Naps ja räps

Mies lähti aikaisella aamujunalla Helsinkiin lapsenvahtikeikalle. Minulla on muutama hidas aamu sitten ohjelmassa. Valmistelin itselleni aamupalatarjottimen, kannoin sen olkkarin pöydälle, avasin telkkarin naps ja otin tarjottimesta kuvan räps. Kun ollaan kaksin, syödään aina keittiössä. Yksin ollessa joustetaan ja otetaan telkkari seuraksi. 

Pekka Pouta lupasi juuri äsken kaunista säätä, joten luvassa on kävelylenkki aamupäivällä. (Ja iltapäivällä hyötylenkki kylälle ja takaisin.) Eilen räknäsin syyskuun kävelykilometrit ja sain luvuksi 431,5 kilometriä. Ja nollasta taas lokakuu käyntiin!

Lokakuu ei pettänyt

Lokakuu ei pettänyt tänäkään vuonna! Lokakuu on minulle ollut jo useamman vuoden ajan kuukausi, jolloin olen tehnyt ennätyspitkän yhteenkyytiinlenkin. Eilen varustauduin hyvin. Lounaan jälkeen juotiin vielä kahvit, sitten puin lenkkikamppeet päälle, laitoin anorakin taskuihin kännykän, askelmittarin, energiageelin, nenäliinan ja solmittuani lenkkarini sopivalle kireydelle ja laitettuani kuulokkeet korviin olin valmis. Kuuntelin Jäljillä -podcastia ja kävelin. 

Lenkin pituus oli yhden desimaalin koulukunnan edustajana ilmaisten 22,4 kilometriä. Aikaa kului kaksitoista minuuttia vaille neljä tuntia. Hyvä olo säilyi koko lenkin ajan ja kotona sitten iltaruoka maistui! Jalat olivat ennen saunaa aika väsyneet, mutta sauna pehmitti lihaksia ja kunnon yöuni teki myös tehtävänsä, joten nyt aamulla jalat eivät enää muista kävelleensä niin pitkästi. Jes! 

Jk. Viime vuoden ennätys parani siis yhdellä kilometrillä.

Syyskuuhun mahtui kaikenlaista

Eilen kuopattiin syyskuu. Se oli lämmin, aurinkoinen ja hyvä. Luin kymmenen kirjaa, kävelin reilut neljäsataa kilometriä, olin yhtenä viikonloppuna virsikirjatöissä, kävin kirppareilla, nukuin pitkiä yöunia ja voin todella hyvin. Aloitin kynttiläkauden ja pikkuoranssikauden. Herkuttelin monta kertaa ainakin avokadolla, pähkinöillä ja kuivatuilla taateleilla. Join pari kertaa punaviiniä. 

Lokakuun alku vaikuttaa kylmältä, mutta ehkä nyt on jo opittava pitkähihaisiin. Lokakuuhun on luvassa kaikenlaista kivaa, kun omia on tulossa jo tällä viikolla ja jatkoakin on tiedossa…

Minäpystyvyys ja uusi ennätys

Lokakuu on se kuukausi, jolloin aina jonakin päivänä tavoittelen uusia ennätyksiä. Tämäkään lokakuu ei mennyt ilman. Taskuun tuli kännykkä ja kuulokkeet korviin, toiseen taskuun askelmittari ja kaiken varalta energiageeli. Suunnittelin lenkin etukäteen, jotta matkaa kertyisi tarpeeksi riittävästi = yli 21 kilometriä. Ja sitten lähdin liikkeelle. Biorytmit oli kohdillaan, pitkät kalsarit trikoiden alla lämmittivät, kengännauhat oli juuri sopivalla kireydellä ja mieli oli hyvä. 

Lenkistä tuli pituudeltaan 21,4 km eli kävelin uuden ennätyksen (lenkin yhteen kyytiin). Vauhti oli koko ajan hyvä, kun keskivauhti oli 6,1 km/t. Kotona olin onnellisen uupunut. Aivokirjasta opin uuden sanan minäpystyvyys ja se oli eilisen teema.

 

Syyskuu-raportti

Heräsin lokakuuhun ja muistin, että Mies tulee tänään kotiin. Kivakiva! Pari vallatonta vapaapäivää yksin oli ihan sopiva breikki.

Ja koska kerran heräsin lokakuuhun, on sopiva aika raportoida syyskuu. Ei mitään erikoista. Mutta: Luin yksitoista kirjaa. Kävelin 300,4 kilometriä. Katsoin hyviä elokuvia. Kokoustin muutaman kerran. Kävin virsikirjatöissä ja tavistöissä.  Olin tyytyväinen ja onnellinen. 

Porras kerrallaan!

Mitä minä kertoisin lokakuusta? No, se oli riittävän pitkä, että ehdin lukea kahdeksan kirjaa. Se oli riittävän leuto, että pääsin kaksikymmentäkahdeksan kertaa kävelylenkille. Sitä oli juuri riittävästi syyslomaseen, omien kanssa olemiseen, elokuviin, sarjoihin, työntekoon ja olemiseen. Kelpo kuukausi, voisi olla loppuarvio. - Odotan jännityksensekaisin tuntein marraskuun käynnistymistä.  Se on ollut yleensä aina isotöinen kuukausi pimeyden ja muun kanssa. Mutta - porras kerrallaan! 

Rastitukset

Hei taas! Täällä uusi kuva on ja se kertoo rasteista. Tällä viikolla me alettiin rastittamaan ohimenneitä päiviä kalenterista. Me aiotaan rastittaa koko vuoden päivät. 

Jk. Tämän postauksen sanelijana toimi: Ilmo. Tämän postauksen kirjoitti: Mummu. 

Kohti marraskuuta

Lokakuu oli hyvä kuukausi. Siihen kuului liikuntaa taas iso määrä (joka päivä keskimäärin tunti ja viisikymmentä minuuttia), elokuvia, hyvää ruokaa, lukemista, työntekoa, syysseikkailukävelyjä, kasvomaskeja, pitkiä yöunia ja muutama lasillinen viiniä. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että voin hyvin ja että läheiseni ovat terveitä. 

Aloitan marraskuun lapsellisen uteliaana. Jo entuudestaan marraskuu on aina ollut ankeampi ja pitempi kuin muut kuukaudet, vaikka siinä on vain kolmekymmentä päivää. Marraskuun selättäminen on ollut taitolaji ja tälläkin kertaa se vaatii kynttilöitä, otsalamppuja, suklaata ja sinnikkyyttä. Hakkaa päälle!  

Nyt on lokakuu ja kalenterista näkee sen...

Syyskuu oli hyvä. Säät suosivat lenkkeilyä, canonisointia ja pihailua. Tilasto- ja numerofriikkinä ynnäsin eilen illalla syyskuun liikunnat ja sitä tuli keskimäärin kahta minuuttia vaille kaksi tuntia jokaista päivää kohti. Jospa yhteiskoulun voimistelunopettaja tietäisi, että tästä punkerosta tuli loppujen lopuksi intoliikkuja... 

Lokakuu on vielä kysymysmerkki, ajatusviiva, sulkeet, heittomerkki, kenoviiva ja huutomerkki. Toivottavasti lähipiiri pysyy terveenä. Pestään käsiä, lotrataan käsidesiä ja vältetään ihmisjoukkoja. Ajatellaan positiivisesti. 

Kahvipäivän huomenta!

Tänään on teemapäiviä vaikka muille jakaa! On mm. Kansainvälinen ikääntyneiden päivä,  Kansainvälinen älykkyyspäivä, CD-soitinten päivä, Maailman kasvissyönnin päivä ja Kansainvälinen kahvipäivä. Jokaiselle ehkä löytyy oma vietettävänsä, monille useampikin.

Kahvipäivään sopiva kuva oli etsittävä arkistosta, kun aamu on ollut tosi hidas ja höyryävästä kahvimukista ei vielä ole tietoakaan. Perustin toimiston taas kerran makuuhuoneeseen - istun sängyssä ja nojaan tyynyihin. Ulkona sataa melkeinkohisemalla. On tiistai ja lokakuu. 

Jk. Jos on kerran ikääntynyt, voi olla myös IKääntynyt! Tunnustaudun sellaiseksi, kun omistan IPhonen ja IPadin...

Lokakuuta enää hintsusti jäljellä...

Mielestäni mikään muu kuunvaihde ei ole niin selvä kuin vaihto lokakuusta marraskuuhun. Siinä ei ole enää mitään selittelyjä. Se on jo hupsaus kohti joulua. Se kuulostaa pikkujoulumaiselta ja pikkumustalta ja pikkulaukulta.

Kuvan otin tasan viikko sitten, kun näytti vielä syksyltä. Jos nyt ottaisin samasta paikasta kuvan, olisi maisema talvisempi. Kurkkasin vähän Forecan tätien puolta ja huomasin, että viikon kuluttua tilanne voisi olla taas syksähtävä... 

Taisin välttää kunnianloukkaussyytteen...

Pari syksyä sitten kirjoitin lokakuusta vähän siihen sävyyn, että olisin voinut helposti saada kunnianloukkaussyytteeen tai ainakin syytteen solvauksesta tai herjauksesta. Kutsuin lokakuuta ihan pelkästään nimensä vuoksi rapakuuksi ja kurakuuksi. Pyydän nyt jälkikäteen anteeksi.

Lokakuu voi vallan mainiosti olla suklaakuu, villalankakuu, vaahterakuu tai kynttiläkuu. Asenne ratkaisee, eikö niin?

Kyllä nyt jokaisessa huushollissa pitää tiikeriankan kuva olla!

Hyvää lokakuuta! Lokakuun aloituskuvaksi sopii mielestäni erittäin hyvin tiikeriankan kuva. Lokakuu kun muuten on kuukautena aika tylsä (anteeksi vaan, jos joku teistä on vannoutunut lokakuufani), johon huumoria on kaivettava vaikka mistä. Janoschin piirroshahmot ovat ihanan valloittavia vaikka vuoden jokaisena kuukautena. Tiikeriankan pikkutaulu löytyi isolta kirpparilta torstaina ja sille on paikka jo mietittynä - pääsee pikkumiehen leikkinurkkauksen seinälle.