisen lopetin ja joka siitä asti on nostettu päivittäin pöytään. Sillä on kolme muuta kaveria ja kaikki ovat hyvin usein palvelusvuorossa. Uhosin kyllä, etten leikkaa noin hienojen lautojen päällä, mutta nyt olen lipsunut siitä(kin) periaatteesta. Juustoa voi mainiosti laudan päällä leikata. Käyttöesineitähän nuo kaikki ovat! Kuvassa on Kompotti, edellisen kerran leikkuulauta oli Puutarhurin parhaat. Kaksi muuta ovat Rati riti ralla ja Suomen vanhat majakat. Puolet olen saanut ja puolet ostanut itse. 

Kolmas kilpipiilea toden sanoo!

Keväällä -22 saatiin Kuopukselta pieni kilpipiilea. Se ei pysynyt meillä pitkän aikaa hengissä. Keväällä -23 saatiin uusi poikanen, Sama toistui. Sitten viime syksynä tehtiin vielä kolmas yritys. Poikanen oli entisiä vähän isompi ja asusti isommassa ruukussa. Ruukku pääsi hyvälle paikalle keittiön ikkunalle, jossa se sai lämpöä ja valoa riittävästi ja vettä sopivasti. Ja katso: tuollainen siitä on tullut! Kehumme sitä monta kertaa viikossa. 

Astiasirkus

Olen astiaihminen henkeen ja vereen eli siis synonyymisanakirjan mukaan vannoutunut. Kaikki astiat meillä on käyttöastioita ja katetaan pöytään yhtä lailla arkena kuin pyhänä, rospuuttona ja heinäpoudalla. Kattaus on ainakin kolmannes ruokaa ja leikittely on mielestäni enemmän kuin sallittua, se on jopa toivottua. 

Ai että mikä sirkus? No, sirkuksesta minulle tulee mieleen värit ja äänet. Tämä vihreän kaapin väliosa ihan selvästi soi! 

Selvyyden vuoksi

Tänä talvena meillä on syöty appelsiineja paljon. Ei ehkä enemmän kuin mies/naismuistiin, mutta paljon kuitenkin. Pari päivää sitten ostettiin iso pussillinen hyvin edullisia versioita ja päätettiin ottaa niistä mehut. Laitoin pienen muistilapun näiden mehustettavien luo merkiksi. Eivät nyt sekoitu noihin kuorittaviin kavereihinsa.