Helianthus tuberosus

Toukokuussa oltiin Turussa sopivasti Raunistulan pihakirppispäivänä. Konsan kartanon pihan myyjäpariskunnalta ostettiin vitosella pussillinen maa-artisokan (Helianthus tuberosus) mukuloita ja mies teki niille penkin Napa-Kettulan viereen ja istutti multaan. Kesän myötä versot venyivät ja nyt ilmestyi kukat! Tosi kauniita ja ei ihme, onhan kasvi auringonkukan sukulainen. Serkku, oletan.

Miehen pituudesta (192 cm) oli taas kerran hyötyä, kun hän ylsi poimimaan pyynnöstäni muutaman oksan maljakkoon… Siinä ne nyt loistavat eteisen pikkupöydällä lähes-samanvärisen seinän vieressä.

Kilppareita ikkunalla

On kasveja ja kasveja. Laurilassa on makuuhuoneen ikkunalla santut ja nämä kilpipiileat. (Ja yksi vielä kuvan ulkopuolella.) Juuri äsken luin hoito-ohjeita ja tajusin kastelleeni kilppareita aivan liian usein, kun oikea rytmi olisi joka toinen viikko ja talvikaudella joka kolmas. Poikasia nuo tekevät ihan hervottomasti. Helppohoitoinen, mutta vanhempana hieman oikukas. Eli juuri päinvastainen kuin minä…

Vahva usko

Ollaan aika monena kesänä laitettu Napa-Kettulan terassille isoihin ruukkuihin popcorn-jyviä ja saatu hauskat maissiruukut kesävihreiksi. No, alkukesästä havahduin siihen, että se on tällä kertaa unohtunut ja harmittelin asiaa Miehelle. Seuraavalla kauppareissulla meille ostettiin jyviä ja Mies hoiti kylvöpuuhan ja vakuutteli, että kyllä ne ehtivät! - Toissapäivänä näytti jo tuollaiselta, joten vahva usko toimii!

Saanko esitellä: Martti!

Tässä on vielä esittelyssä kolmas Laurilan uskollisista pihatyypeistä. Hän on Martti ja Kiimingistä. (Koko nimi:  Kiiminginangervo Spiraea chamaedryfolia ´Martti´) Ensin oli yksi, sitten kohta jo monta pensasta ja uusia alkuja tulee koko ajan. Kaunis ja vaatimaton, talvenkestävä, helppohoitoinen, viihtyy auringossa ja ei-. Aina joskus taittelen maljakkoon oksia, kun kerran kukinta on niin runsasta. Parhaita tuntemiani pihatyyppejä!

Kaiken se kestää…

Muutamat kasvit jaksavat nousta vuosi toisensa jälkeen. Humalan lisäksi uskollinen jaksaja on alppikärhö. Saatiin aikanaan (tarkistin, että elokuussa Marjatanpäivänä tulee neljännesvuosisata jo ikää) paikkakunnan tunnetuimmalta kotipuutarhapariskunnalta yksi alku ja siitä se sitten lähti! Nyt on kärhöä talon yhdellä nurkalla molemmin puolin ja sitten vielä postipolun puoleisella nurkalla tuo kuvan yksilö. On sitkeä ja kärsivällinen. On kestänyt talon maalauksen takia alasrepimiset sekä hallat ja paisteet, raekuurot ja rajuilmat.Tyytyy vähään, ei valita. On pitkämielinen. Ei kerskaa.

Jk. Alppikärhöllä ja rakkaudella on paljon yhteistä. Samoja luonteenpiirteitä kuvataan molemmista.

Laurilan sisäviheriöstä huomenet!

Takana kahdeksan tunnin yöunet ja hidas aamupala. Aamupalan jälkeen laitoin astiat koneeseen ja  kastelin huushollin viherkasvit. Tuo ryhmä tuntuu viihtyvän aika hyvin yhdessä, mutta saa nähdä, riittääkö vieraanvaraisuutta kaktusruukulle? Nostin sen just äsken oman huoneeni ikkunalta tuolle ikkunalle.

Kultaköynnös pääsi uuteen ruukkuun, jonka ostin Iittalan alennusmyynnistä viime viikolla. Nyt meillä on kolme erikokoista Nappula-ruukkua Laurilan sisäviheriössä. Minä hoidan kaikkien muiden kastelun ja Mies vastaa santuista. Tiesitkö muuten, että santtujen kasteluvesi saa olla 60-asteista? (Ja lautaselle tietysti.) Hurjalta kuulosti minustakin, mutta kukkivat hyvin.

Kirpparilöytö

Tällä viikolla sanoin Miehelle, että haluaisin pienen lastentuolin tai korokkeen olkkarin toiselle viherkasvi-ikkunalle, jotta saisin jonkin kasvin eri tasolle. Sovittiin, että tarkkailemme kirppareita ja jos ei löydy mitään sopivaa, voi Mies tehdä korokkeen. No, eilen kävelin Ykkösen kanssa paikalliselle kirpparille (Heinähattu) ja kun oli juotu pullakahvit ja munkkipillimehut, kierreltiin pöytiä ja siellähän yhdellä pöydällä odotti juuri se tarvitsemani tavara. Viinitonkkateline irl, kukkateline meille. Ja eihän se mihinkään reppuun mahtunut, mutta kulki hyvin kädessä paluumatkalla ja pääsi heti kotona uuteen työhönsä.

Sitä sun tätä

Eilen päivällä olin virsikirjatöissä naapuriseurakunnan puolella - siinä samassa, jossa olin toukokuisessa riemukkaassa eskarikirkossa. Nyt oli soittajan saanti ollut aika haasteellista, joten toimin pelastavana enkelinä tai siis kanttorina.

Eilen illalla lähdin kävelylenkille, josta tulikin aika pitkä, kun kiertelin ja kaartelin reilun neljäntoista kilometrin verran. Aika monta koiraa oli tuonut isäntänsä/emäntänsä myös askeltamaan. (Tuon kasvin kuvasin lenkillä. Kotona sitten selvitin, että se on isotöyhtöangervo.)

Valitsen mieluummin ohdakkeet!

Löysin kuva-arkistosta eli Oton piironginlaatikosta vanhan kuvan joltakin Kotosen kesältä. Kuvan ohdakkeet hohtavat kuin timantit ja taas kerran ajattelen, että mieluummin valitsen tuollaiset kuin oikeat timantit. En ole Marilyn Monroen kanssa samoilla linjoilla (enkä varsinkaan samoissa linjoissa!) timanttiasiassa eli tulen paljon halvemmaksi. 

Lempi-ikkuna

Olen aina ollut sohvannurkkaihminen ja siksi lempi-ikkunani on olohuoneessa. Sohvalla luen, katson telkkaria, tölläilen ulos ikkunasta ja ajattelen sinisiä (ja kaikenvärisiä) ajatuksia. Ikkuna näyttää neljän vuodenajan maisemaa, kutakin aina vuorollaan. 

Koti on minulle enemmän kuin neljä kirjainta ja joku-tietty-määrä neliöitä. Onnekseni olen naimisissa samanhenkisen kanssa.

Latvomisen aika

Me ei olla mitään hortonomeja Miehen kanssa ja iloitaan tosi paljon siitä, että sekä Esikoinen että Vävy ovat varsinaisia viherkasvi-entusiasteja ja kaiken lisäksi heidän vihreät kädenjälkensä todella näkyvät! No, ostin maaliskuun lopulla Uuraisten ruokakaupasta ihan heräteostoksena pilkkulehden (ilmeisesti) ja se on viihtynyt keittiön ikkunalla niin hyvin, että nyt oli pakollinen latvomisen aika. Ja latvat pääsivät sitten veteen juurtumaan.  Katsotaan, kasvattaako juuria tms.

Jk. Olen ollut aina huono pilkkusääntöjen kanssa, joten toivottavasti tuo -lehti auttaa!

Satsaan kauniisiin ruukkuihin

Viime vuosina on Laurilaan hankittu kauniita kukkaruukkuja. Osa on saatu ja loput ostettu alennusmyynneistä tms. Minusta kukasta/kasvista tulee huolehdittua paremmin, kun se on sievässä tai somassa ruukussa. Alemman kuvan kolmikko on keittiön ikkunalla, ylempi olkkarin ikkunalla. Ai niin, tänään on muuten kastelupäivä! 

 

Kasvaa ja voi hyvin

Keväällä sain ystävältäni nukkatyräkin poikasen ja päätin antaa sille paikan keittiön ikkunalaudalla. Ratkaisu on ollut viisas, sillä tuo Euphorbia leuconeura ihan selvästi viihtyy ja on saanut valoa ja vettä sen verran hyvin, että pituutta ja leveyttä on karttunut. Ostin sille myös kauniin suojaruukun.

Jk. Otsikko viittaa tahattomasti myös vauvaan. Pituutta ja leveyttä on Kolmosellekin karttunut, vaikka hän ei asukaan ikkunalaudalla!

Närpiö jää toiseksi!

Eilen hain taas kasvimökistä kupillisen lykopeeniherkkuja. Jaettiin ne kristillisesti, joten kumpikin sai viisi. Kyllä maku on ihan toisenlaisen aurinkoinen kuin Närpiön suurtuotantotomaateissa, anteeksi vaan ja förlåt! Nämä kasvimökkiläiset jaksavat yllättää joka kesä. Taloudellista hyötyä on kyllä ihan turha laskea, kun aikoinaan ostettiin (poismuuttaneelta pastorisperheeltä) tuo mökki ja joka kevät ostetaan kasvusäkki ja taimet, eikä satoa niin paljon tule, mutta laatu korvaa määrän. Nam!

 

Isotalvikki oli eilisen kasvi

Eilen oli kahden lenkin päivä. Ensin kävin kirjastossa. Sitten join kotona päiväkahvit. Vähän ajan kuluttua minulle tuli viesti ystävältä, jolla oli kesäkirppis ja jonne oli tullut vaate, joka oli kuulemma minun tyyppiseni. (Sovittaakin voisi ihan kätevästi.) No, vastasin ja pyysin jemmaamaan siihen asti, että kävelen katsomaan. Ja lähdin matkaan. 

Vaate oli sopiva ja minun näköiseni. Maksoin ja sain vielä kahvit kaupan päälle. Kun kerran olin sopivasti keskellä kylää, kävin myös ruokakaupassa. Ja sitten kohti kotia repun kanssa. Minä en olisi minä, jollen pysähtyisi poimimaan kukkia tullessani… Kasvi on nimeltään Isotalvikki ja näkyy tulevan hyvin toimeen koiranputken tms kanssa,

Sellainen arkeilija!

Eilisellä lenkillä kuvattu kaunotar on väriltään hurmaava ja huomionarvoinen. Lapsena näitä sanottiin pensselikukiksi ja näillä & savivellillä maalattiin kiviä. Tämä kaunotar odotti minua vanhan kirkon edessä ns. niityllä. Virallisesti  kasvi on huopaohdake. Luonteeltaan se on tosi ovela (omapäinen?), kun sillä on syvällä kasvava juuri, johon maanmuokkauskoneet tms eivät yllä. Sellainen arkeilija se!

En kaivanut, vaan kuvasin

Eilen tein kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäinen oli reppuselkäisenä pitemmän reitin kautta kauppaan. Palasin kotiin aika täyden repun kanssa tavallista reittiä. Illalla lähdin ihanmuutenvaan kävelylle. (Kotipihasta lähtiessäni en vielä tiennyt, minne suuntaan.) Nuo päivän kaksi lenkkiä ynnättynä olivat sitten vähän yli tiun.

Jossakin vaiheessa jälkimmäisellä lenkillä törmäsin (kuv.) lupiineihin. En kuitenkaan pysähtynyt kaivamaan niitä juurineen, sillä en yleensä kuljeta lapiota mukana kävelylenkillä. Sen sijaan pysähdyin ottamaan räpsyn yhdestä viehkosta  yksilöstä. Katsokaa nyt miten se poseeraa! 

 

Asetelmasta pari sanaa

Viime viikolla tein ainakin yhden heräteostoksen. Se on kuvassa vasemmalla. Juuri äsken kävin nappaamassa ns. asetelmasta kuvan ja nostin samalla auringonkukkaisen liemimaljan kuistin puolelle, jotta se vähän kuivahtaisi. Pyöreä pöytä on peritty Esikoiselta ja se oli hänen aikanaan punainen ja majaili tamperelaisella parvekkeella. Asetelman kimppu kuuluu niihin lenkkikukkiin, joita kannan käsissäni aina milloin mistäkin. Karstulasta vuosikymmeniä sitten ostetut humalat rehottavat ihan muina humaloina ja ujuttavat itsiään pöydän rakoihin.

Keltainen toukokuu

Pihalla tapahtuu joka päivä. Yhtenä päivänä tulin Pohjolanmäen lenkiltä kotiin aika tohkeissani, sillä olin nähnyt joen varressa yksiä lempikukkiani, rentukoita. No, olihan niitä jo omallakin pihalla nuppuversioina lampisen reunoilla. Lauantaina olivat täydessä kukassa ja räpsäisin kuvan. Ihana tuo keltainen hohde! Olen ihan myyty!

 

Kolmas kilpipiilea toden sanoo!

Keväällä -22 saatiin Kuopukselta pieni kilpipiilea. Se ei pysynyt meillä pitkän aikaa hengissä. Keväällä -23 saatiin uusi poikanen, Sama toistui. Sitten viime syksynä tehtiin vielä kolmas yritys. Poikanen oli entisiä vähän isompi ja asusti isommassa ruukussa. Ruukku pääsi hyvälle paikalle keittiön ikkunalle, jossa se sai lämpöä ja valoa riittävästi ja vettä sopivasti. Ja katso: tuollainen siitä on tullut! Kehumme sitä monta kertaa viikossa.