Taidetta, synttärit, pihakirppiksiä ja tietysti kävelyä = pitkä viikonloppu

Tosi kiva ja elämyksellinen pitkä viikonloppu takana! Torstaina lähdettiin puolenpäivän maissa ajelemaan kohti Turun Kotosta. Kuopuksella ja kumppaneilla oli Tampereella työhuonetuparit iltapäivällä ja me päätettiin tehdä sinne yllätysvierailu. Kuopuksen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun astelimme sisään! Samalla kertaa hölmistynyt ja kyselevä. Tutustuttiin mukavan valoisaan työhuoneeseen, juotiin hyvää simaa herkkunaposteltavien kera ja tehtiin pari heräteostosta kotiin vietäviksi. Sitten jatkettiin matkaa Turkuun… Turussa ehdin illalla vielä kävelylenkille. 

Perjantaina kierreltiin kirppareita ja Mies kävi taidenäyttelyissä ja minä tein kävelylenkkejä. Lauantai vietettiin Helsingissä Esikoiselassa Neiti Kolmosen kaksivuotisjuhlissa. (Junalla aamulla Logomosta Pasilaan ja illalla taas Pasilasta Logomoon.) Neiti oli reipas ja ihana. Lahjaksi vietiin lastenlaulukirjoja ja puisia keittiötarvikkeita leikkikeittiötä varten. 

Sunnuntaina oli Raunistulan pihakirppispäivä ja pari tuntia kulutettiin mäkisten katujen nousuihin ja laskuihin. Tosi moneen pihaan kurkistettiin ja osteltiin vaikka mitä - matkaradiosta maa-artisokkamukuloihin, pilkkumista mokkapaloihin jne. Tosi kiva, mutta viileä aamupäivä. - Iltapäivällä lähdettiin ajamaan keskiseen Suomeen ja yhden pysähdyksen tyylillä oltiin illalla kotona. Mies laittoi saunan lämpenemään ja minä lähdin kävelylenkille. Kuinkas muuten!

Oi mikä ihana puoti!

Lauantai oli jo ennen viisivuotissynttäreitäkin elämyspäivä. Junamatka Kupittaalta Pasilaan sujui hyvin, Triplassa sitten käytiin ensin syömässä aivan mahtavanhyvät halloumisalaatit (Fafa´s) ja sitten kävin yhdessä vaateliikkeessä kokeilemassa toppaliiviä, joka oli väriltään suloisen keväänvihreä, mutta pituudeltaan puoli metriä liian lyhyt (leveyttä olisi ollut sopivasti). Sitten löysimme niin ihanan puodin, että mielessä soi kolminkertaiset aamenet, onnenhyrinät ja ilonkiljahdukset. Tuohon asti olin luullut, että extrakaunein ostospaikka on Muji, mutta nyt se jäi kyllä kakkossijalle! 

Søstrene Grene oli täynnä kauniita ja edullisia esineitä, ihania puuleluja, kaikenlaista suloista, pientä ja tarpeellista. (Esikoinen olikin arvellut, että ihastuisin siihen eli kyllä poika äitinsä tuntee!) Ostimme kuvan kaksi mittalusikkaa ja päätimme tulla toistekin. Ehdottomasti.

Jk. Paluumatkalla löysin riemastuttavan tiedon: Turussakin on Søstrene Grene! 

Mummuilua ja muuta

Toiseen helsinkipäivään mahtui kävely leikkipuistoon ja siellä jäätelökioskileikkiä, pipontuulettamista, kiipeilyä ja liukumäkeilyä. Myöhemmin sitten riisipuuroa paluukävelyn jälkeen. Iltapäivällä vietimme Esikoisen kanssa äitipoika-aikaa ja menimme Designmuseoon Nurmesniemien näyttelyyn sekä kahvittelemaan. Olen ennenkin kirjoittanut palauteseinälle tuntemuksiani ja tein sen taas. (Katso kuva!) Museon jälkeen kävimme yhdellä kirpparilla ja sitten ratikoimme muiden luo.

Illalla oli vielä tehtävänä hoitaa nukkea, jolla oli herkkä mahasuojain särkynyt luistellessa. Kakkonen kävi sinisellä avoautollaan ostamassa luistinkaupasta uuden mahasuojaimen ja minä vaihdoin sen paikalleen. Nukke (nimeltään Touko) joutui jäämään kahdeksi yöksi sairaalaan ja meidän piti muun muassa mitata verenpaine (se oli 4444 eli ihan hyvä); katsoa taskulampulla kurkkuun ja sitten vaan odotella. Kaksi yötä oli onneksi niin lyhyt aika, että ehdimme lekkiä siinä samalla muitakin leikkejä ja Touko pääsi pois sairaalasta.

Jk. Ja kun isossa kaupungissa ollaan, käyttäytyy tekstinkäsittelykin vähän eri tavalla. Tämä on kirjoitettu Mujissa, ehkä siinä oli syy.  

Kaikenlaisia iloja

Eilen lähijuna toi minut Tampereelta Helsinkiin. Lähijunassa oli ihan kiva matkustaa, vaikka se pysähtyikin joka ainoassa ryttylässä ja saunakalliossa. Pasilassa minua olivat vastassa Esikoinen ja Kakkonen. Se toi ilon.

Päivän toisen ilonaiheen sain Vallilan kirjastossa. Siellä lempeä-ääninen virkailija kertoi ensimmäistä kirjastokorttiaan hakevalle pojalle kirjaston sääntöjä ja antoi ohjeita. Ja pitkän opastuksen jälkeen poika meni isänsä kanssa lainaamaan kirjoja ja oli viereisellä lainausautomaatilla onnellisentärkeänä. Samassa kirjastossa oli seinällä huovutettuna tuo kuvan ajatelma. Viisaasti ja hienosti sanottu. Sekin toi ilon. 

 

Oma tie, jota en ole vielä kulkenut

Sain eilen hienoisen huomautuksen siitä, että en ole käyttänyt kuvaa, jonka olin jo toukokuulla luvannut laittaa tänne. Huomautuksen antoi Esikoinen, joka nappasi kuvan rattailulenkillä Käpylässä. Siellä on meitä muitakin Kalevalan tyyppejä, bongasin kartasta äsken näet ainakin Ilmattaren, Vipusen ja Turson. 

Tehtävä suoritettu. Nyt pitää enää päästä kulkemaan tuota omaa tietä. Toivottavasti pian! 

Ennen juhlan alkamista kuvasin kirsikkapuuta

Eilen oli monenlaista iloa ja onnea. Onnenkyyneleitä silmänurkissa, puheensorinaa, halauksia ja iloisia tapaamisia. Juhlittiin Lapsenlapsi Kakkosen nimiäisiä. Kakut oli hyviä ja päähenkilö suloinen ja rauhallinen. 

Ennen juhlan alkamista kuvasin kirsikkapuuta. Tuulenpuuskat riepottivat oksia, mutta onneksi oli Mies, joka tyynnytti tuulen pieneksi hetkeksi... 

Jk. Nimestä voin kertoa sen verran, että Ahma Mustikkaa pojasta ei tullut. Vanhemmat saavat hoitaa somen tiedotuspuolen, vaikka muutamalle ystävälle kyllä nimen jo ehdinkin eilen välittää...

Oodi Naistenklinikalle, ilolle ja vaikka mille

Eilinen oli kerrassaan ihmeellinen päivä. Aamuyhdeksän jälkeen lähdettiin autolla kohti Jämsää, josta hypättiin (kuv.) junaan ja matkattiin Helsinkiin. Pasilassa jäätiin pois ja reippaina ihmisinä käveltiin Naistenklinikalle. Elokuvista ja sarjoista tutun rakennuksen pääovesta mentiin ja tavattiin aulassa Kuopus, Vävy ja Lapsenlapsi ja jonkin ajan kuluttua myös treffattiin Esikoinen, joka johdatti meidät kuudenteen kerrokseen.

Ja siellä sitten yhdessä perhehuoneessa olivat Miniä ja suvun pienimmäinen, jolla oli kissanpennun ääni ja isänsä piirteet niin vahvoina, että oli kuin kalenteria olisi käännetty kolmekymmentäneljä vuotta taaksepäin... Ihana! Rakas! 

Pienen visiitin jälkeen jatkettiin kulkua kaupungille. Mies meni katsomaan taidetta. Minä kiertelin sellaisissa kaupoissa, joita lähikaupungissa ei ole ja sitten tehtiin treffit palindromitavarataloon. Sieltä jatkettiin Oodiin, jossa lueskeltiin lehtiä ja juotiin kahvia. Ja sitten tulikin aika kävellä rautatieasemalle ja matkata kohti Jämsää ja vielä ajaa kotiin. Sää oli pöpperöluminen ja inhottava, mutta olo oli onnellinen sitten kotona teekupin ääressä.

Jk. Kuvan tekstin löysin Oodissa Keskipohjanmaa -lehdestä. 

Kokkisotaa ja vauvanvaatteita

Eilinen oli tosi hauska päivä. Aamukahdeksalta lähdin bussilla Helsinkiin ja iltakymmenen jälkeen palasin. Tuossa välillä vietin aikaa Esikoisen ja Miniän kanssa. Käytiin Kiasmassa katsomassa aivan upea Pilvi Takalan näyttely, syötiin runsaat salaatit Pupussa, löydettiin kirpparilta vauvanvaatteita (kuvan kasassa alimmaisena lammaspeitto, jonka löysin Puutorin kirppikseltä), käveltiin lumisohjoisilla kaduilla, ajeltiin ratikalla, juotiin kotona hyvät kahvit (ostettiin mukaan Gateausta Runebergin tortut), katsottiin Kokkisotaa ja sen innoittamana syötiin todella hyvää ruokaa aina maa-artisokkapyreestä alkaen jne. Isoimpana asiana oli tietysti mielessä ja puheissa The Vauva, jonka pitäisi maaliskuussa saapua myllertämään pariskunnan, isovanhempien ja koko pikkusuvun elämää. 

Heräsin Helsingissä

Eilen matkustin neljä ja puoli tuntia bussilla ja päädyin lähelle Kulttuuritaloa ja Linnanmäkeä. Esikoisen ja Miniän hoteissa kului ilta elokuvan (Herkullinen elämä), hyvän syömisen ja myöhäisen taidenäyttelyretken merkeissä. Ja sitten tuli aika laittaa pää tyynyyn ja luomet silmille. Unta riitti seitsemään asti.

Lomanen on siis alkanut. Tänään vaihdan vielä kaupunkia, kun tutuksi tullut Turku kutsuu. Kun illalla hyppään (kuv.) siellä bussista, en huolehdi mistään aikatauluista pitkään aikaan. Kahden viikon lomasella aion olla itsekäs ja tehdä vaan kaikkea sellaista, mitä itse haluan. Luultavasti siis ainakin kävelen pitkiä lenkkejä...

Kolmas kerta toden sanoo!

Ensimmäinen The Kaupunkini oli ilman muuta Helsinki, koska se oli opiskelukaupunki ja suurinta, mitä tiesin. Viihdyin siellä heti saman tien ja edelleen se tuntuu tutulta, vaikka vuosia ja vuosikymmeniä on vierähtänyt asumisesta.

Sitten ihastuin kaupunkiin nimeltä Tampere. Se oli sopivan kokoinen ja sopivan matkan päässä Keski-Suomesta. Siellä asui hyvä ystävä ja myöhemmin sinne muutti Esikoinen ja myöhemmin myös Kuopus, joka edelleen asuu tuossa hämäläisessä kaupungissa. Vuosia sanoin olevani henkisesti tamperelainen.

Ja kuinka sitten kävikään... Tähdet ja planeetat olivat oikeissa paikoissa ja meistä tuli osa-aikaisia turkulaisia. Kolmas kerta toden sanoo!

Rakensimme pianon!

Saanko esitellä: erityispiano! Rakentui ja myös valmistui eilen iltapäivällä Helsingissä Läntisellä Brahenkadulla yhteisvoimin. Lapsenlapsi (2 v 11 kk) oli tosi ihmeissään, kun mummu osasi sitä soittaa. Näiden parin päivän aikana palikoista rakennettiin myös avaruusalus, laiva, leikkipuisto, auto, liukumäki ja monta muuta.  Ihailin lapsen mielikuvitusta. Ainoa hankala puoli rakenteluissa oli se, kun välillä piti pehmoeläimet ottaa mukaan ns.rakentamaan. Ihan hyviä tyyppejä kyllä olivat, mutta kun niiden tassuilla tai käpälillä nostaa palikan ja laittaa sen paikalleen, olikin puuha yllättävän työlästä. Paremmin toimivat taustajoukkoina katsomassa työmaata.

Katsoin lintuja ja maisemia ja kuvasin lattiaa

Eilen alkoi kissavahtipestini. Helmin kanssa ollaan jo entuudestaan niin vanhat tutut, ettei totuttelua tarvita. Illalla katsoimme yhdessä elokuvaa. Helmin mielestä elokuva kahdesta puolalaisesta sisaruksesta oli nukuttava ja hän missasi siitä kyllä ainakin puolet.

Aamupäivällä kävelin kaupungille ja kävin Ateneumissa katsomassa Von Wrightin veljesten upeita töitä. Lounastin myös siellä bistrossa ja ruoka oli tosi hyvää. Päivällä kuljeskelin vähän siellä sun täällä ja alkuiltapäivästä palasin takaisin lähtöruutuun. Illaksi minulla oli ohjelmana työväenopiston runopiirin esitys, joka kertoi metsästä, susista ja kauhusta. Kasimiikka, sanoisin. Yritys oli hyvä ja raikas. 

Jk. Kuva on Ateneumin lattiasta. Se vaan on niin upea!

Se oli tarkoitettu niin

Minähän olen aina uskonut, että ihan sattumaa ei ole, vaan asioilla on tarkoitus mennä niin kuin ne menevät. No, eilisen tapahtuma oli sitä, että se oli tarkoitettu...

Kävelimme Esikoisen kanssa tarkoituksena mennä yhteen tiettyyn kahvilaan ja jonne sitten lopulta päädyimmekin ja aikomus oli mennä jotakin katua ja sitten menimmekin jotakin toista ja yhtäkkiä Esikoinen totesi, että tuossa on Kinaporin palvelukeskus. Minä sanoin, että siellä muuten on Matti Johannes Koivun konsertti juuri tänään klo 14 ja sinne on vapaa pääsy. Kello oli siinä vaiheessa 14.20. No, sitten etsimme ovea, josta pääsemme sisään. Pääsimme. Sitten etsimme juhlasalia. Löysimme yhden avoimen oven, kun ensin oli turhaan nyitty muutamaa lukittua. Ja sitten 14.25 olimme juhlasalissa muiden joukossa istumassa ja saimme kuunnella aivan upeaa soolokonserttia vähän yli puoli tuntia. Loppulauluna oli Satumaa, jossa sai laulaa mukana. Mehän laulettiin. Tuli herkkä olo, kun oltiin juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan...

Aaltoa ja aaltoja!

Eilinen pääkaupunkipäivä alkoi torikahveilla Hakaniemen torilla. Päivään kuului myös paljon kävelyä, aurinkoa, antiikkia, kauniita astioita ja valaisimia, kuljeskelua Krunikassa, hyvä vihreä lounas yms. Iltapäivällä käytiin esikoisen kanssa Ateneumissa Alvar Aalto -näyttelyssä ihailemassa ja innoittumassa. 

Kävelin junalle kaikessa rauhassa. Mielessä pyöri kaikenlaista. Päällimmäisenä rakkaus. 💕

Riittävä huonekorkeus

Eilen vaihdoin kaupunkia. Matkustin pitkästä aikaa junalla ja saavuin Helsinkiin. Olin antanut itselleni tehtäväksi tarkastaa esikoisen ja vaimonsa uuden asunnon ja myös uuden työtilan. Pidin molemmista valoisuuden ja huonekorkeuden vuoksi. Ja muutenkin.

Päivään kuului hyvä vegelounas ulkona, shoppailua, hyvä päivällinen kotona, iltakaljat Vaasankadun yhdellä terassilla, hyvää oloa, paljon askeleita, naurua ja iloa. Ja paljon muuta. Muisteluakin, totta kai. 

Tänä iltana palaan takaisin Turkuun. Lomaa on reilu viikko jäljellä. Me like!

Minä kaipaan Espalle takaisin

Tiedäthän sen tunteen, kun joku laulu jää soimaan päähän ja pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa saatat herätä aamulla siihen lauluun ja se on siinä unessa tai univalveolossa. Nyt en herännyt lauluun, mutta se on kuitenkin mielessä ja syynä on eilinen Moppe-lenkki ja Mopen sisuksissaan kuljettama musiikki. Minä kaipaan Espalle takaisin on Jukka Virtasen sanoittama ja Kaj Chydeniuksen säveltämä hieno laulu nuoruudesta, kadonneesta ja kaivatusta nuoruudesta. Hauskanhaikea ja haikeanhauska. Niin kuin nuoruus...

Ottamuksia 10

Ottamuksella ja valokuvalla on iso ja vissi ero. Valokuvan tarkoitus on välittää tunnelman lisäksi teknistä osaamista/opettelua. Ottamus on hetkipläjäyskuva ja se otetaan yleensä kännykällä. Niin tälläkin kertaa. Esikoisen kanssa olimme juuri lähdössä HAM Tennispalatsista ja kaivoin laukustani narikkalätkämme. Asetin sen kaiteelle ja luin tekstin ja oli ihan pakko ikuistaa se. Ikuistin lätkän nasevan ajatuksen lisäksi myös hyvän tunnelman, ilon yhteisestä taidekuljeskelusta ja osuvasta joululahjasta. (Jouluksi kun molemmat jälkeläispariskunnat saivat meiltä keltaiset kortit museokäyntejä varten.)

Linja-autossa oli (tahatonta?) huumoria

Eilen kierreltiin vielä parissa taidenäyttelyssä, käytiin syömässä Levantissa todella hyvää lähi-idän ruokaa ja sitten tuli aika sanoa taas heippa (kuten mummun pieni julkirakas sanoo) ja kävellä Kamppiin odottamaan bussia. Bussi tuli melkein täyteen Saloon asti, jossa moni jäi pois. Bussikuskin tokaisuja kirjoitin muutaman muistiin ja tokaisut liittyvät pikavuoropysäkkeihin ihan loppumatkasta. Ne ehkä eivät huvita ketään muita kuin minua, mutta silläkin uhalla... Ensimmäisenä tarjolla Piispanristi (kuultunahan ei tiedä, kirjoitetaanko sana isolla vai pienellä kirjaimella). Kukaan ei jäänyt siinä pois. Seuraavaksi tarjolla Vanha hautausmaa. Eikä kukaan jäänyt pois. 

Tänä päivänä matkaan bussissa jälleen ja nyt kohti kotikontuja. Pari tuntia on luvassa myös halailuja ja uusien sanojen tsekkausta ja sitten on sanottava heippa...

Taidetta, härkispiirakkaa ja kudin

Eilen matkasin erityisnopealla bussilla Suomen ensimmäisestä pääkaupungista toiseen. Koko ajan lumi vain hupeni ja täällä perillä tuntui jo melkein keväältä. Päivään kuului mm. Ateneum, jossa ihaillen töllistelimme esikoisen kanssa Tuulikki Pietilän töitä. Hankittiin myös kuopukselle yhteisesti synttärilahja, mutta se on vielä hyshys! Sitten kahviteltiin kolmisin kaupungilla, vietettiin anopin ja miniän kirppariostoskelupäivää ja illalla syötiin erittäin hyvää härkispiirakkaa. Sukankudin edistyi jonkin verran ruokaohjelman (Ruoka-aikoja) aikana, kunnes kömmittiin jokainen yöpuulle tai kerälle. Uni maittoi hyvin.

Tälle päivälle on luvassa lisää taidetta ja yhteinen lounas. Iltaviideltä hyppään (kuv.) taas bussiin ja matkustan takaisin sinne ensimmäiseen kaupunkiin. Kaupunkiin, jossa on erittäin paljon parturikampaamoja ja arkkipiispa. Asioilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta loppukevennystä tässä yritin tavoitella... 

E niin kuin elämyksiä

Eilen oli elämyspäivä. Herätyskello oli soimassa puoli seitsemältä, mutta heräsin luomusti vartin yli kuusi. Taivaalla oli komea Turkin lippu eli kuu ja tähti. Parin tunnin junamatkan jälkeen olin Helsingissä. Ensimmäinen kohde oli Ateneum ja siellä Henri Cartier-Bressonin näyttely. Mustavalkokuvat olivat upeita, mutta samanlaista tajunnan räjäyttävää kokemusta en saanut mitä sain kesällä 2010 Kuopion Viktor Barsokevitsch-valokuvakeskuksessa. Silloin tulin valokuvauskoon...

Seuraava elämys oli Twisted Street Kitchen, aasialaista ruokaa tarjoava lounaspaikka. Lounastreffiseuraksi sain esikoisen ja hänen vaimonsa. Tofucurry oli mielettömän hyvää, suosittelen kaikille mausteisesta ruoasta pitäville.

Sitten menin HAMiin tutustumaan Ai Weiwein näyttelyyn ja hullaannuin täysin. Installaatioita, veistoksia ja valokuvia. Kiertelin, katselin, otin kännykällä kuvia (mm. tämän postauksen kuvat) ja istuskelin pohtimassa ja miettimässä.

Sitten shoppailin esikoisen kanssa. Illalla Tehtaankadulla silitin kissaa, pelattiin koukuttavaa Eckoloa, syötiin couscous-salaattia, lämpimiä vuohenjuustohunajapatonkipaloja, nutellakakkua ja juotiin kahvia. Kiva ilta. Tuli aika kävellä asemalle ja hypätä junaan. Tämä oli lomaspäivä 6/11.