Tänä aamuna olin taas virsikirjatöissä. Pakkaspäivän messun jälkeen tuntui hyvältä juoda pystykahvit kirkon käytävällä ja puhua niitä näitä. Kirkkoon oli kutsuttu erityisesti viime vuoden aikana kastettuja perheineen. Ehtoollisvirttä ei oltu valittu, joten myönnän saaneeni neronleimauksen, kun soitin ehtoollisen aikana tuttua lastenlaulua Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Se toimi tosi hyvin pienillä, improvisoiduilla välisoitoilla höystettynä ja sopi päivän teemaan.
Jk. Samaista laulua laulettiin meillä Kuopuksen ristiäisissä keväällä -87. Se toimi silloinkin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti