Ikkunalaudan kyltti

Kyltit on mun juttuni. Aika usein niiden teksteissä on jotakin haastavaa. Kuvan kyltti sijaitsee tällä hetkellä oman huoneeni ikkunalaudalla ja nojaa erikokoisiin kirkkaisiin (tyhjiin) lasipulloihin. Kun poljen spinningpyörää, se on just sopivasti vasemmalla puolellani ja hyvin luettavissa. Niin oli myös viimeksi eilen illalla.

Ja täsmennys: Pidän toki muistakin asioista, mutta kyltti provosoi tahallaan.

Oma sänky paras sänky

Takana hieman repaleiset yöunet, mutta oma sänky tässä vaiheessa kesäleiriä tuntui vaihteeksi oivalta. Osan leiristä nukuimme Kettulan parvella ja osan minun huoneeni sohvalla. Tässä iässä (66 v) osaa arvostaa hyvää patjaa. Nuorenahan sitä nukkui vaikka räsymaton päällä ja suurimman osan elämästäni olen omannut aika paksun rasvakerroksen, joten pehmustetta on ollut omasta takaa. Nykyään alkaa tilanne olla vähän toinen, kiitos jatkuvan lenkkeilyn.

Oma huone

Tänään on Oman huoneen päivä. Nappasin kuvan eilen illalla spinningrupeaman jälkeen. Oman huoneeni ikkunalaudalla olla nököttävät ihan muina pupuina Danni ja Smørre (nimet keksittyjä).

Sain oman huoneen, kun Esikoinen muutti kotoa pois. Aluksi huone toimi vierashuoneena, mutta sitten kaappasin sen itselleni. Vanhan lipaston ääressä on hyvä kirjoitella milloin mitäkin, sohvalla on oivallista istua lueskelemassa kirjoja ja spinningpyörän selässä vietän paljon aikaa. Eli oma huone on tärkeä ja tarpeellinen, sanoisinpa melkein tuiki-. 

Virginia Woolf on sanonut: ”Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa.” No, rahaa on kohtalaisesti ja on tämä huone, joten näillä mennään!

Laatikot Ykköselle, Kakkoselle ja Kolmoselle

Joulusiivous ulottui eilen omaan huoneeseeni. Viime viikolla tein jo tilaa hyllyyn lautapeleille, jotta sain legoparkin musiikkihyllyn viereen. Siivosin myös eteisen lastenosaston ja samalla otin käyttöön klaanin tenaville ostetut laatikot. Nyt on jokaisella ihan oma säilytyslaatikko tärkeille kirjoille, pikkuleluille ja muulle. Toimivat tarvittaessa myös mummulaunohdusten tyyssijoina.

Taulun kertomaa

Facebook on muistikirja ja muistuttaja. Tänä aamuna sieltä löytyi kuva kolmentoista vuoden takaa. Huoneeni seinällä oli silloin ja on edelleen kolmen taulun sarja ostokortteja ja tämä on niistä yksi. Kaisu-täti oli varsinainen hilloaja ja siksi nuo kortitkin olivat jääneet talteen. Ostokorttien Liisa oli minun äitini, joka eli aina vuoteen 1993 saakka. Taulut kertovat lähihistoriaa, joka itse asiassa ei ole edes kaukaa.

 

Muistutus/totuus

Totuuden sanottiin ennen löytyvän kaurapuurosta ja on niitä, jotka uskovat edelleen niin. Meilläkin asuu yksi sellainen. Minä puolestani ajattelen, että totuus voi hyvinkin löytyä vaikkapa jääkaappimagneeteista ja olen monesti kirjoittanut niistä. 

Kuvan magneetti on siinä mielessä erikoisempi yksilö, että se ei ole majoittunut jääkaapin oveen, vaan oman huoneeni lipaston päällä peltirasian kylkeen. Näen sen siis aina, kun vietän huoneessa aikaa lukien, kirjoittaen ja oleillen. Muistaisin toki hengittää muutenkin, mutta pysähtymisen muistutus on aina välillä meille jokaiselle tarpeen. Sanotaan sitä sitten totuudeksi.

 

Ihan vaan muina tauluina

Olen teksti-ihminen. Pidän suomenkielisistä ja englanninkielisistä tekstitauluista ja kylteistä. Laurilassa ja Kotosessa niitä on lukuisia. Kuvan tekstitaulu kotiutui meille eilen kehyksen vuoksi, mutta ei tuo tekstikään ole hullumpi! Majailee ihan vaan muina tauluina huoneeni ikkunalaudalla ja täyttää hyvin huoneentaulun pestin. 

Huvittava keskimmäinen

Eilen illalla istuin omassa huoneessani tulevan viikon dosettihommissa. Kun olin valmis, osui katseeni sinisen lipaston kannelle ja sen peltirasiaan. Rasian sivussa on kolme jääkaappimagneettia kiinni. Keskimmäinen huvittaa minua suuresti. Se on somekirppiskulttuurin humoristinen kiteytymä. Muuta ei pyörylästä oikeastaan puutu kuin kai-kai…

Viherkasvit olivat taas retkellä

Laurilan viherkasvit ja ruukkukukat viettivät vuodenvaihdetta retkellä. Nämä retket ajoittuvat yleensä sattumalta niihin kertoihin, kun meillä on Helmi -kissa kyläilemässä. Kesäisin retki ulottuu Pupulaan, pihan toiselle laidalle. Talvisin sitten kasvit tekevät lähiretken eli majoittuvat minun huoneeseeni. Niin tälläkin kerralla. Loppiasena oli iloinen kotiinpaluu. Pieni onnettomuus kyllä tapahtui, kun kilpipiilea oli turhan riehakkaalla tuulella ja kaatui ruukkunsa kanssa lattialle. Kuopus hoiti ensipelastuksen ja paikan siivoamisen. Luvassa on uusi tamperelainen kilpipiilea, jos onnettomuudesta ei täysillä toivuta. 

Lisäys: Tänään muuten sattuu olemaan Huonekasvien arvostuspäivä. Huomasin sen vasta nyt iltapäivällä..

Joku istuu sohvallani!

Tai oikeastaan aika moni… Keräsin kaikki joulukoristeet ja vein ne oman huoneeni sohvalle. Yleensä olen järjestänyt koristeiden kokoontumisajot keittiön pöydälle ja siitä ne on ollut pakko aika pian laatikoida. Nyt ei ole niin kova kiire. Noiden lisäksi varastossa on joitakin sellaisia, jotka eivät päässeet tällä kertaa framille ja aion vähän inventoida. Teen sen tällä viikolla. Tämä on lupaus.

Ei kiitos meille

Eilen jatkoin oman huoneeni inventaariota. Sieltä tulla tupsahti blogiaihe tälle aamulle ihan itsekseen. Olin joskus jossakin hanketilaisuudessa kirjoittanut tuon muistiin jo monta vuotta sitten ja nyt oli sen aika. Kuvaamisen jälkeen päätyi roskikseen muiden kaltaistensa kanssa.

Käytän kyllä mieluummin sanaa avioliitto kuin strateginen kumppanuushanke. Jälkimmäinen kuulostaa  aivan liian laskelmoidulta, järjestetyltä ja vähätunteiselta. Ei kiitos meille. 

Kaktusluonteisen ikkunalauta

Oman huoneeni ikkunalaudalla on tämä viiden kaktuksen pesue. Pesue näkyy voivan piikikkään hyvin. Olen aina pitänyt kaktuksista, kun itsekin singon suustani (tarvittaessa) piikkilauseita ja piikkisanoja. Rehellisyyden nimissä on tosin todettava, että harvemmin nykyään. 

Räpsy kappelista

Eilen olin virsikirjatöissä kappelissa aamupäivällä ja päivällä. Välillä jäi aikaa räpsyihin kappelissa ja kunnon ruokataukoon viereisessä huoltorakennuksessa. Illalla kotona siivosin oman huoneeni, kun Joku oli taas kuljettanut sinne kasakaupalla puolipitoisia vaatteita tuolin ja sohvan päälle/jättänyt vanhoja ostoslappuja, kuitteja ja virsilappuja lipaston kannelle/täyttänyt roskakorin kukkuroilleen ja yli. No, nyt on taas siistiä ja kelpaa vaikka tänä iltana istuskella sohvalla lukemassa…

Tarpeellinen kyltti

Oma huone on välillä siisti ja välillä taas kuin lähtevä laiva. Eilen satuin kirpparilla bongaamaan tuon kyltin ja maksoin siitä mielihyvin neljäkymmentä senttiä. Ripustin kyltin eilen illalla oveeni (siitä oli vaikea ottaa kuvaa, joten kuvasin erikseen) ja toteutin käskyn vielä saman tien. Kannoin lenkkivaatteita kaappiin, pinkkasin parit puolipitoiset vaatteet, revin parit turhat paperit roskiin,  siivosin pöydältä kaiken siinä ajelehtivan sälän (muistilappuja, virsikirja, postikortteja, kyniä, kuitteja) paikoilleen. Sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Nyt yritän taas elää siistimmin. 

Raivauspäivä

Eilen meillä raivattiin, ei raivottu. Kumpikin teki suunnilleen koko päivän vähän kerrassaan jotakin ja tulostakin syntyi. Oma huoneeni oli kyllä aloittaessa kuin hurrikaanin jäljiltä, sillä olin puoli-ja täyshuolimattomasti kerännyt sohvalle askartelutavaroita, vaatteita, laukkuja, papereita. Lipaston kannella oli papereita, kirjoja, sälää ja vielä enemmän sälää. Illalla sitten istuskelin tyytyväisenä sohvalla ja katselin ympärilleni viihtyisässä huoneessa. Lipaston päältä Pirkkokin katseli hyväksyvästi.

Tilanne just nyt

Kuva on tältä aamulta ja omasta huoneesta. Viime yönä näkyi sataneen vähän reilummin lunta, joten ulkomaisema on kaunis. Sisämaisemassa on puuesineitä ja kyltti. Tekstikyltti, sillä pidän niistä tosi paljon. Aloitin neljän päivän vapaapäiväryppään nukkumalla hyvin ja pitkään. Voisin melkein sanoa hartaasti, vaikka se sana yleensä liittyykin uskonnolliseen sanastoon…

Joku oli sotkenut, mutta minä siivosin!

Joku oli taas ehtinyt laittaa huoneeni mullin mallin, vaikka ihan kaikessa rauhassa täällä lomailen. Sohvan päällä lojui puolipitoisia vaatteita, puhtaita vaatteita, urkunuotteja, pikkusälää, lehtiä, askartelulaatikoita ja tyhjä matkakassi. No, vein tavarat oikeille paikoille ja löysin alta siistin tummanharmaan vuodesohvan… 

Pari päivää aikaisemmin olin jo siivonnut ikkunalaudan ja dekodeerannut sen uusiksi. Kaktushankinnat pääsivät uusiin pikkuruukkuihin ja olkkarin erikokoiset lasipullot muuttivat viherkasviviidakon tieltä parempaan paikkaan. Kyllä nyt taas kelpaa! Hieman kauhunsekaisin tuntein ajattelen, että toivottavasti se Joku ei tule pitkään aikaan tänne sotkimaan…

Oma huone

Virginia Woolf on sanonut: Naisella on oltava rahaa ja oma huone, jos hän haluaa kirjoittaa kaunokirjaillisuutta. No, käyn töissä, joten minulla on jonkin verran rahaa ja lasten lennettyä pesästä, on meillä kummallakin vanhemmalla oma huone. Ehdot siis täyttyvät. Runoja olen kirjoittanut kymmenvuotiaasta asti. Nykyään kirjoittaminen on lähinnä bloggaamista ja muutamia tilaustekstejä aina silloin tällöin. Mutta joka tapauksessa on tämä huone, jonka siisteys välillä lähtee lapasesta, mutta joka sitten onneksi suurimman osan aikaa on siisti. Onnea on oma huone.

Jk. Jostakin syystä Blogger käyttäytyi omapäisesti. Teksti on erilaista. Yrittäkää kestää, niin minäkin.

Sisäänrakennettu sottapyttyys

Eilen käytiin ruokaostoksilla. Tein kaksi heräteostosta - saniaisen ja lehden. Saniainen pääsee kanssani töihin ja lehden luen palkkioksi tänään, kunhan olen ensin siivonnut oman huoneeni. Se on taas kuin pommin jäljiltä. En ymmärrä, miten tässä iässä (62) oleva NAISihminen osaa pitää muualla talossa järjestystä, mutta oman huoneen ovella kaikki mahdollinen järki katoaa saman tien ja sisäänrakennettu sottapyttyys ottaa vallan...

Jk. Huone siivottu ja kello on nyt 17.47.

Erikoinen kuvakulma

Meillä on rakkaita käymässä, joten makuuhuone on vaihtunut omaan huoneen sohvaan. Valokuvan nappasin vielä reporankana ja lepolaiskana juuri äsken. Ikkunassa on - hupsista sentään! - jouluverho vielä vanhaa perua eli viime joululta. Ei se ole niin nöpönnuukaa. 

Miehen huoneesta kuuluu juttelua. Ykkönen on herättyään sipsutellut tai hyppinyt sinne. Nyt on sellainen aamu, että ei ole kiirettä minnekään. Tällaisia on Ne Parhaat Aamut...