Vaaterissa kuvattua

Eilen juotiin kahvit Kettulan pöydän ääressä ja sitten makoilin puusohvalla vähän aikaa. Verkko-ovesta kantautui linnunlaulu ja räpsäisin pari kuvaa vaakatasossa eli vaaterissa. Sitten kävi niin kuin aina joskus päivällä käy - nukahdin. Puolisen tuntia suunnilleen olin unten mailla ja sitten heräsin taas linnunlauluun. Tulin Laurilan puolelle ja Mies oli jo aloittamassa linssikeitton keittämistä. Arvasi, miten minun oli käynyt ja sen kuulemma näki isoista silmistä…

 

Pihakahvit ja lehtiproggis

Yksi parhaita juttuja kesässä on pihakahvit. Viimeksi eilen juotiin sellaiset ja herkuteltiin jäätelötuuteilla. Kahvien jälkeen oli vuorossa taas vanhojen lehtien läpikäymistä. Sekin kuuluu meillä kesäohjelmaan. Muutaman kerran vuodessa kerätään olkkarin isosta lehtilaatikosta aikakauslehdet ja viedään Kettulan kaappiin odottamaan kesää. Kesän mittaan kaapin sisältö aina vajenee. 

Viiden kupin puu

Laurilan pientilalla kasvaa kuusien, mäntyjen, leppien ja koivujen lisäksi muutama tammi, pari haapaa ja useampi pihlaja. Eli ihan tavispuita melkein kaikki. Erikoisuutena on kahvi(kuppi)puu, joka talvehtii näillä leveysasteilla varsin mallikkaasti ja johon ilmestyi kevään myötä taas yksi kuppi lisää. Onnea on oma iso piha, jossa voi hupsutella ja hassutella!

Kahvikissa-aamu

Tänä aamuna mittasin tarkoituksella vettä kahvinkeittimeen enemmän kuin yleensä. Eli siis 2,5 dl + 1 dl.  (Ja kahvijauhetta samassa suhteessa.) Oli jotenkin kahvikissaolo ja kyllä se muuten maistuikin hyvältä parin voileivän kera… Varmaankin huomenna olen taas normaalimitoissa - siis kahvin suhteen! Muut mitat on luku sinänsä ja niihin olen tyytyväinen…

Pakkasta ulkona ja sisällä

Pakkasta oli aamulla varhain paria vaille kolmekymmentä astetta. Ilmari Kiantoa lainaten: Pakkasten suuriruhtinas, pohjoisnavan konsuli, kylmien yhtiöiden päällikkö, armahda meitä!  Ilmeisesti huippu taisi olla tässä, mikäli Forecan täteihin ja Ilmalaitoksen setiin on uskomista.

Päiväkahville Mies oli valinnut todella sopivat kahvikupit, sillä niiden nimi on Pakkanen. 

 

Ei kiirettä minnekään! -aamupala

Hidas aamu ja samanlainen aamupala. Kattaessani tarjotinta aprikoin, ottaisinko siihen vielä kaveriksi yhden ”Stansta-jogurtin”, kun satuin löytämään kaupasta mielimakuani sitruunaa, mutta jätin vaikkapa huomisaamuksi tai välipalaksi. 

Kahvin juon useimmiten mustana, mutta aina välillä ostan purkillisen hasselpähkinä-kaurajuomaa, jonka makuun olen ihastunut. Tuo kahvinvaalentaja on pehmeä maultaan ja ainoa haittapuoli on hinta, mutta aina välillä ostan kuitenkin ihan vain itsellenikin enkä pelkästään ryhmäkahveille. Niin nytkin. 

Tarjottimella on yksi pettymys. Pieni asia ihmiskunnalle ja minullekin, mutta sanon silti: Pentikin lautasliinalla ei kannata juuri pyyhkiä suupieliään, jos ei halua haavoja. On nimittäin kovinta ja tylyintä lautasliina-ainesta ikinä. Tai sitten olin ostanut jotakin epäonnistunutta tuote-erää. 

Teetä kauniista kupista

Aamulla ja päivällä on pakko (tai halu tai tapa tai tarve tai mikälie) saada kahvia. Iltaisin myös aina joskus, mutta harvemmin. Iltaan kuuluu ennemmin tee. Kupillinen tai monta. Eilen illalla join monta, koska kuppi oli näin kaunis.

Ihme ja kumma

Tänä aamuna olin taas virsikirjatöissä. Pakkaspäivän messun jälkeen tuntui hyvältä juoda pystykahvit kirkon käytävällä ja puhua niitä näitä. Kirkkoon oli kutsuttu erityisesti viime vuoden aikana kastettuja perheineen. Ehtoollisvirttä ei oltu valittu, joten myönnän saaneeni neronleimauksen, kun soitin ehtoollisen aikana tuttua lastenlaulua Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se toimi tosi hyvin pienillä, improvisoiduilla välisoitoilla höystettynä ja sopi päivän teemaan. 

Jk. Samaista laulua laulettiin meillä Kuopuksen ristiäisissä keväällä -87. Se toimi silloinkin hyvin. 

Kattaus on katsojan silmissä

Kotosviikolla panostin taas paljon kattauksiin. Nyt olen oppinut sen, että laitan kaiken muun valmiiksi ja kaadan kahvin mukiin/kuppiin vasta just ennen kuvaamista. Kahvi ei ehdi silloin jäähtyä niin paljon. Yhtenä aamuna tuli olo, että kahvia oli liian vähän, joten seuraavana aamuna keitin tuplamäärän. Sitä seuraavana palasin taas vakioon. 

Ulkokahveja ja vuortenrakennusta

Eilen toteutettiin Kakkosen idea. Vaari pakkasi isoon koriin pari kahvitermaria ja yhden kaakaotermarin, vadillisen pullia ja purkillisen kaurakeksejä. Mentiin ison ulkopöydän ääreen juomaan päiväkahvit ja -kaakaot. Oli kiva hetki viidestään, kun Kolmonenkin saatiin kantorepussa mukaan ensin nukkumaan ja sitten valveilemaan. 

Jk. Kuva on Kakkosen vuortenrakennusprojektista.

Nautin!

Aamukahvi on päivän tärkein juoma, tosin lukuisat vesilasilliset päivän mittaan tulevat tärkeinä kakkosina. Jossakin vaiheessa elämää olin aamuteellinen, mutta palasin sitten takaisin tuttuun, turvalliseen ja mustaan kahviin. Joinakin aamuina se maistuu paremmalta kuin toisina. Joinakin aamuina nautin hetkestä enemmän.

Otetaanko motoksi?

Muutama viikko sitten ostin tuon kupinalusen. Se ei ole ollut vielä käytössä, mutta majailee olkkarissa sukulaistensa (lasinalusten) kanssa ja siellä usein juon jälkiruokakahvin, joten voisin ottaa minä iltana tahansa tekstin kahvikupin alle.

Alusessa yhdistyy useampi mieliaiheeni eli teksti, huumori ja sitten hyötykäytössä myös kahvi. Herkullista sarkasmia samalla kertaa. Kuulemma voisi sopia suomalaisten motoksi. 

Jk. Minua häiritsee alusen lauseessa tuo neljännen sanan kaksi iitä, kun itse sanoisin vain yhdellä. No, kaikkea ei voi saada.

Kahviseuraa

Minulla on tapana juoda iltaruoan jälkeen jälkiruokakahvit. Useimmiten kahvin kanssa on joku pikkumakea eli pikkuleipä tai suklaapala. Lasipurkin pohjalla oli vielä muutama kaneliässä, joten sellainen pääsi tällä kertaa kahviseuraksi.

Eilen kahvin jälkeen aloitin tuon kirjan lukemisen. Saa nähdä, onko se samanlainen kuin elokuvana. Odotukset on korkealla!

Kahvilla käyntiin

Oikeinkirjoituksessa aamu alkaa a-kirjaimella. Omassa elämässäni aamu alkaa kyllä kahvilla. Olen joskus viettänyt teellisiäkin aamuja, mutta mieluummin en. Kahvilla lähden käyntiin ja olen valmis uuden päivän haasteisiin. Niin tänäänkin. 

Pikkuhyvää

Iltaruoan jälkeen minulla on tapana juoda kahvit jälkiruoaksi. Eilen join kauramaidolla.. Kahvin kanssa teki mieli jotakin pikkuhyvää ja meillä sattui olemaan keittiönpöydällä sunnuntaina ostettu suklaapatukka. Avasin sen ja taittelin itselleni yhden palan. Se oli juuri sopivasti. Arki-iltaan tuli kesken kaiken juhla. 

Jk. Tänään on meidän klaanilla merkkipäivä, kun Ykkönen aloittaa koulun. Ajatelkaa, siitä pienestä pallerosta on kasvanut pitkäsäärikoululainen…

Maisema vaihtui, kukat pysyvät

Eilen oli matkapäivä kotosesta kotiin. Kolmensadan kilometrin automatka sujui hyvin yhdellä kunnon pysähdyksellä. Täällä oli piha vehreämpi kuin loman alussa ja kodissa enemmän tilaa kuin kotosessa. Tosin siellä on saatu onnistuneesti mahdutettua kahteenkymmeneenyhdeksään neliöön aula, halli, työhuone, kirjasto, makuuhuone, ruokasali, olohuone, keittiö ja spa-osasto. Aika kompaktia ja toimivaa! 

Nukuimme viime yön kuin possut. Aamuseitsemältä lähdimme kävelylenkille ja matkaa kertyi puolta kilometriä vaille kymmenen. Aamu-uinnin jälkeen kahvi maistui - ja maistuu. Kirjoittelen nimittäin tätä postausta samalla, kun juon sitä kahvia…

Maistuisiko kahvi?

Oton kuva-arkistossa on paljon ruoka- ja kahvikuvia. Vanhemmat otokset (sic!) ovat Steven jäämistöstä peräisin. Tämän aamun kuva on kuuden vuoden takaa ja kotosesta ja sinkkukahvihetkestä. Tuossakin on varmasti jo kahvi ehtinyt vähän jäähtyä, kun on pitänyt asetella ja suunnitella… Pidän paljon tuosta kuvasta, sen väreistä ja sävyistä. Kahvista ja pullasta olen tietysti pitänyt aina.

Kirjan nimellä on väliä

Kirjoilla on mielenkiintoisia, hauskoja ja osuvia nimiä. Tiistaina kävelin kirjastoon ja hain yhden varauksen. Mukaan lähti myös yksi herätelainaus, jolla oli mielestäni juuri-minulle-sopiva-nimi. Olen nimittäin onnellinen ihminen, luen paljon (vuoden viideskymmenes kirja hupeni eilen illalla) ja juon kahvia. Paljonko? No, sellainen kolme kertaa päivän mittaan on aika vakio. Se alitetaan tai joskus hyvästä syystä ylitetään. Yleensä yhdellä.

Kyseinen kirja on vielä aloittamatta, mutta taitaa olla seuraava, johon tartun tai sitä seuraava. Luen kuitenkin kahvitta.

Isompi tai pienempi pala

Minusta on kuoriutunut jälkiruokakahvittelija. Useimmiten ihan vaan mustaa kahvia illalla sellaisenaan, mutta aina silloin tällöin isompi tai pienempi pala tummaa suklaata lisäksi. Eilen oli isompi, niin sain sopivasti levyn loppuun. 

Tänään 57 vuotta sitten minulla oli tärkeä päivä, sillä sain pikkuveljen. Isot ja sydänlämpöiset onnittelut Saarijärven Mansikkaniemeen!