Yksin kotona

Pari päivää yksin on mennyt nopeasti. Ensimmäisen yön nukuin k-a-t-k-o-n-a-i-s-e-s-t-i, mutta toinen yö oli vastaavasti tosi makeauninen. Unta riitti (yhdellä vessatauolla) iltayhdestätoista aamukahdeksaan. Mies tulee tänään kotiin päivällä. Kotosen ikkunaremontin valmistuttua oli laittanut tavarat paikoilleen, silittänyt pesemänsä verhot ja laittanut ne paikoilleen, käynyt taidenäyttelyissä ja fillaroinut paljon. 

Minä luin, kävelin, pesin yhden koneellisen pyykkiä, istuin paljon pihalla, räpsin kuvia, kuuntelin radiota ja katsoin telkkaria. Ihan sellaista tavallista.

Kino Uni esitti unohtuneita pätkiä

Tänä aamuna oli kuvattava kiitoksena sänky petaamisen jälkeen, sillä nukuin mielettömän hyvät ja pitkät yöunet. Yhteen kyytiin meni ensin reilut kuusi tuntia ja siihen vielä jatkoksi kyljenkääntö ja pari tuntia. Unia näin melkein tsiljoona kappaletta, mutta en muista pätkääkään. Kino Uni esittää yleensä milloin mitäkin - draamaa, seikkailua ja realitypuolta. Meillä on kummallakin sinne kausikortit ja vakituisten kävijöiden kulkuluvat.

Eilinen äitienpäivä sisälsi mm. puhelut omien kanssa, hyvää kakkua (päivällä ja illalla), kävelylenkin (nyt on tänä vuonna koossa 1500 km), kunnon saunan ja onnellisen olon. 

Jk. Täällä on Kino Metso, Turussa on Kino Kilta ja kumpaakin käytetään ahkerasti. Öisin siis voi hyvinkin teatterin nimi olla Kino Uni!

Yllätys!

Mies ilahdutti ja yllätti eilen. Toi kaksi nippua tulppaaneja. Hajasijoitin ne olkkariin, keittiöön ja eteiseen. Yöksi pääsivät tuulikaappiin ja aamulla hain ne sieltä iloisen narisevina. 

Viime yönä nukuttiin taas omassa sängyssä ja hyvin. Unta riitti aamuyhdeksään saakka. 

Lauantaina tein tosiaan sen koekävelylenkin ja kun se tuntui hyvältä, tein eilen kaksi keskipitkää. Ensimmäinen oli 7,1 ja toinen 7,3 km. Edelleen tuntui hyvältä. Olen siis palaamassa kehään tai siis tielle!

Pakkanen antoi periksi

Eilen oli pakkanen jo nöyrtynyt sen verran, että sain tehtyä aikomani kaksi kävelylenkkiä. Lounaan jälkeen kävelin 11,8 km ja sitten illalla ennen saunaa 10,8 km. Mukana korvissa oli audiodraama Nuori Sorjonen, josta ystäväni Pastori Kissanen antoi vinkin. Yksi osa jäi enää kuuntelematta, sillä tämä(kin) kuunteluseura oli hyvin koukuttavaa!

Melkein neljän tunnin ulkoilumäärä ja hyvä sauna takasivat taas kunnon yöunet ja kahdeksan tuntia mennä hujahti kuin siivil(äl)lä. Tälle päivälle on luvassa ystävien tapaamista, jes!

Villapeitto ja Runeberg

Eilisen reissupäivän jälkeen viime yönä nukuttiin sitten kahdeksan tunnin (ja ylikin) yöunet. Tänään on ohjelmaton päivä, paitsi että Mies leipoo Runebergin torttuja nyt keittiössä ja minulla on aikomus tehdä kaksi kävelylenkkiä pöivän mittaan… Mutta nyt vielä sohvailen ja nautin olostani villapeiton alla.

Hyvää Runebergin päivää! Johan Ludvigilla ja Miehellä on muuten sama syntymäkaupunki. Hyviä sanankäyttäjiä kumpikin. Ja silmälasipäisiä.

Kiitos, minulle riittää kyllä tämä vanha!

Suomen suurin designkalusteita myyvä yritys lähetti minulle tänä aamuna sähköpostin, jonka otsikko oli: Löydä uusi tapa nukkua (ja sitten se mainosti yhtä äärettömän kallista patja- ja sänkybrändiä). Naurahdin ja ajattelin lähes ääneen: Kiitos, minulle riittää kyllä tämä vanha! Siksikin, että viime yönä nukuin kahdeksan tuntia yhteen kyytiin ja näin tsiljoona unta siinä samalla ilmaiseksi. Mitäpä sitä vanhaa tapaa muuttaa! 

Rehellisesti sanottuna ei aina yöt ole tuollaisia, mutta keskimääräisesti nukun tosi hyvin. Joskus jopa yhteen kyytiin koko yön. 

Jk. Tuon kuvan tekstin löysin jostakin hupipaitasivulta. Kuvaa minua hyvin.

Piikittelyä puolin ja toisin

Eilen osallistuttiin Miehen kanssa vuoden tapahtumaan, kuten yksi ystävä totesi. Mentiin nimittäin seisomaan joukkorokotuspäivän jonoon. Piikkejä oli jaolla klo 12-17 ja mentiin suunnilleen puoliväliaikaan paikalle. Kun tuli meidän vuoromme,  totesi piikittäjä, että ahaa, teillä onkin perhevastaanotto ja menimme samaan aikaan huoneeseen. Minä sain kaksi piikkiä, Mies yhden. 

Ilta meni kotona lähinnä sohvaillessa ja vilunväristysten kera. Päätin pitää liikuntavapaapäivän ja se oli viisas päätös. Etukäteen mietin, miten mahtaa nukkuminen onnistua, kun olen kylkinukkuja ja nyt oli saatu piikit kumpaankin olkapäähän. No, nukuin kuusi ja puoli tuntia yhteen menoon ja samalla kyljellä koko ajan. Sitten vielä lisäunta toisella kyljellä, joten hyvin meni. Olo on jo lähes tavallinen, mitä nyt vähän olkavarret on arkoja,

Hyvää Svenska dagenia!

 

Kirjahyllystä löytyi iki-ihanat Melukylän lapset på svenska tämän aamun kuvaa varten. Jostakin kirpparilta ja muutamalla eurolla, muistelen. Kaunis ja edullinen löytö. 

Viime yön nukuin kuin tukki. Ehkä päivän kävelymäärällä (yhteensä 19,1 km) oli osuutta asiaan. Vältyin sateilta, kun lähdin vasta puolenpäivän jälkeen liikkeelle.

 

Kannatti lähteä vasta illalla lenkille!

Viikonlopuksi pukkasi yllättäen virsikirjatöitä, kun vakituinen työntekijä flussaantui. En ollut suunnitellut mitään, joten lupauduin toki auttamaan. Eilen oli kappelipäivä ja tänään ollaan kirkossa.

Eilen päivällä veisaamisten jälkeen väsytti ja laiskotti niin, että nukahdin sohvalle ja ulkoilma ei houkutellut lenkille. Annoin siis olla. No, iltaruoan jälkeen lähdin edes-pienelle-kävelylle ja nautin kauniista illasta ja bongasin kauniin punataivaan. Kannatti siis säästää voimavaroja iltaan!

Mustikoita, värikkäitä unia ja kävelyä

Hitaan aamun aamupalailu menossa kaksin. Kahvia, puuroa, leipää ja maustamatonta abjogurttia mustikoilla ja omppuhillolla. Ripottelin mustikat annokseen ja lisäsin vielä lusikallisen hilloa kyytitytöksi ja totesin annoksen näyttävän niin kauniilta, että se piti kuvata. Räps.

Yöunia oli paljon ja ne olivat värikkäitä. Pääosissa oli muun muassa entisiä työkavereita ja kohtauksissa erikoisiakin työtilanteita, kun yhdessä minä tein pienenpieniä kasvispiirakoita kymmeniä ja taas kymmeniä ja annoin tohkeissani oikealle emännälle vinkkejä. Yhdessä taas juoksin kiireisenä lähes tyhjän kirkon läpi ja siellä entinen esimies teki äänenavauksia, mutta minulla ei ollut aikaa jäädä juttelemaan, kun olin jo auttamattoman myöhässä naapuriseurakunnan kirkon pihasta. Mies odotti siellä minua ja yritin puikkelehtia jopa kirkon kellarin ja pannuhuoneen kautta, mutta hankalaa oli ehtiä paikalle. 

Tämä päivä näyttää aurinkoiselta. Eilen saavutin kävelyssä taas uuden tasaluvun (2700 km) ja kävely odottaa minua tänäänkin matkaansa. Se on niin mukavaa, helppoa, koukuttavaa ja palkitsevaa tällaiselle numerofriikille!

 

Parhaiden yöunien tyyssija

Eilen illalla arvottiin, mennäänkö yöksi mökille vai jäädäänkö Laurilaan. (Siinä vaiheessa iltaa lämpömittari taisi näyttää neljäätoista astetta ulkona.) No, todettiin, että onhan mökillä lisäpeittoja ja matkattiin pihan poikki Kettulaan. Sisälämpömittarissa oli kahdeksantoista astetta ja varattiin kummallekin viltti vielä lämpimän peiton lisäksi ja villasukat jalkaan. Uni tuli ilman aakkosia ja muita kommervenkkejä ja sitä riitti ensin kuuteen ja vielä vähän lisää. On se vaan ihmepaikka tuo Kettula!

Jk. Nyt elokuun alussa tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun Kettula valmistui ja päästiin yöpymään parvelle ensimmäisen kerran.

 

Unikeko oikeastaan läpi vuoden

Tänä aamuna heräsin Kettulan parvelta vähän yli kahdeksan ja vieressäni loikoileva Mies toivotti minulle hyvää unikeonpäivää. Oli itse herännyt vähän aikaisemmin ja luki kännykästään uutisia yms. Minä olen yleensä meillä se unikeko läpi vuoden, kun nukkuminen on yksi lempiharrastuksistani.

Unikeon päivään kuuluu hidas aamupala. Niin kuin moneen muuhunkin aamuun…

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Onpahan vaan räpsy torstai-illasta ja Laurilan keltakukista.

Oma sänky paras sänky

Takana hieman repaleiset yöunet, mutta oma sänky tässä vaiheessa kesäleiriä tuntui vaihteeksi oivalta. Osan leiristä nukuimme Kettulan parvella ja osan minun huoneeni sohvalla. Tässä iässä (66 v) osaa arvostaa hyvää patjaa. Nuorenahan sitä nukkui vaikka räsymaton päällä ja suurimman osan elämästäni olen omannut aika paksun rasvakerroksen, joten pehmustetta on ollut omasta takaa. Nykyään alkaa tilanne olla vähän toinen, kiitos jatkuvan lenkkeilyn.

Aakkosia Kettulassa

Eilen illalla matkasimme mökille yöksi. Otin mukaani kirjan ja sitten läpsyttelin rantasandaaleissani yöpaita-asuisena pihan poikki. Meillä kun on tosi lyhyt mökkimatka! Uni tuli aika nopeasti aakkoskonstilla.  Siinä mietitään aakkosjärjestyksessä milloin mitäkin. Eilen illalla valitsin aiheeksi ammatit ja muistan miettineeni arkkitehti, biologi, cembalisti, duunari, eläinlääkäri, filosofi, geologi, hitsaaja, insinööri, jalkapalloilija ja siinä vaiheessa uni oli tullut. Joskus on unenpöpperövaihe jo vahvasti päällä ja joutuu aloittamaan rimpsun uudestaan, kun unohtaa sen kohdan, missä oli menossa. Suosittelen aakkostamista ihan mistä asiasta vaan!

Nukuttiin hyvin ja pitkään. Tätä herkkua on meillä luvassa nyt ainakin parisen viikkoa ja luulen, että jäädään kesäleirin jälkeenkin vielä mökkinukkujiksi. 

Ravitseva ja värikäs kattaus

Mies lähti eilen kukkienkastelu- ja pöydänlakkausreissulle Kotoseen. Heräsin aamulla kahdeksan paikkeilla, mutta jäin vielä sänkyyn kuuntelemaan radiota. Ja kuinka sitten kävikään! Heräsin seuraavan kerran, kun kello oli melkein jo puoli kymmenen… Eilinen virsikirjatyöpäivä ja illan lenkki (15 km) vaativat veronsa ja kunnon unet.

Aamupalan rakentelin sillä idealla, että samalla hoituu sitten lounaskin, kun kerran meni näin myöhään. Nektariinit on suurta herkkuani ja paloittelin niitä jogurtin päälle myslin seuraksi. Kattaus on kaiken kaikkiaan ravitseva ja värikäs.

Syötkö aikaikkunassa vai pöydässä?

Otsikon keksin jo muutama viikko sitten, kun kuuntelin puhetta aikaikkunasyömisestä. Oma ikkunani ruoan suhteen on varsin väljä, mutta aina välillä saattaa käydä niin, että ikkuna on vain kahdeksan tunnin kokoinen. 

Nukkumisellakin on oma aikaikkunansa. Onneksi sen sanotaan olevan monen tunnin mittainen, joten useimmat meistä pääsevät kömpimään Höyhensaarille sopivana aikana. 

Ja ajatelkaa - ennen ei tällaisista ikkunoista tiedetty mitään! Syötiin ja nukuttiin ja syötiin ihan mihin aikaan vaan…

Jk. Kuva on viime kesältä Kuopukselan pöydästä. Sinkkuaamupala ennen kaupungille lähtöä.

Nukkui tai teeskenteli nukkuvansa

Törmäsin (kuv.) kauppakeskuksessa joulupukkiin, joka teeskenteli nukkuvansa tai nukkui oikeasti silmät auki. Onnistuin rajaamaan kuvasta pois tyynyjen mainostekstit, sillä tämä ei ole kaupallinen yhteistyö enkä hyödy tästä mitään muuta kuin huvittuneen hyväntahtoisen olon verran. 

Talviuniaika

 (Kuva on toissapäivältä, nyt vesisateen ja lauhtumisen vuoksi lunta on vähemmän maassa ja puissa.j

Tänä aamuna oikein tajusin sen, että meillähän on paras talviuniaika meneillään. Lukuvalot sammuivat Laurilan masterbedroomissa puoli kahdentoista kantturoissa ja unta riitti vähän yli kahdeksaan yhtä kyytiä. Ja unia kummallakin helposti yhden lyhytelokuvafestivaalin verran! (Ja juuri mitään ei muisteta.)

Ei helkavirsiä vaan ihan taviksia

Helluntaita! Heräsin läpivuodenheilani vierestä jo seitsemältä, vaikka nukkumisoptiota olisi ollut vielä tunnin verran. Kumpikin kertoi nähneensä osapuilleen tsiljoona unta ja nukkuneensa hyvin. Niin kuin melkein aina, oli sitten arki tai pyhä.

Tänään menen taas virsikirjatöihin. (En valinnut messuun kuitenkaan helkavirsiä vaan ihan taviksia.) Päivällä tai illalla ehdin kävelylenkille tai jopa kahdelle.

Ei ole aamut siskoksia!

Ei ole aamut siskoksia, kun tänä aamuna vääntäydyin vasta yhdeksän paikkeilla sängystä… Nukuin kahdeksan tunnin yhtäjaksoiset tsiljoonauniset unet ja senkin jälkeen venyin ja vanuin vaikka kuinka pitkään. No, tälle päivälle ei ole muuta puuhaa kuin käynnit kirjastossa ja apteekissa. Kävellen, niin tulee lenkkinen samalla. Eilen illalla lähdettiin parikävelylenkille teemalla hyöty, kun käveltiin hakemaan yksi paketti kaupan pakettiautomaatista. Matkaa kertyi 8,4 kilometriä ja saatiin hyvä mieli yhteisistä askelista.

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Onpahan vaan räpsy kirjahyllyjen yhdestä kohdasta.