Aika aikaansa kutakin

Eilen saatiin helsinkiläiset omat (4 kpl) meille pitkän viikonlopun viettoon. Kuusivuotias Kakkonen aloitti heti mielipuuhansa eli vanhojen legokuvastojen tutkimisen. Pikkusisko, kohta puolitoistavuotias Kolmonen käy ikiliikkujamaisesti läpi mummulan leluvarastoja aina ja aina uudestaan. Laurilassa on nyt riemua, riehakkuutta, rauhaa ja rakkautta tasapuolisesti. Eilen illalla Miniä kysyi kuulumisia ja vastasin, että rauhaa ja rakkautta. Aika aikaansa kutakin!

Muistamisen valoja

Joulu rakentuu perinteistä. Eilen illalla lähdin puoli kymmenen jälkeen seitanin- ja laatikoiden sulatuslenkille. Jotenkin ihmeellisesti ilma oli valoisaa, liikenne oli aika vähäistä ja kuuntelussa oli samalla Spotifyn  Rauhallista joulua. Kävelin tullessa hautausmaan eli kuolleiden kaupungin halki. Kynttilöitä oli satoja ja taas satoja. Muualle haudattujen muistopaikalle oli iltapäiväkäyntimme  jälkeen tullut monia kynttilöitä lisää.

Myöhäisillan kävely oli niin hieno kokemus, että päätin ottaa sen tavaksi. Se oli minun oma yksityinen jouluhartauteni.

Joulua!

Hyvää jouluaattoa! Aamulla täällä oli Ykkönen jo katsomassa Joulupukin kuuma linja -ohjelmaa, kun tulin makuuhuoneesta aamutoimiin. Tonttu oli anivarhain käynyt kuistilla tuomassa pienen paketin, tonttupuuro ja sekahedelmäsoppa ovat kiehumassa ja Laurila on jouluinen. 

Meillä on Miehen kanssa kahdeksaskymmeneskuudes yhteinen joulu. Jänismatematiikalla voi päätyä noin isoihin lukuihin, ei Ojalan laskuopilla. Ehkä se johtuu pitkistä korvista…

Toivottavasti joulurauha, -ilo ja -mieli löytävät sinunkin kotiisi. Kaikkea hyvää ja lampaanvillanlämpöisiä ajatuksia!

Kolmen räpsyn iltalenkki

 

Eilisen iltalenkille lähdin vasta kahdeksan jälkeen. Päivä oli ollut helteinen, joten arvelin kävelyn olevan kivempaa illan viileydessä. Kävelin ns. vanhan kirkon lenkin hieman typistettynä versiona. Salmensillalla pysähdyin parin räpsyn ajaksi. Vanhalla kirkolla kuvasin kirkkoa ja lampaita. Kaikkialla oli tyyntä ja rauhallista ja ilmassa hyvän yön odotusta.

Alla vaahterapuun

Tänä kesänä pihan vehreys on päässyt yllättämään. Sadetta ollaan saatu sen verran sopivasti, että kaikki kasvaa. Kotikodin äiti aina ihaili joissakin isommissa huusholleissa kaikenlaisia pöytäryhmiä. Minustakin on kivaa, että meillä on pihalla ison pöydän lisäksi kuvan ryhmä vaahteran varjossa. Siinä on kiva lueskella ja sinne voi mennä istumaan aamukahvimukin kanssa. Siinä voi mainiosti unohtaa kavalan maailman hetkeksi.

 

Joulukehorauha

Tällaisen löysin eilen Instagramin syövereistä ja päätin napata sen itselleni muistilapuksi. Joulu on ruokapainotteinen juhla ja juhlaa pitäisi kaikkien voida viettää rauhassa. Ilman ruokapäiväkirjoja, ilman pippalaukkoja, ilman puntareita. Sitä voitaisiin kutsua joulukehorauhaksi. 

 

Rauha on ehto sen

Tänään tulee kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan. Tänään on päivä, jolloin on pakostakin muisteltava sodan mielettömyyttä ja julmuutta. Tänään voisi olla aiheellista kuunnella rauhanlauluja, vaikka Spotify ehdottaisi ihan toisenlaista soittolistaa. Tämän päivän laulu olkoon vaikka tämä Bertolt Brechtin, Pablo Nerudan, Hanns Eislerin ja Elvi Sinervon yhteistyön helmi:

"Rauhaa maailma vaatii,

rauhaa ihmiset sen,

rauhaa peltojen kasvuun ja tuotantoon tehtaiden.

Rauhassa jotta voi olla 

pohjoisen syntymämaa,

rauhassa jotta voi maataan naapurit myös rakentaa.

Rauhaa Lincolnin patsaalle,

rauhaa muurille Berliinin,

Leninin mausoleumille ja haudalle Sunjatsenin.

Rauhaa Vietnamin kansalle,

rauhaa lapsille Intian,

Ruhrin kaivosmiehille ja kaivosmiehille Afrikan.

Rauhaa pallolle tälle,

jotta vois pinnalla sen

ihminen onnensa ottaa, rauha on ehto sen."