Ottamuksia 161

Klaanin nuorin eli paria kuukautta vaille kaksivuotias Kolmonen oli löytänyt jo lapioimistarvikkeita. Heidän täällä ollessaan oli lumikelit, mutta nyt on jo hiekkaakin esillä. Tulin lauantaina lenkiltä ja huomasin nuo kuistin pikkupöydällä. Siirsin tervetulokylttiä vähän keskemmälle, jotta sekin pääsi arjen asetelmaan mukaan ja sitten räpsäisin kuvan.

Ikkunakuningatar, ei mikään -prinsessa!

Olen syntyisin Keski-Pohjanmaalta ja naapurikunnasta oli syntyisin taidemaalari Veikko Vionoja, joka ilmeisesti oli hänkin ikkunaihmisiä. Hän maalasi maisemia, peltoja ja rakennuksia ja usein tavallaan ikkunasta katsottuna. Minä olen aina pitänyt ikkunoista ja räpsinyt kuvia monenlaisista sellaisista. Sisältä ja ulkoa. Kuva on eiliseltä. Olin päivän kävelylenkillä tuonut sinisiä kukkia, jotka ensin oli eteisen pöydällä, mutta jotka tuoksuivat omaan nenääni siinä liikaa. Siispä siirsin vaasin ikkunalaudalle ja otin kokonaisuudesta kuvan. Rauhallinen tunnelma, sanoisin. 

Harkittu, ei hetken mielijohde

Tämä on tätä aikaa, jolloin aika moni postaus sisältää kukkakuvan. Tämän aamun otos on pergolan pikkupöydästä, jonka perimme Esikoiselta punaisena ja joka meillä sitten muuttui siniharmaaksi. Siniharmaalle pöydälle sopii mielestäni tosi hyvin vanha Arabian liemikulho ja siihen värikäs kesäkukka. (Edelliset kukat kulhossa olivat pikkunarsisseja, jotka pääsivät kukkimisensa jälkeen multaan odottamaan seuraavaa kevättä.) Eli siis asetelma on harkittu, ei hetken mielijohde. 

Asetelma elää ja voi hyvin

Tasan kaksi viikkoa sitten kirjoitin kuvan asetelmasta. Silloin oli kukassa vain yksi aurinko, nyt kolme ja muutama nuppukin vielä näkyvissä. Lenkkikukat on vaihtuneet tuoreempiin. Olen usein aika rouhean kauneuden kannattaja ja tämä on mielestäni tosi nappi kohta meiltä.

Asetelmasta pari sanaa

Viime viikolla tein ainakin yhden heräteostoksen. Se on kuvassa vasemmalla. Juuri äsken kävin nappaamassa ns. asetelmasta kuvan ja nostin samalla auringonkukkaisen liemimaljan kuistin puolelle, jotta se vähän kuivahtaisi. Pyöreä pöytä on peritty Esikoiselta ja se oli hänen aikanaan punainen ja majaili tamperelaisella parvekkeella. Asetelman kimppu kuuluu niihin lenkkikukkiin, joita kannan käsissäni aina milloin mistäkin. Karstulasta vuosikymmeniä sitten ostetut humalat rehottavat ihan muina humaloina ja ujuttavat itsiään pöydän rakoihin.

Asetelma syntyi kuin itsestään

Joulunalussiivouksessa sain pinkattua nuottikaapin päältä elokuvakasat omiin hyllyihinsä ja näin ollen kauniille esineille jäi paljon enemmän ns. prime time -tilaa. (Latojan huomautus: Tämä on ihan väärin käytetty ilmaus, joka kuuluu Arkeilijan sanastoon.) Takarivissä majailee maljakkoa ynnä muuta vanhaa ja eturivistöön on päässyt Kuopuksen keramiikkaa,  Kupittaan Saven norsu, paikallisen tekijän kissa, saarijärveläiseltä kirpputorilta aikoinaan neljälläkymmenellä sentillä (!) ostettu Lisa Larsson, Esikoisen kouluaikainen kynäteos ja Kuopuksen työhuonekaverilta ostettu sieniteos. Tavallaan asetelma on syntynyt kuin itsestään ja pidän siitä paljon.

Jk. Seinällä on pari Miehen maalaamaa taulua.

Punavalkoinen asetelma

Tänä vuonna ostin joulukukiksi kaksi hyasinttia. Molemmat sattuivat olemaan valkoisia ja ostohetkellä tasan viikko sitten ne olivat vielä ihan umpinuppuisia. Ajattelin, että ehtivätkö avautua ollenkaan jouluksi… Ehtivät toki, kun pääsivät parhaalle mahdolliselle paikalle ilmalämpöpumpun naapureiksi. Pentikin teekupit on monena jouluna olleet suojaruukkutehtävässä ja asetelma oli helppo koota kodin tutuista lempiesineistä. 

Jumiuduin sohvalle ja ihailin pöydän asetelmaa

Eilen oli liikuntavapaa. Haukottelin koko illan ja sohvannurkkailin. Luin, saunoin ja haukottelin. Ehkä viime viikon urakointi iski nyt kunnolla ja melkein kanveesiin. Torkuin ja ihailin sohvapöydän tarjottimen asetelmaa, jossa on kaikkea mieluista.

Yöni nukuin possusti. Heräsin vasta vartin yli kahdeksan. Vapaapäivä, niin kaunis sana, että kirjoitan sen vielä uudestaan ja kursiivilla.

 

Aamulla kello seitsemän

Kello oli herättämässä seitsemältä. Mies heräsi jo ennemmin ja minäkin havahduin reaalitodellisuuteen pari minuuttia ennen äänimerkkiä. Tänään on periaatteessa vapaapäivä, mutta lupauduin menemään töihin munkkirahastajaksi, kun pari muuta työntekijää hoitaa munkkien paiston.

Kuva ei liity tekstiin pätkääkään/pikseliäkään. Onpahan vaan aamuräpsy olkkarista. Arabian keltainen iso kulppi toimii hyvin kaukosäätimien parkkipaikkana. On kaunis ja hyödyllinen samalla kertaa.

 

Maistuisiko kahvi?

Oton kuva-arkistossa on paljon ruoka- ja kahvikuvia. Vanhemmat otokset (sic!) ovat Steven jäämistöstä peräisin. Tämän aamun kuva on kuuden vuoden takaa ja kotosesta ja sinkkukahvihetkestä. Tuossakin on varmasti jo kahvi ehtinyt vähän jäähtyä, kun on pitänyt asetella ja suunnitella… Pidän paljon tuosta kuvasta, sen väreistä ja sävyistä. Kahvista ja pullasta olen tietysti pitänyt aina.

Ottamuksia 116

Löysin arkistosta vanhan kuvan monen vuoden takaa. Lumiukko majailee nykyään töissä viherkasvi-ikkunalla ja ehkä tuo sen jäätelötikkutähti on viraston kaapissa. Voin tarkistaa huomenna tilanteen. Lumiukon sain tsiljoona vuotta sitten yhdeltä piano-oppilaalta jouluksi. Se lämmittää edelleen mieltä, vaikka on lumiukko.

 

Tilanne just nyt

Kuva on tältä aamulta ja omasta huoneesta. Viime yönä näkyi sataneen vähän reilummin lunta, joten ulkomaisema on kaunis. Sisämaisemassa on puuesineitä ja kyltti. Tekstikyltti, sillä pidän niistä tosi paljon. Aloitin neljän päivän vapaapäiväryppään nukkumalla hyvin ja pitkään. Voisin melkein sanoa hartaasti, vaikka se sana yleensä liittyykin uskonnolliseen sanastoon…

Ottamuksia 114

Olipa kerran vanha pieni kahvikuppi, jonka löysin muutaman kaverinsa kanssa kesäiseltä kyläkirppikseltä. Se sai seuraa pari vuotta myöhemmin teekaupasta ostetusta teemittalusikasta. Sopivat yhteen kuin lumiukko ja porkkana. Käyttäisin yhdistelmästä sanaa viehkeä. 

Eilisen analyysi

 

Eilen oli kiva päivä, vaikka aamupäivän tunnin lenkki olikin tahkea, tahmea ja työläs. Ei huvittanut yhtään liikkua, mutta tiesin sen tekevän hyvää elolle ja ololle. Illaksi ajettiin sukuloimaan ja herkuteltiin kahvipöydässä kasvispiirakalla ja mustikkapiirakalla. Päivitettiin viimeisimmät kuulumiset, vertailtiin sairauksia ja lääkityksiä, muisteltiin ja naurettiin. - Paluumatka tehtiin pitemmän kaavan kautta, koska ei ollut kiirettä mihinkään. Poikettiin iltakymmeneltä vielä hypermarketissa haahuiluostoksilla. Kävin kokeilemassa selkääni Kånkenia ja iloitsin selkäni pienenemisestä, kun reppu vaikutti sopivalta. En ostanut. Vielä… - Kuvan nappasin juuri äsken. Asetelma on edelleen sama, mutta kun kuvausta varten käänsin kirjat vinoon, on ne nyt taas suorassa. 

Illan pysähdys

En ole pohjimmiltani asetelmaihminen, mutta aina välillä luon niitä. Eilen halusin laittaa mariskooliin tuikkukynttilän ja silloin meni uusiksi parit muut kipot tarjottimelta. Onneksi oli pari skoolia lisää ja niihin laitoin naposteluherkkuja esille. Kynttiläkuvan ottaminen ei koskaan oikein onnistu ja kaiken lisäksi kattolampun valo heijastuu ikävästi. Asia tuli kuitenkin selvästi eli eräänlainen illan pysähdys tai olohuoneen parkkipaikka.

Ottamuksia 79

Ottamus on eilisillalta ja ihan tarkoituksella tehty asetelma. Eilen oli nimittäin Alvar Aallon syntymäpäivä. Kaivoin kaapista maljakon, keittiöstä tuolin ja etsin leluhyllystä numeroita iäksi. Asetelma oli eteisessä kuvauksen ajan ja sitten palautin tavarat  paikoilleen. Onnea, Alvar! 

Talviloma alkoi!

Eilen kävin kirjoittamassa muutamia virkatodistuksia ja tein myyntireskontraa. Sitten oli aika ladata kahdelle sähköpostitilille automaattivastaukset (ja lähettää niihin testiviestit), nostaa pehmokilppari kaapista työtuolille tuuraajaksi ja laittaa putiikin ovi kiinni yhdeksän päivän ajaksi. Talviloma kuluu tällä kertaa kotimaisemissa.. Aikatauluttomuus on kiva/oiva/nasta juttu! 

Jk. Kuva on asetelma sinisen klaffilipaston päällä. Jostakin syystä siihen on kerääntynyt puinen piirustusmallinukke, lasinen Jena-tuttipullo DDR-leimalla ja nykyaikainen alumiinijuomapullo. Ihme trio! 

Ei niin nöpönnuukaa!

Asetelmia löytyy odottamattomista paikoista. Sisällä Laurilassa osa on harkittuja, osa taas puoli- tai neljännesvahingossa itsestään muodostuneita. Eilen huomasin pihallakin yhden asetelman tai tilanteen.  Se oli ikuistettava verkkokalvon lisäksi muistikortille. Pihatilanne kertoo siitä, että mummulassa ei ole niin nöpönnuukaa/nokonnuukaa...

Asetelma ja sen selitys

Asetelma syntyi eilen illalla kuin itsestään. No, rehellisyyden nimissä myönnän siirtäneeni tuon maljakon vähän edemmäksi, mutta muuten se oli ihan irl. (Kynttilänjalka sai eilen uuden tehtävän, kun tarvitsisin pienelle herttavuorenkilvelle maljakon.)

Selitys: Iltaan on kuulunut toiselle kahvi, toiselle tee. Sulatetut vappumunkit on kuvanottovaiheessa jo syöty, kultakaloja on vielä jäljellä. Miehen Jopi (Oton vanhempi sukulainen) nojaa teekuppiin. Kello on muutaman minuutin yli kymmenen ja viikon piilosana on juuri saatu yhteisvoimin ratkaistua. Laurila alkaa kohta hiljentyä...

Keinuuko vaiko eikö?

Joskus aina joku tai jokin yllättää. Lauantaina tuo keinutuoli teki sen. Oli keskellä peltoa ihan muina keinutuoleina ja odotti selvästi, että ottaisin siitä kuvan. 

Olen vuosien mittaan ehdottanut Miehelle monta kertaa, että vanhan korituolin tai vanhan pihakeinun voisi viedä kauemmaksi pihasta metsän puolelle. Ehdotus ei ole saanut kaikua eikä kannatusta. Ehkä nyt sitten paremmin, kun kerran joku muukin on tehnyt noin...