Emme ole vaarallisia!

Privaattiarkistosta tupsahti esiin viiden vuoden takaa kuva, joka pääsi arvonnassa tälle päivälle. En tiedä, pitääkö kävelijöitä sen kummemmin varoa, kun aika säyseitä ja arvattavia ollaan… Yritän välttää äkkinäisiä tienylityksiä ja kävelen visusti aina oikealla puolella, joka on vasemmalla. - Eilen tein kaksi lenkkiä. Ensimmäinen oli 11,4 km ja toinen 12,9 km. 

Jk. Liikennekohteliaisuus on selvästi lisääntynyt! Propsit Petäjävedelle! 

Mitä väliä kahdesta kirjaimesta!

Torstai-iltana kävelin ns. pitemmän kaavan mukaan eli vähän muutin vakioreittiäni. Olin matkalla Kotoseen ja sisäinen kompassini toimi kyllä moitteettomasti eli tiesin koko ajan sijaintini. Kesken kaiken näin opasteen, jonka luin ensin neljänneshuolimattomasti, mutta sitten uudestaan vähän tarkemmin ja naurahdin ääneen. Opaste oli ihan pakko ikuistaa. Asia käy ihan selväksi, vaikka l ja a ovat jääneetkin sanasta pois…

Jk. Kyseessä on Pyöräilyn suunnistustaulu. Minäkin opin sen vasta just äsken…

Uusin kylttiostos

Keskiviikkona löysin kirpparilta tuon kyltin ja sen oivallinen & osuva teksti kutkutti huumorihermoani niin paljon, että maksoin mieluusti kyltistä kaksi euroa. Sijoituspaikaksi tuli kuistin seinä ja nyt minua hymähdyttää joka kerta, kun tulen lenkiltä kotiin ja riisun lenkkarit kuistilla lähes-kyltin-alla. 

Jossakin vaiheessa olen kirjoittanut, että Laurila voisi olla toiselta nimeltään Kylttilä! Niitä kun on paljon sekä sisällä että ulkona… 

Osuva lahja!

Rakastan Klaanin tyyppien eli omien huumoria. Se osuu, uppoaa ja toimii. Sain huhtikuisen syntymäpäiväni kunniaksi Esikoisen poppoolta kivan kuvakirjan Pikkumummu ja iso rakkaus. Kirjan lisäksi lahjapaketista löytyi kuvan rasia. Siellä oli sisällä Herra Hakkarainen -pastilleja. Rasiassa voi kuljettaa pastilleja, särkylääkkeitä, vitamiineja tms. Ja onhan se aika shokeraavaa jossakin julkisella paikalla napata sieltä jotakin…

Sain tuliaisen!

Kaikesta aikomisestani huolimatta ei napannut eilen yhtään lähteä lenkille, joten päivästä tuli liikuntavapaapäivä… Ratkaisin Sanaseppää, luin ja odottelin Miestä, joka kotiutui iltapäivällä. Oli tullessaan käynyt Mäntässä katsomassa taidetta (ja ostamassa appelsiineja, kananmunia ja muuta). Yllätti minut tuliaisella! Ihana magneetti! Osuu niin hyvin huumorisuoneeni!

Räpsy kymmenen vuoden takaa

Katselin huvikseni Oton kuva-arkistoa. Kymmenen vuoden takaa silmilleni lävähti tuollainen mustavalkoräpsy. Sillä voisi periaatteessa perustella huushollin sekaisuuden ja räjähtäneisyyden. Aikanaan minua huvitti tuollainen teksti, mutta nykyään ei enää. Siksi tuota tauluakaan ei meillä taida enää olla - jollei sitten kaapin perukoilla tyystin unohdettuna ja kierrätykseen keväällä pääsevänä…

Pidän nykyään enemmän järjestyksestä. Olen vanhemmiten (nyt 66) muuttanut ajatusmallejani ja -tapojani. 

Ihan tarkoituksella

Meillä on ollut aina vähän erikoinen ja -lainen sisustustyyli. Laurilassa, Kotosessa ja Kettulassa (sekä myös Pupulassa ja Repolassa) on seinille laitettu kylttejä ja tauluja mielin määrin. Tuo kuvan taulu on sijoitettu eteisen korkean peilin viereen. Ihan tarkoituksella. 

 

Sohvan alta löytyneitä

Eilen tehtiin sohvan alta löytöjä. Aika erikoinen kombo oli sinne kerääntynyt ja koska siinä oli kirjain J, laitoin Esikoiselle viestin, oliko hänellä jäänyt leikit kesken ja laitanko tavarat takaisin sohvan alle vai voinko laittaa ne oikeille paikoille. Sain luvan laittaa tavarat pois, jos kerran sohvanalunen on tärkeämpi kuin hänen leikkinsä! Vitsivitsi!

Hauskaa ja voimaannuttavaa!

Eilen olin puolenpäivän aikaan virsikirjatöissä ja kun oli saatu kappelin ovet kiinni, lähdettiin työkaverin kanssa tapaamaan entistä työkaveria. Istuttiin yhteiseen ruokapöytään ja jaettiin ystävien kesken yhteisiä asioita. Aikaa kului tuntikaupalla. Pidimme siinä samalla (epävirallisen) yhdistyksemme (täysin epävirallisen) johtokunnan kokouksen myös puhelimitse. Hauskaa oli ja ennen kaikkea voimaannuttavaa!

Jk. Kanat ja kukko ottivat meidät pihalla vastaan. Kolmesta kissasta nähtiin kaksi. Kummipoikakissamme taisi olla tärkeillä asioilla muualla.

Ihan itselle ostettuja

Tiistaina käytiin isommassa lähikaupungissa. Päätin palkita sinnikkään kävelyni ostamalla kaksi rintanappia, jotka pääsevät lenkille tästä lähtien joskus mukaan takinkaulukseen tms. Rintanappivarastoni on aika merkittävä ja täytyykin taas alkaa käyttää niitä sopivissa (ja sopimattomissa) tilanteissa & käänteissä. Ne kun kirvoittavat jutunjuurta tai ainakin saavat hymynkareita aikaan vastaantulijoissa. 

Jk. Napit on Pliiden tekemiä.

Eilen oli ystävien päivä

Eilen oli tosi kiva päivä ystävien seurassa. Ajettiin naapurikaupunkiin lounastamaan. Nelisin ruokapaikan pöydässä juttu lensi ja nauru raikasi. Muisteltiin vanhoja yhteisiä asioita ja kuultiin uusista työkuvioista. Ja ennen kaikkea koettiin ystävyyttä, joka on kestänyt muuttoja ja muutoksia. Siksi tuo jääkkaappimagneetin kuva on just eikä melkein. 💕

Oho, onpa niitä paljon!

Tänä aamuna tuli joissakin muistoissa vastaan kuva kahdesta rintanapista ja siitä se idea sitten lähti! Makuuhuoneen valkoisen Helmerin ylälaatikossa tiesin olevan muovirasiassa rintanappeja ja hain ne esille promokuvaa varten. Oho, onpa niitä paljon! En ole aikoihin nappeillut, joten siksi yllätin itsenikin sinun lisäksesi…

Jk. Selvennys: meillä on myös siniharmaa Helmer. Olla nököttävät vierekkäin ja kummassakin on kuusi laatikkoa. Ikealaisia suvultaan.

Uusi lemmikki

Kun viimeksi olin Kotosessa ja Mies vei minut isompaan lähikaupunkiin bussille, oli hän käynyt yhdellä kirpparilla ja ostanut sieltä kuvan possun. Hintaa oli ollut vähän yli euron ja kassalla oli sanonut, että oli ihan pakko ostaa. Kassaihmisen kysyttyä millainen koira meillä on, oli Mies todennut ettei minkäänlaista, mutta possu on niin hauska. Siitä oli ollut kuulemma tosi paljon seuraa, kun olivat Laurilassa kaksistaan. Possu oli aina sanoa röhkäissyt jotakin eteisen senkin päällä. Siinä sen paikka muuten on ja aika usein tulee ohikulkiessa otettua kontaktia. (Kuvaushetkellä possu oli keittiön pöydällä väliaikaisesti sijoitettuna nuohoojapäivän takia.) Röh-röh!

Joka kodin perusesine

Tampereen Vapriikista ostimme meille Laurilaan pienen ja punaisen paniikkinappulan. Se oleili ensin laittamattomana pari viikkoa keittiön pöydällä, mutta sitten alettiin katsoa seiniä ja etsiä sille paikkaa. Mies sen sitten keksi (vrt. Kummelin Pena) ja nyt nappula on hellan yläpuolella kaapin ja liesituulettimen välimaastossa. 

Museokaupassa oli huumorintajuinen rahastaja, joka kertoi, että heillä on kaupassakin samanlainen. 

Oikolukijaa olisi tarvittu

Menee se viisakin vipuun, kaatuu ne valtamerilaivatkin ja mitä näitä toteamuksia nyt onkaan… Ainakin jatkoksi voisi kirjata, että Oikolukijaa olisi tarvittu. Kävelin tuosta pari kertaa ja kolmannella kerralla vasta luin tarkemmin ja kuvasin.

Tarkoittaako ohikulkijoita vai asujia? Onko henkilövaaka odottamassa portin toisella puolella? Ennen olisin ollut huolesta mykkyrällä, nykyään en enää ota pulttia. Kuvasin, virnistin ja jatkoin matkaani. 

Kuva riitti!

Olen ennenkin pohtinut ns. huumorimukien olevaisuutta, kun olen jossakin kirpparilla tai muualla törmännyt (kuv.) niihin. Perjantaina Länsiykkösen kirppiksellä oli taas iso rykelmä mukeja myytävänä ja siirtelin muutamaa sen verran, että saisin kuvattua haluamani yksilön. En missään tapauksessa aikonut ostaa sitä, vaikka teksti pitikin ja pitää paikkaansa. Jäipähän jollekin muulle hankittavaksi kotinsa huumorimukihyllyyn ja -käyttöön.

Toimii kuin Laurilan vessa!

Yleisesti tunnettu tosiasiahan on se, että Laurila on kyltitetty. Tänä aamuna katsoin pitkästä aikaa tarkemmin vessan ovea ja se sai saman tien hymyn huulille. Ovessa kun on monella kielellä ilmaistu asia, ettei klosettia saa käyttää junan saapuessa asemalle. Takaan muuten, että veturinkuljettajamies ei ruuvaillut kylttejä työvuosinaan irti, vaan ne on hankittu kirpparilta joskus vuosikymmeniä sitten. 

Aamun nauru tuli yhdestä mustikasta

Hyvien yöunien jälkeen myös huumorin kukka voi hyvin. Meillä on nyt aamupalalla muun muassa viiliä. Huikkasin äsken Miehelle: Haetko jotakin marjaa? Mies kävi varaston pakastimella ja asetti tuon yhden marjan eteeni. No, selvyyden vuoksi sanottakoon, että kyllä hän toi sieltä myös yhden Koko -kupillisen verran samaisia mustikoita. Aamun nauru tuli kuitenkin yhdestä mustikasta.

. 

Otetaanko motoksi?

Muutama viikko sitten ostin tuon kupinalusen. Se ei ole ollut vielä käytössä, mutta majailee olkkarissa sukulaistensa (lasinalusten) kanssa ja siellä usein juon jälkiruokakahvin, joten voisin ottaa minä iltana tahansa tekstin kahvikupin alle.

Alusessa yhdistyy useampi mieliaiheeni eli teksti, huumori ja sitten hyötykäytössä myös kahvi. Herkullista sarkasmia samalla kertaa. Kuulemma voisi sopia suomalaisten motoksi. 

Jk. Minua häiritsee alusen lauseessa tuo neljännen sanan kaksi iitä, kun itse sanoisin vain yhdellä. No, kaikkea ei voi saada.

Hauska posti!

Palasimme torstaina Kotosesta Laurilaan ja postilaatikossa odotti pikkuruinen paketti. Olin tiennyt odottaa sitä, mutta paketin ulkonäkö yllätti, huvitti ja nauratti! Ystäväni kanssa meillä on ollut yhteisiä työkeikkoja, kun hän on virsikirjatyöpäivinä ollut kirkon/kappelin toisessa päässä ja minä taas toisessa. Olemme korvakoruihmisiä ja yhdet kissakorvikset olikin tuossa paketissa, kun hän vähensi kokoelmaansa ja minä kartutin sitten omaani.

On hienoa, että toinen tuntee huumorin ja sen, että tuollaisella tekstillä varustetun paketin voi lähettää. Ollaan siis samalla aaltopituudella! Kiitos, M!