Puolen euron takkutukkaenkeli

Torstain kaupunkireissulla (jouluruokia ja -muistamisia) käytiin ihan ensiksi kirpparilla, josta löytyi muutama kirja ja sitten tämä ihana puolen euron takkutukkaenkeli. Ihanaa vaihtelua sliipatuille ja täydellisten kiharoiden kiiltokuvaenkeleille. Ei niissäkään ole mitään vikaa, mutta tunnistan tuon uuden tulokkaan kaltaisekseni.

Muistiin ihan itselle: monenkin tunnin kauppakiertely joulunalusruuhkassa sujuu hyvin, kun käy heti alkuvaiheessa kunnon lounaalla. Me mentiin syömään heti tuon kirpparin jälkeen. Syötiin hyvin ja sopivasti ja sopu säilyi koko loppupäivän ajan. Kirjaimetkin pysyivät normaalikokoisina kaiken aikaa. (Tunnustan käyttäväni nälkäisenä ja väsyneenä ISOJA KIRJAIMIA keskustelussa.) Hyvä me, oli kiva ja rento päivä!

Enkeliräpsyjä hautausmaalla

Eilen aamupäivällä haahuilin kamerakaulaisena hautausmaalla. Kuvailin kivirivejä ja lisäksi enkeleitä, joita oli hautakivien päällä yllättävän paljon. 

Olen aina ollut hautausmaaihminen - jo nuoresta asti kuljin katselemassa hautakiviä, lukemassa nimiä, laskemassa ikiä ja vertailemassa eri aikakausien kivityylejä. Sittemmin olen seissyt virsikirjatöiden merkeissä lukemattomilla haudoilla ja tehnyt sitä samaa - virrenveisuun lisäksi. Edelleen viihdyn hautausmaalla ja siksi kuvailin siellä eilen. 

Kirpparilla oli enkeli

Tänään on kalenterissa Lucian päivä, joka ei ole sisäsuomalaiselle/umpisuomalaiselle merkinnyt koskaan enempää kuin sen verran, että vaaleahiuksisella Lucialla on kynttilät päässä. Minä taas olen syntyessäni saanut tummat hiukset eli en olisi koskaan pärjännytkään lucia-arpajaisissa... 

Tälle päivälle kuvaksi valikoitui vanhan kirkon enkelihahmo, joka olla nökötti ihan muina enkeleinä yhdellä turkulaisella kirpparilla pari viikkoa sitten. Sinne jäi odottamaan uutta kotia posket punaisina.