Jos oli kirjoja vähemmän, niin oli kävelyä viljemmältä

Vuosi 2025 saatiin taputeltua ja pommacskoolattua. Vuosi oli minulle varsinainen liikunnan supervuosi, sillä kävelin tuon liitutaulun kertoman verran kilometrejä ja lisäksi spinnasin reilut kahdeksankymmentä tuntia. Liikuntaa oli päivittäin keskimäärin 132 minuuttia. (Tavoite oli 104 minuuttia, joten ylitin sen reippaasti.) - Viime vuonna luin vähän vähemmän kuin muina vuosina. Kirjalistassa on 97 nidettä. Tähtikirjoja kertyi 17 kappaletta. Teen niistä postauksen jonakin tammikuisena päivänä.

Lokakuu ei pettänyt

Lokakuu ei pettänyt tänäkään vuonna! Lokakuu on minulle ollut jo useamman vuoden ajan kuukausi, jolloin olen tehnyt ennätyspitkän yhteenkyytiinlenkin. Eilen varustauduin hyvin. Lounaan jälkeen juotiin vielä kahvit, sitten puin lenkkikamppeet päälle, laitoin anorakin taskuihin kännykän, askelmittarin, energiageelin, nenäliinan ja solmittuani lenkkarini sopivalle kireydelle ja laitettuani kuulokkeet korviin olin valmis. Kuuntelin Jäljillä -podcastia ja kävelin. 

Lenkin pituus oli yhden desimaalin koulukunnan edustajana ilmaisten 22,4 kilometriä. Aikaa kului kaksitoista minuuttia vaille neljä tuntia. Hyvä olo säilyi koko lenkin ajan ja kotona sitten iltaruoka maistui! Jalat olivat ennen saunaa aika väsyneet, mutta sauna pehmitti lihaksia ja kunnon yöuni teki myös tehtävänsä, joten nyt aamulla jalat eivät enää muista kävelleensä niin pitkästi. Jes! 

Jk. Viime vuoden ennätys parani siis yhdellä kilometrillä.

Minäpystyvyys ja uusi ennätys

Lokakuu on se kuukausi, jolloin aina jonakin päivänä tavoittelen uusia ennätyksiä. Tämäkään lokakuu ei mennyt ilman. Taskuun tuli kännykkä ja kuulokkeet korviin, toiseen taskuun askelmittari ja kaiken varalta energiageeli. Suunnittelin lenkin etukäteen, jotta matkaa kertyisi tarpeeksi riittävästi = yli 21 kilometriä. Ja sitten lähdin liikkeelle. Biorytmit oli kohdillaan, pitkät kalsarit trikoiden alla lämmittivät, kengännauhat oli juuri sopivalla kireydellä ja mieli oli hyvä. 

Lenkistä tuli pituudeltaan 21,4 km eli kävelin uuden ennätyksen (lenkin yhteen kyytiin). Vauhti oli koko ajan hyvä, kun keskivauhti oli 6,1 km/t. Kotona olin onnellisen uupunut. Aivokirjasta opin uuden sanan minäpystyvyys ja se oli eilisen teema.

 

Ennätyspäivä!

Eilen oli taas kaikki kohdallaan - kengännauhat, biorytmi ja sää. Aamupäivällä tein ensimmäisen lenkin, joka oli pituudeltaan 12,2 km. Lounaan jälkeen oli vuorossa 12,6 km. Illalla vielä kävelin 10,8 km. Ynnättyinä ja räknättyinä noista tulee yhteensä 35,6 km ja se on uusi päivämatkaennätys. Edellinen ennätys oli kesäkuulta ja se oli 33,2 km. Kävelin kolmeen eri suuntaan ja kuuntelin samalla Viimeinen johtolanka -podcastia. Aikaa kului kaiken kaikkiaan kuusi tuntia ja neljä minuuttia.

Illalla yhdeksän jälkeen sytytettiin Kettulan eteen tulet ja paljon lyhtyjä. Istuttiin siinä terassilla vähän vaille yhteentoista ja välillä vaan haettiin Laurilasta sipsuja ja lisävaatetta. Oli hyvä olla ja tuijottaa tuleen. 

 

Uusi ennätys!

Luvassa numeroita ja hehkutusta…

Eilen oli biorytmit kohdillaan ja askellussää oli oivallinen. Lähdin aamupäivällä lenkille, joka oli pituudeltaan 10,7 km. Lounaan jälkeen löhöilin sohvannurkassa ja keitin vielä päiväkahvit ja päätin sitten lähteä toiselle lenkille (11,9 km). No, illalla laskeskelin askelmittarin numeroita ja ajattelin: entä jos? Jos nyt olisikin aika kävellä uusi päivämatkaennätys… Iltaseitsemältä lähdin sitten vielä sille kolmannelle lenkille, jonka pituudeksi tuli 10,6 km. 

Kotona ynnäsin kilometrit mittarista ja niitä oli 33,1568. (Edustan edelleen Yhden Desimaalin Koulukuntaa ja luvuksi tuli 33,2 km.) Ennätys parani reilulla kilometrillä. Aikaa kului 330 minuuttia, joten vauhti oli hyvä joka lenkillä.  

Mun täytyy kävellä näin

Viikko lomaa takana ja muutama päivä vielä edessä. Ennen kuin lähdin Kotoseen, tsekkailin liikuntatilastoja ja ajattelin, että olisi mahdollista tehdä uusi viikkoennätys. Tiesin, että se vaatisi monenmonta lenkkiä ja hyvää säätä, mutta arvelin sen ehkä onnistuvan. No, kävelin aamupäivisin ja päivisin ja alkuiltaisin ja iltaisin. Öisin ja aamuisin nukuin. - Ja eilen illalla oli lopullisen ynnäyksen aika. Minä tein sen! Uusi viikkoennätys on nyt 22 tuntia 56 minuuttia eli edellinen ennätys viime kesäkuulta parani 49 minuutin verran. Kilometrejö karttui 128,1. 

Jk. Kuva on lauantailta ja Brahenpuistosta. Ostin jäätelön ja söin sen puistonpenkillä istuskellen. Jäätelö oli Magnum Almond. 

 

Lokakuu on lenkkikuu!

27.10.2019

30.10.2021

Lokakuut näkyvät olevan ennätyslenkkikuukausia ihan selvästi. Eilen kävelin tuon alimman kuvan lenkin eli kaksikymmentäyksi kilometriä yhteen kyytiin. Taskussa kulki energiapatukka, askelmittari ja kännykkä, josta kuuntelin Maria Kalliota. Rikos saatiin ratkaistua vajaa kilometri ennen kotipihaa. 

Hyvin kulki, oli hyvä pössis ja sää. Ehkä ensi vuoden lokakuussa kokeilen seuraavan kerran ennätyksen muuttamista…

Jk. Kävelin kyllä vuoden 2020 lokakuussa, mutta sellaisia tavallisia lenkkejä. Nämä ultralenkit on eri asia.

 

Se oli supertorstai!

Eilen herätessäni ajattelin, että tänään toteutan aikeeni ja kävelen paljon - niin paljon, että saan nostettua päivämatkamäärän kolmeenkymmeneen kilometriin. Aamupalan jälkeen lähdin lenkille Joel Lehtosen kanssa. Siitä kertyi 10,7 km. No, lounaalla Mies ehdotti, että mitäpä jos pakataan kahvipullot ja syömiset reppuun ja kävellään Töllille. Olin siihen heti valmis, mutta odotimme vain omenapiirakkaa mukaamme ja tuossa kysymisvaiheessa se ei ollut vielä edes uunissa… Kävelimme sitten Töllille kylän kautta ja joimme siellä ansaitut kahvit ja jatkoimme lenkkiä kotiin. Tuosta kertyi 14,3 km. Illalla ennen saunaa lähdin vielä lyhyelle lenkille, jonka olisi siis pitänyt olla vain 5, mutta josta kertyi 7,1. (Joel lähti taas taskuun mukaan.)

Päivän saldo oli siis 32,0728 kilometriä ja yhden desimaalin koulukunnan edustajana luen sen: 32,1 km. Aikaa kului 321 minuuttia. Luulenpa, että tuo uusi ennätys on pitkän aikaa voimassa. Tiesitkö muuten, että rakastan kävelyä?

Rakkaudesta lajiin

Eilen oli se päivä, jolloin saavutin uuden henkilökohtaisen päivämatkakävelyennätyksen. Kävelin kolme lenkkiä, joiden yhteismatkaksi tuli 29,1 kilometriä. Aikaa kului kahta minuuttia vaille viisi tuntia. Kaikki oli kohdallaan aina kengännauhoja myöten. Kolmannella lenkillä tunsin yhtäkkiä huikaisevaa onnea ja iloa siitä, että olen löytänyt oman juttuni ja lajini. 

 

Viime viikon teema

Viime viikon teemaksi tuli kyltin teksti… Yleensähän teema ja tavoite asetetaan ensin, mutta omapäisenä määrittelen teeman jälkeenpäin. Lämpö helli sen verran paljon, että tein päivittäin useamman kävelylenkin (yleensä kaksi) ja juomavyö kulki mukana tai sitten reppu, jonka sivutaskussa oli juomapullo.

Eilen illalla ynnäsin viikon liikunnat yhteen ja huomasin parantaneeni edellistä viikkoennätystäni neljällä tunnilla ja yhdellä minuutilla. Uusi ennätys (joka luultavasti pysyykin nyt sitten pitkään) on kaksikymmentäkaksi tuntia ja seitsemän minuuttia. Kävelyä kertyi 126,8 kilometriä. 

Tälle viikolle tulee matkantekoa ja lomailua/palautumista kotimaisemissa. Ja tärkeä pointti: tänään ajattelin mennä kaupungille BUSSILLA! 

Eilen oli TET -päivä!

Uusi päivämatkaennätys syntyi! Se vaati aamupäivällä pitkän lenkin (10,6), iltapäivällä lyhyen (5,7) ja illalla pitkän (12,4). Oli suotuisat olosuhteet, vaikka rehellisesti sanottuna viimeisen lenkin alussa sadekuuro pääsi yllättämään. Se nyt oli onneksi vain pikakuuro ja ohuet lenkkivaatteet ehtivät kuivuakin ennen lenkin loppumista.

Olen jättiylpeä suorituksestani. 28,7 km on pieni askel ihmiskunnalle, mutta 35930 askelta minulle. 

Jk. Ai mikä TET? No, morseaakkosissa  pitkä on T ja lyhyt on E. Siksi.

Pöhkö idea

Olipahan viikko! Keskiviikkoiltana laskin, että kävelykilometrejä oli koossa 33,8. Pöhkö idea iski takavasemmalta: Mitäpä, jos kokeilisi kävellä sata rikki… Oli niin hyviä kulkusäitä ja naama punaisena (innosta ja auringosta) askelsin menemään. 

Eilen sitten ynnäsin saldon. Meni vähän yli tavoitteen, kun kilometrejä tuli 106,9. Samalla tein viikkoliikuntaennätyksen. 18 t 6 min on nyt uusi. 

Olen kilpailuhenkinen, tunnustan. Kovaa/kivaa oli, myönnän. Tämä viikko on löysäilyviikko, lupaan. 

Jk. Kuvan teksti on Lauri Viidan, kengät on minun.

Kävelin 20,4 kilometrin lenkin!

Eilen päätin tehdä sen verran pitkän lenkin, että omassa kategoriassani sen nimi on ultralenkki. Laurilaksi käännettynä kävelykilometrejä kertyy silloin  kaksikymmentä ja yli. Lounaan jälkeen laitoin askelmittarin, juomapullon, hedelmäpatukan ja kännykän vyölaukkuun ja lähdin. Mies lähti alkumatkalle eli noin kahdeksan kilometrin matkalle seuraksi. Sen jälkeen olin omillani. Sää oli suotuisa, askel kulki ja matka eteni. Etukäteen olin laskenut, että askelia pitäisi kertyä 25250, jos aion peitota edellisen ennätyksen kahden vuoden takaa. Silloin kävelin 20,1 km ja tuosta tulisi askelpituudellani sata metriä enemmän. - Kävelin hieman ”liikaa”, mutta ei haittaa. Onpahan uusi pohja tuo 20,4 km! Ai että minä rakastan kävelemistä! 

Pitkän lenkin päivä

Meillä oli jonakin päivänä puhetta vähän pitemmästä lenkistä, joka olisi kahden lenkin yhdistelmä eli petäjävesikielellä Pohjolanmäentienlenkki plus vanhan kirkon lenkki. Sen vuoro oli sitten eilen. Varattiin mukaan muutama energiapatukka ja yksi kännykkä. Aamukymmenen jälkeen lähdettiin liikkeelle. Ensimmäiseen lenkkiin kuului ne tylsimmät osuudet eli ns. iso tie ja liikasepelitie. Kun ne oli selvitetty, suunnattiin hautausmaan ohi vanhalle kirkolle päin.

Olin ottanut mukaani työpaikan avaimen (siellä voi pistäytyä, vaikka lomasella olenkin!) ja siellä käytiin vessassa ja juotiin smoothiet, jotka olin ostanut keittiön jääkaappiin jemmaan. Ja sitten taas jatkettiin...

Matkaa kertyi 16,6 kilometriä ja aikaa kului sataseitsemänkymmentä minuuttia. Lopussa oli tunne, että olisi jaksettu vielä muutama kilometri lisääkin. Joka tapauksessa vuoden pisin lenkki tuli tehtyä ja kaiken lisäksi päivänä, jolloin tuli kuluneeksi kahdeksan kuukautta siitä, kun sairastuin vakavasti. Voin nyt hyvin, olen onnellinen ja kiitollinen. 

Kävelyhuumaa

Eilen oli huippupäivä. Olen saanut nauttia kunnon kohoamisesta päivä päivältä ja eilen kävely tuntui niin vaivattomalta ja helpolta, että askeleita vaan kertyi toinen toisensa jälkeen. Mielessä kävi kyllä jossakin vaiheessa hienoinen toive siitä, että saataisiin tehtyä vuoden enkkalenkki ja se olisi vaatinut vähintään 11,8 kilometrin matkaa...

Kaikki oli kohdallaan: ilma, tuuli, pössis. Ja niin siinä kävi, että käveltiin kaksistaan 14,3 kilometriä! Muumipatukat syötiin kävellessä, yhdellä laavulla istuttiin muutaman minuutin ajan - muuten vaan käveltiin ja juteltiin. Seura oli parasta mahdollista.

Enkkalenkki!

Olipa kerran vapaa lauantai, jolloin kalenterissa ei ollut mitään merkintöjä. Olipa kerran yksinkotonatilanne. Olipa kerran hyvä syksysää. Ne kaikki olivat eilen. 

Aamupalan jälkeen tungin ulkoiluhousujen takataskuun askelmittarin ja ulkoilutakin vasempaan sivutaskuun eväspatukan. Sitten vain lenkkarit jalkoihin, apinapipo päähän, käsineet käsiin ja Taito ulkoilutakin oikeaan sivutaskuun ja siitä kuulokkeet korviin. Lähdin siis lenkille.

Tarkoitus oli kävellä Pitkä Lenkki. Niin tapahtuikin. Matkaa kertyi ennätyspitkästi eli askelpituudellani 20,05280 kilometriä. (Edustan yhden desimaalin koulukuntaa, joten kirjaan sen muotoon 20,1 km.) Olo kävellessä ja kävelyn jälkeen oli mitä parhain. Samoin nyt aamulla on.