Ensimmäinen syysloman jälkeinen maanantai

Syysloman jälkeiseen maanantaihin herättiin kahdeksan tunnin yhtäjaksoisten yöunien jälkeen. Ehkä ilmassa oli pientä turnausväsymystä… Hidas aamupala on nyt meneillään. Aina välillä muistellaan Ykkösen, Kakkosen ja Kolmosen sanomisia ja tekemisiä. Kaikki niin rakkaita ja kaikki niin erilaisia olentoja. Klaanin kultapaloja jokainen.

Jk. Kuopuksen viikko sitten tuoma kukkakimppu ilahduttaa yhä.

Mummulavahvuus viisi

Laurilassa kaikki yhdeksän nukkuivat hyvin. Kolmessa huoneessa kaksi ja yhdessä kolme. Aamupalan jälkeen Mies lähti viemään tamperelaisia, joten mummulavahvuus on tällä hetkellä viisi. Olkkarin sohva on kasattu ja tiskikone laitettu päälle. Lounas hoidetaan Atrian äitien tekemillä pinaattilätyillä. Jossakin vaiheessa on perinteisen syysseikkailun vuoro. (Esikoisen ja minun oma juttu.)

Elämisen meininkiä

Mummulan vahvuus on nyt maksimissaan eli peräti yhdeksän! Äsken koko klaani kokoontui ison pöydän ääreen keittiöön syömään riisipuuroa joko omenahillon, mustikoiden tai kanelin&sokerin kanssa. Nyt sitten melkein kaikki istuvat olkkarissa katsomassa Pipsa Possua. Ainoastaan Mies/Vaari on keittiössä tekemässä huushollihommia. Tässä kaikessa on elämisen meininkiä!

Mitä tarkoittaa syyslomaviikko?

Syyslomaviikko tarkoittaa laurilaksi sitä, että kahden sijasta täällä on viikon mittaan viisi tai yhdeksän tai kuusi. Rakkaita omia kaikki tyynni. Töitä riittää ehkä eniten tiskikoneella ja uunilla. Klaanin jäsenillä kun on se sisäänrakennettu ominaisuus, että ruoka maistuu ja pullia/sämpylöitä ei ylenkatsota. Tällä viikolla siis saadaan hyristä tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta…

Rakkausnäkökulmasta katsottuna

Elämme keskellä kaaoksenpoikasta, jos asiaa katsotaan järjestysnäkökulmasta. Onneksi ei tarvitse! Nyt on käytössä ihan muut näkökulmat ja klaanin pienimpien viihtyminen. Iltaisin raivataan aina vähän kulkureittejä aikuisille, mutta päiväsaikaan annetaan leikkien olla leikkejä. Sitä voisi kutsua rakkausnäkökulmaksi…

Kauniit lenkkarit mummulan kuistilla

Meille ilmestyi eilen ehkämaailmansöpöimmätlenkkarit sekä Kolmonen, Kakkonen, Esikoinen ja Miniä. Ihanaa oli huomata, että Kolmosen edellisen reissun vierastaminen oli tyystin poissa ja nyt on ehditty lukea kirjoja ja leikkiä ja pukemisessakin sain auttaa tänä aamuna. Kyllä meistä tulee varmasti vielä hyvät kaverit!

Vuodet vierii!

Ja juhlaviikko jatkuu… Tänään Lapsenlapsi Ykkönen täyttää yksitoista vuotta eli niin kauan olemme saaneet olla hänelle mummuna ja vaarina. Pojasta on kasvanut pitkä, älykäs ja hauska tyyppi. Empaattinen kuten äitinsä. Verbaalitykittäjä kuten isänsä. Klaanin nuoriso-osaston armoitettu johtaja. Rakas tyyppi kaiken kaikkiaan. Hali ja rutistus!

Avioliitto vanhaa vuosikertaa

Tänään on juhlapäivä. Neljäkymmentäkolme vuotta sitten iltapäiväkolmelta astelimme Hankasalmen kirkon keskikäytävää ja avioliiton satamaan. Paikalla olivat lähimmät ihmiset eli häät olivat hyvin pienet, mutta onnelliset. 

Vuosien ja vuosikymmenien aikana olemme haalineet omaisuutta, kartuttaneet klaania ja puhuneet aina samaa kieltä ja hyvin harvoin isoilla kirjaimilla. Rakkautta on riittänyt ja tuntuu riittävän edelleen. Puoliso on se paras kaveri. 

Jk. Mies keksi otsikon. Pyynnöstäni.

Läpsystä vaihto

Eilen oli läpsystävaihtopäivä, kun kahdella tamperelaisomalla oli lähtöpäivä ja neljällä helsinkiläisomalla tulopäivä. Yhteistä mummula-aikaa jäi neljä tuntia ja sinä aikana ehdittiin kahvitella, syödä, leikkiä ja avata joulupukin tänne tuomat/unohtamat joululahjat.

Nämä ovat niitä harvinaislaatuisia päiviä, jolloin on ihan sama, vaikka matot on rutussa ja joka puolella taloa on leikit kesken. Näitä muistellaan vielä pitkään. 

 

Kuka on Einari Hölppönen?

Tänä aamuna nukuttiin puoli yhdeksään asti. Sain joksikin aikaa vielä viereeni Vikke Väkkärän alias Einari Hölppösen, joka keksi mitä ihmeellisimpiä juttuja. Innostui tekemään parodioita tutuista joululauluista ja me nauraa rätkätettiin peiton alla. Mies oli jo laittamassa aamupalaa ja Kuopus nukkui minun huoneessani.

Ei ole vielä edes puolipäivä ja on ehditty pelata shakkia, ratkaista sanatehtäviä, pelata pöytäfutista - kuka mitäkin yksin tai kaksin. Rentoa ja kiireetöntä silti.

Kahdeksankymmentäkuusi vuotta sitten mentiin kihloihin!

Neljäkymmentäkolme vuotta sitten matkustimme linja-autolla Hankasalmelta Jyväskylään kihlojenostoon. Sormukset olivat (ja ovat) valkokultaiset. Laurilan laskuopin mukaan kihlautumisesta on siis kahdeksankymmentäkuusi vuotta!

Paljon on vettä virrannut Kuuhankavedessä, Päijänteessä ja Ihakkijoessa ja kaikenlaista sattunut & tapahtunut vuosikymmenien aikana. Kuulostaa ehkä yksitoikkoisen arkiselta, mutta sanon sen kuitenkin: Rakkautta on riittänyt!

Isäarpajaisten päävoitto

Hyvää isänpäivää! Oma isäni olisi täyttänyt tämän vuoden tammikuussa sata vuotta, mutta kuoli jo vuonna 1998. Hän oli hyvä mies, joka tunsi huumorintajun ja jämäkkyyden. Hän oli musikaalinen ja armoitettu puhuja. Hänen lempilajinsa oli kävely. Olin aina isän tyttö, lapsista keskimmäinen.

Tunnen myös lähipiirissä kolme hyvää isää. Lasteni isä, Esikoinen ja Vävy. Kaikki ovat erilaisia, mutta parhaita mahdollisia. Klaania on siis onnistanut isäarpajaisissa! Onnea kaikille!

Jk. Kuvassa Esikoinen ja Ukki.

Rakkaus valaisi illan

Eilen oli pyhäinpäivä ja meilläkin paloi illalla pergolan pöydällä yhteinen kynttilä kaikille niille, jotka elivät ennen meitä, jotka elivät kanssamme ja joita kaipaamme ja muistelemme. Hautausmaan kynttilämerellä oli taas kerran pysähdyttävä sanoma siitä, että rakkaus kestää.

Eilen puhuttiin Kakkosen kanssa iltapalapöydässä leipomisen salaisesta ainesosasta, joka on rakkaus. Sitä taikinaan ripottamalla pullat, rieskat ja piirakat maistuvat erityisen hyviltä.

Aika aikaansa kutakin

Eilen saatiin helsinkiläiset omat (4 kpl) meille pitkän viikonlopun viettoon. Kuusivuotias Kakkonen aloitti heti mielipuuhansa eli vanhojen legokuvastojen tutkimisen. Pikkusisko, kohta puolitoistavuotias Kolmonen käy ikiliikkujamaisesti läpi mummulan leluvarastoja aina ja aina uudestaan. Laurilassa on nyt riemua, riehakkuutta, rauhaa ja rakkautta tasapuolisesti. Eilen illalla Miniä kysyi kuulumisia ja vastasin, että rauhaa ja rakkautta. Aika aikaansa kutakin!

Ihanaa oli huomata, että oli odotettu!

Mummuiluviikonloppu päättyi eilen, kun klo 16.16 kiskobussijunamikälie lähti. Oli tosi kivat ja tapahtumarikkaat päivät ja ihanaa oli huomata, että minua oli odotettu… 

Matkan piti päättyä kotiasemalle, mutta Mies viestitteli, että voisikin hakea minut pienemmästä lähikaupungista ja niin tehtiin. Kaupasta haettiin satokausiämpäri (siinä vaiheessa tarjousta ja tuntia ennen sulkemisaikaa oli jäljellä enää perunoita, lanttuja, sipuleita ja kaalinpäitä), rahkaa, tofua, basilikaa yms. Kotona sitten odotti tee, lohi-sipuli-paprikapiirakka ja sauna. Ihanaa oli huomata, että minua oli odotettu…

Ikkunalaudalla, ei tyynyn alla

Juhannuskimppu ilahduttaa vielä ikkunalaudalla, vaikka ollaan jo ihan tuikitavallisessa arjessa. En kerännyt siihen seitsemää erilaista kukkaa enkä laittanut kukkia tyynyn alle yöksi. Kimpussa näkyy olevan viittä kukkaa (laskin juuri äsken) ja vakituinen juhannusheila nukkui vieressä ilman taikojakin.

Kolmonen on nyt yksi vee!

Tänään Lapsenlapsi Kolmonen, tuo koko klaanin pikkumyymäinen olento täyttää yhden vuoden. Tänä aamuna vuosi sitten Mies otti reppunsa (synnytys-) ja lähti junailemaan kohti Helsinkiä, kun siellä oli alkanut synnytys. Ihan paikan päälle ei tarvinnut mennä, mutta lastenvahdiksi kuitenkin. Ja minä hermoilin täällä kotona enkä osannut tehdä oikein mitään ja koko ajan vain vilkuilin kännykkää. Päiväkahviaikaan sitten tuli tieto Kolmosen saapumisesta ulkomaailmaan. Huh, sitten helpotti kolminkertaisella mummullakin…

Eilen illalla kerättiin pihasta käpyjä, joita on kopissut nyt kevään aikana ihan kiitettävä määrä. Mies teki tuon numeron ja minä sitten lisäilin kuvaan koristerusetin. Onnea, Kolmonen! Olet rakas! 

Ennen ja nyt

Tammikuussa neljätoista vuotta sitten kävimme kiinnittämässä oma rakkauslukkomme siltaan ja heitettiin avaimet huispois. Rakkaudella oli siinä vaiheessa ikää jo aika paljon, mutta kyllähän me, kun kerran muutkin. No, vuosia on kulunut ja vettä virrannut Pengerkoskeasa, mutta lukko on pysynyt ja rakkaus kestänyt. Viime sunnuntaina kävimme sillalla ja pitihän lukko taas kuvata. Tältä se näyttää nyt.

Muutoksia monen elämään

Tänään on Se Virallinen Päivä, jolloin tulee kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun meistä tuli mummu ja vaari. Samalla hetkellä monen muunkin nimitys muuttui. Kuopuksesta tuli äiti, Vävystä isä, Esikoisesta eno ja Miniästä täti. Puhumattakaan siitä, että enot olivatkin yhtäkkiä isoenoja, setä isosetä, kummit isokummeja jne. Paljon tuollaisella pienellä miehellä on vaikutusta ja tehoa…

Ykkönen on kävelevä tietopankki, futaripoika, mietiskelijä, vauhtiville ja klaanin kuunteleva kiharapää. Onnenhali ja rutistus!

Jk. Kuva on siltä päivältä, kun Ykkönen tuli sairaalasta kotiin. 

Neljäkymmentäkaksi vuotta naimisissa!

Tämä viikko on varsinainen juhlaviikko, kun eilen tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen ja tänään on meillä hääpäivä! Neljäkymmentäkaksi vuotta sitten lupasimme rakastaa myötä- ja vastamäessä. Teemme sitä edelleen… En olisi uskonut, että saan vierelleni ihmisen, joka on jaksanut minua ja sietänyt kaikki (nuoruuden) oikkuni ja on pysynyt paikallaan. Pitkämielistä, sanoisin. Eli siis Tykkään susta!

Jk. Ja minun matematiikallani meillä on nyt 84 -vuotishääpäivä…