Tänä aamuna heräsin Kettulan parvelta vähän yli kahdeksan ja vieressäni loikoileva Mies toivotti minulle hyvää unikeonpäivää. Oli itse herännyt vähän aikaisemmin ja luki kännykästään uutisia yms. Minä olen yleensä meillä se unikeko läpi vuoden, kun nukkuminen on yksi lempiharrastuksistani.
Unikeon päivään kuuluu hidas aamupala. Niin kuin moneen muuhunkin aamuun…
Jk. Kuva ei liity tekstiin. Onpahan vaan räpsy torstai-illasta ja Laurilan keltakukista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti