Eilen illalla minua ilahdutti pergolan pöytäkukka, joka vielä jaksaa sinnitellä, vaikka syksy lähestyy huimaa vauhtia mukanansa kylmät yöt. Eilen illalla minua ilahdutti saunan piipusta kohoava savu ja keittiön pöydällä astiassa syyskuun-lähes-viimeiset mustikat. Vapaapäivärypäs oli lyhyempi kuin yleensä, mutta se täytti tehtävänsä. En ajatellut työasioita kuin ihan vähän ja nekin vain puolihuolimattomasti, vaivihkaa ja puolisalaa.
Hyvin ajateltu.
VastaaPoistaKantapään kautta opittua…
Poista