perjantai 30. syyskuuta 2022

Tunne on molemminpuolinen


Ykkönen aloitti tänä syksynä koulun ja sai kännykän. Sen jälkeen on perustanut klaanille oman ryhmän ja lähettelee viestejä ahkerasti oman ruutuaikansa puitteissa. Keskiviikkoiltana lähetti minulle yhden kiitosviestin ja sen jälkeen viestittelymme oli emojeita toinen toisensa jälkeen ja muutakin. Jossakin vaiheessa lähetin hänelle: Oot rakas. Poika vastasi saman tien: Tunne on molemminpuolinen. Ette usko, kuinka mummu oli onnellinen ja on yhä…

torstai 29. syyskuuta 2022

Teen mitä päähän pälkähtää


Mies lähti eilen kakkosvahtireissulle Helsinkiin. Töstä syystä nukuin tänä aamuna melkein yhdeksään ja aamupalan aika on vasta melkein kymmeneltä. Keräsin tarjottimelle kaikkea mieluista - leiville salaattia, seitania, juustoa ja kurkkua. Avasin leipäjuustopaketin ja leikkasin siitä muutaman palan. Debytoin kahvinkeitossa, sillä ostimme uuden kahvinkeittimen muutama viikko sitten ja Mies on toiminut keittäjänä koko ajan. Hyvin onnistui ja kahvi näyttää ihan kahvilta.
Näille päiville minulla ei ole mitään erikoisia suunnitelmia. Olen ja hengitän. Tästä ei nyt pidä vetää johtopäätöksiä siitä, että en muuten voisi hengittää! Siis - olen ja teen mitä päähän pälkähtää.

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Hupia ja hyötyä


Eilen oli vapaapäivä ja ehdin kahdesti lenkille. Ensimmäinen oli hupilenkki Rakkauslukkosillalle ja takaisin. Toinen oli luonteeltaan hyöty kirjastoon ja takaisin. Hain kolme varaamaani kirjaa. Mies epäili, ettei lainaukset jää siihen kolmeen ja oikeassa oli, kun repussa kotiin kulki vielä neljäskin… Syyskuu on perinteisesti minulla lukukuu.
Päivä oli kaunis, kengännauhat molemmilla lenkeillä sopivalla kireydellä ja mieli oli hyvä. Muutaman räpsyn otin aamupäivän lenkillä siinä nimenomaisella sillalla.

tiistai 27. syyskuuta 2022

Hölskymävaraa

Lapauuteen kuului punaiset kumisaappaat ja palasin siihen takaisin, kun syksyllä yhdeksän vuotta sitten ostin itselleni kuvan kirkkaanpunaiset saappaat. Niiden kanssa on käynyt vähän hassusti, sillä ostettaessa ne olivat ihan sopivat. Kävelykilometrien jälkeen sääret sun muut on kaventuneet niin, että saappaissa on nykyään hölskymävaraa. 

 

maanantai 26. syyskuuta 2022

Lehtikatsaus


Eilispäivän lehti maata retkotti ikkunalla tai siis tarkemmin sanottuna ikkunapellin päällä. Ajatukset riensivät vinhaa vauhtia eteenpäin ja pohdin, että jos eiliseen lehteen kääritään kalaa, ei tuo riitä kovin isolle kalalle.
Iso Vaahtera on lempipuitani. Syksyn myötä sillä on melkein tsiljoona eri värivivahdetta. Tällä hetkellä se kokee työkseen heitellä meille päivittäin uutta luettavaa. Meillä on kiire saada kaikki uutiset talteen ennen kuin tulee talvi.

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Ottamuksia 131


Syksy hellii meitä väreillä. Ihan silmiä huikaisee, kun seisoo pihalla tai käy kävelylenkillä näinä päivinä. Vaahteralla on menossa nakkelukisat, kun lehtiä löytyy mistä vaan - tässäkin vanhan omppupuun hangasta ihan vaan muina lehtinä.
Virsikirjatyöviikonloppu on jo toistamiseen menossa. Onneksi tällä kerralla molempien päivien työt olivat ja ovat lyhyitä. Töiden lisäksi on aikaa myös lukemiseen, askeltamiseen ja kotihengailuun. 

lauantai 24. syyskuuta 2022

Kahdeksan vuotta sitten


Kahdeksan vuotta sitten tänään oli keskiviikko ja istuin illalla junassa ja olin matkalla kotoseen. Matka jäi kahdesta syystä mieleen. Ensinnäkin juna oli reilun tunnin verran myöhässä jo lähtiessään, mutta se ei haitannut minua, sillä olin menossa viettämään pitkää viikonloppua ja siinä ei tunti tai pari hetkauta yhtään. Toinen syy oli se, että kirkkoneuvostolla oli silloin kokous ja he tekivät umpirohkean päätöksen ja valitsivat minut ihan-oikeaksi-toimistosihteeriksi. Sain tiedon valinnasta matkalla ja se ilahdutti minua. Vähintään kaksinkertaisen aamenen verran…
 

perjantai 23. syyskuuta 2022

Se oli supertorstai!


Eilen herätessäni ajattelin, että tänään toteutan aikeeni ja kävelen paljon - niin paljon, että saan nostettua päivämatkamäärän kolmeenkymmeneen kilometriin. Aamupalan jälkeen lähdin lenkille Joel Lehtosen kanssa. Siitä kertyi 10,7 km. No, lounaalla Mies ehdotti, että mitäpä jos pakataan kahvipullot ja syömiset reppuun ja kävellään Töllille. Olin siihen heti valmis, mutta odotimme vain omenapiirakkaa mukaamme ja tuossa kysymisvaiheessa se ei ollut vielä edes uunissa… Kävelimme sitten Töllille kylän kautta ja joimme siellä ansaitut kahvit ja jatkoimme lenkkiä kotiin. Tuosta kertyi 14,3 km. Illalla ennen saunaa lähdin vielä lyhyelle lenkille, jonka olisi siis pitänyt olla vain 5, mutta josta kertyi 7,1. (Joel lähti taas taskuun mukaan.)
Päivän saldo oli siis 32,0728 kilometriä ja yhden desimaalin koulukunnan edustajana luen sen: 32,1 km. Aikaa kului 321 minuuttia. Luulenpa, että tuo uusi ennätys on pitkän aikaa voimassa. Tiesitkö muuten, että rakastan kävelyä?

torstai 22. syyskuuta 2022

Metsään alkaa tulla syys


Eilen kävelin töistä kotiin näin kaunista puistotietä pitkin. Oikeammin se on kyllä ns. vanhan radan loppupätkä, jonka valitsen mieluummin kuin tylsän asfaltin. Asfalttitietäkin kun on riittämiin tuolla reilun kolmen kilometrin matkalla. Vanha rata on hyvä vaihtoehto keväällä, kesällä ja syksyllä. Aurattuna talvenakin se on ihan ookoo, mutta en suosittele runsaslumisena auraamattomana päivänä. Kerran tehtiin se virhe ja kyllä meinasi voimat hyytyä ja usko hiipua tuolla noin puolen kilometrin matkalla. Kahlattiin silloin aika totisena pariskuntana. Mutta eilen oli hyvä fiilis!

 

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Tärkein syksykuva


Arkistosta löytyi päivälleen kahdeksan vuotta sitten räpsäisty kuva. Pidän kuvasta paljon ja olen antanut sille nimen Salamtkustaja. Tuona viikonloppuna Kuopus ja Vävy olivat meillä käymässä ja mukana oli myös tositosipieni Ykkönen. Se, joka seuraavan maaliskuun lopulla sitten syntyi tähän maailmaan ja teki meistä hupsun mummun ja vähintään yhtä hupsun vaarin. 

tiistai 20. syyskuuta 2022

Hajatuksia 20


Kesällä luettiin vanhoja lehtiä Kettulassa isot pinot. Ennen vanhaan repäisin aina talteen kaikkea mielenkiintoista, mutta nykyään otan kuvia. Tämän aamun kuva on sieltä peräisin.
No, mitä arvelen tekeväni… Toivon, että jalat, pää ja verenkierto toimisivat vielä silloinkin sen verran hyvin, että jaksaisin kävellä. Toivon, että olen edelleen kiinnostunut uusista ja vanhoista kirjoista, tekniikasta ja elämästä, luonnosta ja ihmisistä. Arvelen olevani utelias ja tiedonhaluinen.
Kymmenen vuoden kuluttua arvelen olleeni jo yhdeksän vuotta eläkkeellä. 

maanantai 19. syyskuuta 2022

Heräteruusut


Hemmottelin itseäni lauantain suhteellisen pitkän virsikirjatyöpäivän päätteeksi heräteostoksilla. Ostin kimpun ihananvärisiä ruusuja, pussin linssisipsejä ja paketin valkosuklaakeksejä. Kaksi viimeksimainittua on vielä avaamattomana keittiön kaapissa, mutta ruusut ilahduttavat olkkarin pöydällä isossa maljakossa ja pääsevät aina öisin tuulikaappeilemaan. Moinen hemmotteluostosreissu on aika tuttua niinä työpäivinä, jolloin olen muistotilaisuudessa kaupan naapurissa.

sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Hyvää päivää, Turku!


Tänään on Turun päivä ja siksi päivän kuvaksi valikoitui viehättävä puistonpenkki kesän arkistokuvista. Turun päivää vietetään tänä vuonna Laurilassa. Paikan päällä olisi kiva olla, mutta tälle viikonlopulle (ja seuraavallekin) osui virsikirjatöitä. Niitä ei voi tehdä etänä. 

lauantai 17. syyskuuta 2022

Henkinen omakuva tuli teepussissa vastaan



Työpaikan taukotilan pöydälle ilmestyi uusia teepusseja. Tunsin heti omakseni yhden niistä ja kuvasin sen. Juon ehkä ensi viikolla. Teksti oli niin osuva, että minua nauratti ja paljon.. Omapäinen, suoraansanoja, mustavalkoinen ja tietoinen. Henkinen omakuva tuli siis teepussissa vastaan. Kaikkeen ne teetehtaatkin venyvät…
 

perjantai 16. syyskuuta 2022

Kolminkertaisen aamenen paikka


Kuvan tekstille tekisi mieli sanoa tai oikeastaan laulaa kolminkertainen aamen. Siinä kun on kiteytetty timantiksi se, mitä nykyään ajattelen. On vaatinut ajattelutavan muutosta, kun olen alkuperäiseltäni luonteeltani kaikkitänneheti. Muutosten tekemisten kanssakin olen ennen ollut hetitäysilläsyväänpäätyyn, mutta kantapään/kantapäiden kautta oppinut maltillisemmaksi. Ja se on jo paljon näillä kymmenillä ja leveysasteilla. Päivä kerrallaan! 

torstai 15. syyskuuta 2022

Ottamuksia 130


Meillä on pihalla kultainen hevonen. On meillä myös kultainen ankka, mutta nyt oli hevosen vuoro päästä parrasvaloihin. Kaverukset on vanhoja leikkipuistovälineitä, jotka Kuopus kolmisen vuotta sitten maalasi näyttelyä varten kultaisiksi. Muuttivat meidän pihalle näyttelyn jälkeen. Nyt hevonen pääsi uudelle paikalle etupihalle. Toivottaa siinä kaikki tulijat tervetulleiksi. 

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Mökki ja säkki on monta tomaattia kesän mittaan


Kasvimökissä kävi myllerrys. Sieltä poimittiin loput pikkutomaatit ja nostettiin pois kasvusäkki. Nyt vihreäkeltaiset pallerot odottelevat kypsymistä keittiön pöydällä. Useampi kappale on ehtinyt keltaiseksi ja joutunut syödyksi. Just äsken aamupalalla söin muutaman. 
Olemme satokauteen tyytyväisiä. Paprika oli ihan hauska kokeilu, mutta luultavasti taas ensi kesänä palaamme kolmen tomaatin malliin

tiistai 13. syyskuuta 2022

Ilma oli kuin syysmorsian


Eilen olin töissä seitsemän tuntia. Kotona odotti valmis ruoka ja jälkiruokakahvi. Yleensä haukottelen jo kotimatkalla (autonkuljettajani vie minut töihin ja hakee kotiin), niin tein eilenkin. Siitä huolimatta päätin lähteä tuulettamaan ja nollaamaan virastoaivoja lenkille. Ilma oli kuin syysmorsian, minulla oli juuri oikeanlämpöiset lenkkivaatteet, lenkkarit oli solmittu ihan täydellisellä kireydellä ja Putkinotkoa oli hauska kuunnella. Kävelin ns. vanhan kirkon lenkin, joka teki sata metriä yli kymmenen kilometriä. Sain kotiintuomisina hyvän mielen ja syyspeltokuvan. 

maanantai 12. syyskuuta 2022

Ja se toinen


Jos kerran eilen pääsi kuvaan se kauniimpi yksilö, on tänään toisen vuoro. Terälehdet muistuttavat kiertynyttä ja ylivenynyttä moppilankaa, joten rajasin kuvaa aika reilusti. Jonkinlaiset tuhkimovibat kukasta eittämättä ja kyllättämättä tulevat.

sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Aurinko tuli Turusta!


Turun tuomisina torstaina sain kaksi isoa auringonkukkaa. Tämä oli niistä se kuvauksellisempi yksilö. On nimensä veroinen, sillä se on kuin valaiseva aurinko olkkarin ikkunapöydällä. Ilahduttaa silmiä ja mieltä. 
Nukuin viime yön kuin tukki/possu. Ehkä sillä eilisellä ulkoilma-annoksella oli jotakin tekemistä asian kanssa… Kävelin nimittäin kolme lenkkiä ja niistä kertyi yhteensä kaksikymmentäneljä kilometriä. Ja on nuo jalat huonomuistiset, kun eivät enää muista tehneensä eilen niin paljon töitä… Olisivat valmiit taas lähtemään, mutta ehkä pidän tämän vapaapäivänä tai sitten vain-yhden-lenkin-päivänä.


lauantai 10. syyskuuta 2022

Pidän tästä kuvasta


Arkistosta löytyy joskus ei-nyt-helmiä, mutta välillä jopa hyviä räpsyjä. Nyt löysin tällaisen seitsemän vuoden takaa. Kuvauspaikkana on elokuinen Helsingin Pietarinkatu. Kuvassa ihan selvästi odotetaan pöytäseuruetta juomaan kahvia, teetä tai siideriä. En ole vihreän värin ihminen yleensä,  mutta juuri tuo sävy on kaunis. Samalla kertaa ikivanha ja moderni. Pidän tästä kuvasta oikeastaan aika paljon.

perjantai 9. syyskuuta 2022

”En kykene nukkumaan, jollen ole ympäröity kirjoilla." - Jorge Luis Borges


Eilen oli lukutaidon päivä, mutta voihan lukemisesta kirjoittaa muinakin päivinä! Otin kuvan tänä aamuna makkarin hyllystä, joka on minun puolellani. Eilen iltapäivällä kävelin kirjastoon ja hain viisi kirjaa lisää, sillä nyt on vapaa viikonloppu! Siksi siis tuo pino on aika mittava.
Opin lukemaan nelivuotiaana. Sen jälkeen on kirjoja kulunut käsissäni. Tästä vuodesta on ehkä tulossa taas lukuvuosi, sillä tällä hetkellä muistikirjaan on merkitty kahdeksankymmentäneljä luettua. Suhtautumiseni äänikirjoihin on aika jyrkkä. Kuuntelen vain sellaisia kirjoja, joita en lukisi paperiversioina ja kuuntelen vain kävellessäni. Nyt on menossa Joel Lehtosen Putkinotko. Sitä edelsi saman kirjailijan Rakastunut rampa. 

torstai 8. syyskuuta 2022

Päätin yhdistää aamupalan ja lounaan


Vapaapäivän aamu! Ei kiirettä minnekään ja aamukymmeneltä vasta aamupalan aika. Kun latasin kaiken syötävän ja juotavan tarjottimelle, muistin yhden ihmisen, joka jaksoi aina ihmetellä suuria ruokamääriäni ja korostaa siinä samalla omia pieniä määriänsä. No joo, silloin kun olen yksin kotona, saatan siirtää aamupalaa pitkälle ja korvata sillä myös lounaan. Niin tänäänkin. Ja jos tarkkoja ollaan, niin mitä hiivattia kenellekään kuuluu toisen ruokamäärien ihmettely… 

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Ottamuksia 129


Eilen iltapäivällä nappasin työpaikan ruusupensaasta yhden kukan mukaani ja kävelin sen kanssa kotiin. Ajattelin, että se on varmaankin kesän viimeinen ruusu. Kotona vein ruusun vessan pöytätasolle ilahduttamaan, kun siellä oli sopivasti pieni purkki valmiina. Tänä aamuna sitten unenpöpperössä aamupissalla ihmettelin ihanaa ruusuntuoksua ja muistin & näin tuon kukan. Otin siitä räpsyn. 

tiistai 6. syyskuuta 2022

Aurinkokeltainen aamu


Yksinkotona on nyt samaa sukua hitaanaamun  kanssa. Keitin kahvit ja kananmunan, askartelin leivät, pesin ja pilkoin kaksi luumua ja mietin, mikä olisi tarjottimen väri. Päädyin aurinkokeltaiseen. Kannoin lastatun tarjottimen olohuoneen sohvapöydälle ja mietin, avaanko telkkarin vai en. Avasin.
Mies ja Kuopus ovat matkalla varsinaiseen Suomeen. Asiana on nuoremman taidenäyttelyn pystytys. Avajaiset on huomisiltana. Olen tietysti äitijäävi sanomaan, mutta luulen, että Aninkaistenkadun B-galleriassa kannattaa mut kumminki käyrä katsomas. 


maanantai 5. syyskuuta 2022

Puolisalaa


Eilen illalla minua ilahdutti pergolan pöytäkukka, joka vielä jaksaa sinnitellä, vaikka syksy lähestyy huimaa vauhtia mukanansa kylmät yöt. Eilen illalla minua ilahdutti saunan piipusta kohoava savu ja keittiön pöydällä astiassa syyskuun-lähes-viimeiset mustikat. Vapaapäivärypäs oli lyhyempi kuin yleensä, mutta se täytti tehtävänsä. En ajatellut työasioita kuin ihan vähän ja nekin vain puolihuolimattomasti, vaivihkaa ja puolisalaa. 

sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Raportti eilisestä


Eilinen oli hyvä, kiva ja oiva. Aioin lukea, kutoa ja liikkua. Niin teinkin. Aioin myös semijärjestellä huushollia. Sekin toteutui, vaikka ei päässyt kuvaan. Pesin pyykkiä, viikkasin puhtaita pyykkejä, siivosin oman huoneeni ja järjestelin keittiötä. Mies leipoi omppupiirakan ja teki ruoan ja ulkotöitä. Illalla saunottiin ja katsottiin islantilaisen draamasarjan (Fractures) loput osat (7. ja 8.) ja todettiin taas kerran, että on niillä islantilaisilla taitoa! 

lauantai 3. syyskuuta 2022

Kaksi ihkavapaata päivää!


Torstaina oli pitkä kaudenaloituskokous ja eilen istuin neljä seurakuntavaalituntia virastossa. Nyt on kaksi  ihkavapaata päivää! Aion lukea, liikkua, kutoa (villalangat aloittivat huhuilunsa samalla kertaa kuin syyskuukin käynnistyi!) ja semijärjestellä huushollia. Ensimmäiset tuikkukynttilät on poltettu ja seuraavat odottavat. Kuvassa yksi odottajista. 

perjantai 2. syyskuuta 2022

Perinteet velvoittavat


Oikeastaan olen nyt kyllä päivän myöhässä, kun eilen jo olisi pitänyt postata kesäraportti…No, joka tapauksessa taas kerran oli hauskinkesä. Luin kaksikymmentäyksi kirjaa, kävelin reilut kahdeksansataa kilometriä ja vietin omaa lomaa kotosessa. Mökkeilin, mutta en mökkiintynyt. Nautin helteestä ja auringonpaisteesta, mutta en valittanut sateestakaan. Näin omia rakkaita. Kasvimökki kasvatti tomaatteja ja paprikoita, kasvimaalla kesäkurpitsa tuotti satoa. Pihakahveja juotiin monta kertaa ja istuskeltiin pihalla ihanmuutenvaan. Kiitos kesä, olit hauskin! 

torstai 1. syyskuuta 2022

Se oli elokuu se!


Työpaikalla käännettiin jo syyskuu esiin elokuun viimeisen päivän iltapäivällä. Taas on hyvä lause odottamassa perjantain extratyöpäivää. 
Elokuu oli hyvä, onnellinen ja reipas. Luin seitsemän kirjaa ja kävelin niin paljon, että sitä riitti joka päivälle keskimäärin kaksitoista kilometriä. Oman maakunnan rajojen ulkopuolella ei käyty. Hyvää ruokaa tehtiin ja nähtiin paljon unia. Pysyttiin terveinä. 
Syyskuulta odotan kuulaita päiviä. Ei sen kummempia toivomuksia.