Proggis alkoi!

Eilen aloitettiin kirjahyllyproggis. Aika monta hyllyä jo ehdittiin käydä läpi ja viikonloppuna jatketaan. Iso kasa kirjoja päätyy kierrätykseen ja toinen iso kasa pääsee kirpparipöytään huhtikuussa. Tavoitteena on saada olkkarin kirjastoa sen verran vähennettyä, että hyllyllä on vain yksi rivi kirjoja. Tällä hetkellä kun tosi monella on kasoja/pinoja lisäksi. (Nuo Basta! ja Pizze pääsevät johonkin parempaan paikkaan sitten, kun ollaan inventoitu kaikki kolmekymmentäviisi hyllyä.)

Joulukoristeita, verhoja ja jäälyhtyjä - siinä oli eilisen teema

Tontut ja muu joulurekvisiitta varastoitiin eilen. Aika ison laatikollisen sain kierrätyskeskukseen vietäväksi ja muutamia nuhjaantuneita pääsi roskiin. Mies vaihtoi verhot olkkariin, keittiöön ja makkariin. Kahdessa muussa huoneessa on niin neutraalit verhot, ettei niillä ole vuodenaikastatusta. Vaihdetaan vaikka vasta keväällä/ kesällä vaaleampiin.

Mies teki kolme jäälyhtyä ja vei niihin illalla punaiset kynttilät. Kaksi etupihalle ja yksi takapihalle niin, että sen näkee keittiön ikkunasta. Kaunis kuin mikä!

Yksityinen magneettimaailma

Jääkaappimagneettimaailma on ääretön ja loputon ja kirpputoreilta yksilöitä löytyy pilvin pimein. Lupasin taannoin hankkia magneetteja vain kierrätyshinnoilla ja olen lupauksessani pysynyt. Olen myös luopunut osasta ns. kokoelmaani, kun jotkut tekstit eivät ole huvittaneet enää niin paljon kuin huvittivat vielä ostohetkellä.

Kuvassa on uusin. Yhdellä eurolla olisi saanut kaksi. Kassalla totesin, etten löytänyt mitään muuta mieleistä, joten maksoin tuosta sen euron. Se päätyi itseoikeutetusti jääkaapin oveen. 

Kuusi pikku prinssiä

Tällä hetkellä näitä on kuusi, mutta en edelleenkään myönnä keräileväni näitä. Ne vaan tulla tupsahtavat vastaan. Viimeisin eli tuo englanninkielinen oli roskalavaryhmässä monen muun kirjan seurassa ja ystävällinen ilmoittaja jätti sen meidän postilaatikkoon ohikulkureissullaan. Muut on kirppareilta kotoisin ja hinta on ollut euron tai kaksi. 

Toimii!

Yhteisten vuosien (41) aikana meille on kerääntynyt tavaraa laidasta laitaan. Paljon on kulunut loppuun, paljon poistettu ja monet todettu turhakkeiksi. On kuitenkin myös sellaisia, jotka ovat ihan oikeasti tarpeellisia. Kuvassa niistä yksi. Toimii hyvin ja on syrjäyttänyt kananmunankeitossa ajastimen. Löytyi kerran naapurikunnan kierrätyspisteeltä ja suhtauduimme sen käyttöön ensin hyvin skeptisesti. Epäilys oli turhaa.

 

Pitäkää tunkkinne!

Viime viikolla käytiin naapurikunnan kierrätyskeskuksessa. Vietiin sinne pari kassillista tavaraa ja huomattavasti vähemmän kulkeutui Laurilaan. Kirjoja siellä on paljon ja jossakin vaiheessa Mies tuli näyttämään yhtä kirjaa. Olimme sitä mieltä, että se on otoksen arvoinen, kun molemmille tuli kirjan nimestä sama mielleyhtymä: Pitäkää tunkkinne! Kirja jäi hyllyyn, meille jäi otos ja tämän päivän postausidea. 

Jk. Ester (1896-1979) oli varmaan ihan vakavissaan, kun kirjan kirjoitti. Nykyään vaan halutaan tehdä pilaa kaikesta, anteeksi! 

 

Hei, me kierrätettiin!

Eilen aamulla keräsin kaksi korillista ns. turhaa tavaraa mukaani ja menin niiden kanssa kierrätystapahtumaan. Meitä oli siellä kuusi pöydäkästä ja jokaisen pöytä varmasti vähän vajeni. Tiesin vieneeni viisikymmentäkuusi eri yksilöä ja takaisin toin kolmekymmentäseitsemän. Pöydälläni oli magneetteja, elokuvia, kirjoja, astioita jne. Tapahtuma oli maksuton ja välillä oli mahdollisuus osallistua Yhteisvastuukeräykseen juomalla kahvia/teetä, syömällä herkkuja ja maksamalla niistä lippaaseen. 

Mielipide tapahtumasta: Kiva, menisin toistekin. 

Kohokohta: Tapasin yhden ystävän, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Oli hyvä halata ja kuulla, että hän muistaa edelleen hengittää. (Annoin nimittäin hänelle kerran kortin, jossa luki: Muista hengittää.)

Jk. Kuvituskuva on parin illan takaa, kun poistokkia varten kuvasin lähtevää tavaraa.

Viidensadan tavaran poistokki

Kymmenen vuoden aikana meillä on ollut kaksi kertaa Tuhannen tavaran poistokki ja silloin on ihan oikeasti tuhat tavaraa kahdesti häipynyt Laurilasta ja/tai Kotosesta. Viime viikolla kuultiin lähipiirissä olevan moinen projekti menossa ja innostuttiin siitä sen verran, että päätettiin aloittaa Viidensadan tavaran poistokki. Projekti alkoi laskiaissunnuntaina ja päättyy kesäkuun lopussa. 

Tavaraa tulee menemään kierrätykseen ja lahjoitukseen. Kahdella aikaisemmalla kerralla olen merkinnyt pieneen kirjaseen lähtevät, mutta nyt otan aina erästä kerrallaan kuvan ja teen sille oman kansion kuvakirjastoon. Nyt on tilanne 26/500.

Talonvahtina pari päivää

Mies palasi kukkienkastelureissulta viime yönä. Kotosessa oli ollut kaikki hyvin. Oli ollut kuulemma kivaa. Niin minullakin. Ei mitään erikoista, mutta tavallista. Minut oli valtuutettu siksi aikaa talonvahdiksi ja suklaalevynvahdiksi. Molemmat tehtävät onnistuivat yli odotusten. Suklaalevykin säilyi avaamattomana, eikä tarvinnut edes pinnistellä. Ehkä avaamme se viikonloppuna.

Jk. Kuvan laatta löytyi kierrätyksestä. Näen punaposkisessa hahmossa itseni. 

Jääkaappimagneettimaailma

Olen pitänyt aika hyvin itselleni antamani lupauksen, jonka mukaan jääkaappimagneetteja saa ostaa vain kirpparilta. Kaikkia en suinkaan osta, mutta hauskoja, huvittavia, kolahtavia ja kohtikäyviä kyllä. Kuvassa on uusin, jonka ostin Rautakadun Ekotorilta kahdellakymmenellä sentillä. Se on osuva, vaikka tämä onkin mummula.

Jk. Aika hyvin tarkoittaa, että joitakin asennemagneetteja on tullut kyllä tuon lupauksen jälkeen ostettua ihan oikeasta kaupasta ja täydellä hintaa. Mutta ei kovin lukuisia.

Perjantain kirppisostokset, yhteensä 5,40 euroa

Ylärivin eka pikkunaulakko maksoi puoli euroa, keskikuvan kirjaimet kumpikin puoli euroa kappale ja ylärivin merkki kaksi euroa. Alarivin tyynynpäällinen maksoi euron, keskikuvan kirjat yhteensä seitsemänkymmentä senttiä ja alarivin pieni (yhden pikkuauton) koottava talli kaksikymmentä senttiä. Ostospaikat olivat Muuramessa Anjan Puoti ja Talentti Muurame.

Kivoja pikkulöytöjä, joista tuli hyvä mieli. Eläköön kierrätys ja kirpputorikulttuuri! 

 

Sohvapöytäainesta

Samaisesta paikasta sillihaarukan kanssa löytyi myös tämä kirja. Tämähän oli yhteen aika The Kirja, jota suunnilleen puolet kansasta luki, lainasi, kuunteli ja kommentoi. En ole vielä aloittanut. Tällä hetkellä teos on saanut sohvapöytäkirjastatuksen ihan konkreettisesti. 

Reilu pari vuotta sitten tein kirjaan pohjautuvan naistenlehtitestin ja sain vastaukseksi: Olet nopea ja kilpailuhenkinen punainen. Olet aikaansaava, suora, rehellinen, päättäväinen, määrätietoinen, kärsimätön, kunnianhimoinen ja tehokas ongelmanratkaisija. Saatat ärsytettynä suuttua helposti. Jotakin tunnistan ja tunnustan. 

 

Löysin tällaisen!

Eilen ilahduin suunnattomasti, kun pala lapsuutta tulla tupsahti mieleen ja omaan keittiöön! Käytiin naapurikunnan kierrätyspisteessä viemässä sinne kassillisen verran keittokirjoja. Samalla sitten katseltiin, olisiko jotakin kiinnostavaa. Oli yksi paita töihin, kirjoja ja kuvan sillihaarukka. Se on juuri samanlainen kuin kotikotona Keskipellossa oli ja siksi kotiutin sen. Varsinaiseen sillikäyttöön tuskin päätynee, mutta pikkuhaarukaksi kuitenkin. Niin kuin olisin palannut ajassa viisikymmentäplus vuotta taaksepäin… 

Jk. Tulitikkulaatikkohan on se perinteinen mitta-asteikko, josta voi päätellä haarukan koon. 

Roskalavalta pappilaan

Olipa kerran paikallinen roskalavaryhmä, jossa ilmoitettiin ylimääräisestä pöytälampusta, jonka onnistuin bongaamaan ja jonka hain tiistai-iltana. Se pääsi eilen aamulla paikalleen ja on kuin olisi ollut siinä aina. Tuo sopivasti tullessaan pehmeän valon ja mahdollistaa sen, että kaikkia loisteputkia ei tarvitse pitää palamassa. Eläköön roskalavat ja -ryhmät! 

Uusin löytö

Olen astiaihminen, joka on naimisissa toisen samanmoisen kanssa. Meillä on kaapissa/kaapeissa ostettuja, perittyjä ja bongattuja astioita. Osa on maksanut maltaita, osa kohtalaisen paljon riihikuivaa ja osa sitten joko ihan vähän tai ei mitään. Uusin on viimeksi mainitusta kategoriasta. Nökötti ihan muina lautasina kierrätyskeskuksen hyllyssä ja tuntui olevan tyytyväinen päästessään meille. Tyytyväisyys on molemminpuolista. 

Jk. En muistanut laittaa kuvaan legendaarista tulitikkuaskia, jotta lautasen koko selviäisi. Se kuitenkin on asettikokoa.

Jouluinnovaatio

Tein joulupäivänä keksinnön! Kaksi vanhaa Arabian kahvinsuodatinta on olla nököttänyt sinisen keittokirjahyllyn päällä ihan vaan koristeena. Nyt löytyi isommalle yksilölle uusi käyttötarkoitus! Lautasliinat pysyvät siinä riittävän suorassa kuosissa ja kombinaatio hivelee minun silmääni. Jää käyttöön ehdottomasti.

Jostakin kulkeutunut

Maalausprojekti toi mukanaan poistoja. Kirjoja on ehkäpä kuutisenkymmentä kappaletta lennähtänyt muihin maisemiin. (Samalla kertaa muutaman koriste-esineen olemassaolo meidän residenssissämme kyseenalaistettiin.) Vieläkin hyllyistä löytyy/löytyisi sellaisia kirjoja, joista voisi luopua. 

Kuvan maljakko ei liity inventariopäivään. Ei ainakaan maalausprojektipoistoihin. Olla nököttää nuottikaapin päällä muiden sinisten ja sinisävyisten kanssa sulassa sovussa - ainakin vielä toistaiseksi. Kesäisin pääsee luonnonkukkamaljakoksi ja joulun aikaan hyasinttipesäksi. Koriste- ja käyttöesinekulttuurin sinivalkoinen ilmentymä, joka on meille jostakin kulkeutunut...

Hupiostaja on ikävä ilmiö

Nettikirppiksillä ja muissa somen kierrätyspaikoissa on tullut tutuksi termit `hupiostaja, hupikyselijä, hupivaraaja`. Ovat kuulemma ihmisiä, joilla ilmeisesti ei ole aikomustakaan ostaa, kunhan kyselevät ja varaavat ja ovat ostavinaan. Ikävä ilmiö! Olen onnistunut omissa myyntiyrityksissäni olemaan tekemisissä vain hyötyihmisten kanssa, vaikka ihan hauskoja he ovat kuitenkin olleet. Vuosien mittaan olen kaupitellut omia ylimääräisiä astioita, kankaita, laukkuja jne. (Mies on aivan ilmiömäisen hyvä pakkaaja, joten astiat ovat matkanneet uusiin koteihinsa turvallisilla mielin postin myötä.) - Ethän ole hupiostaja, ethän?! 

Siivouspäivä ja siivouspäivä

Eilen oli syksyn Siivouspäivä. Idea on saanut alkunsa somessa keväällä 2012 ja sen jälkeen on keväisin ja syksyisin kuka tahansa saanut järjestää kirpputorin tiettynä päivänä vaikkapa puistoon tai kotiinsa. 

Fillaroin Kupittaanpuistoon, jossa oli kymmenittäin myyjiä. En ole koskaan ennen ko. puistossa edes käynyt, vaikka tuo Kupittaa/Kuppis on hyvin lähellä. Nyt oli siis korkea aika! 

Mukaan lähti muutama lastenkirja, Aarikan vanhoja purkkeja, pari huivia, pieni tauluteline ja kuvassa oleva keramiikkanainen. Myöhemmin googlatessani sain selville, että sen on tehnyt ruotsalainen Elsi Bourelius (1909-2001) ja näitä kukkaistyttöjä on erilaisia. Kukkamaljakkokäyttöön tuo tuskin tulee, mutta onpahan kaunis ihan itsenäänkin.

Siivouspäivä jatkui kotosessa siivouspäivänä. Vein roskat, imuroin ja pakkasin. Tänään nimittäin on paluumatkapäivä.

Pari lautasta lisää ja kirja

Meillä ei ole koskaan ollut varsinaisia astiastoja, siis yhtä samaa sarjaa. Kaapista löytyy matalia lautasia - vanhoja Riekkoja ja uudempia Olli -nimisiä (nimi keksitty) ja pari muuta. Riekkoja on nykyään jäljellä kahdeksan kappaletta, kun niitä on matkan varrella muutama särkynyt. Kymmenen taidettiin aikoinaan yhteisen taipaleen alkupuolella ostaa. Olleja on puoli tusinaa ja ne on kirpparilta kotoisin. Eilen kävin kirpparilla ja satuin näkemään kaksi edullista lautasta, joten nyt on sitten taas kymmenen Riekkoa! 

Ostin myös kuvan kirjan. Hinta oli viisikymmentä senttiä. Lautaset ja kirja muodostivat kirjoituspöydällä läppärin päällä hauskan asetelman, josta oli ihan pakko ottaa kuva...