Kivoja asioita

Eilen oli kiva ja yhteisöllinen päivä. Minulla oli puhelin herättämässä seitsemältä, mutta nousin jo puoli kuudelta ja varttia vaille kuusi tein pullataikinan. Kahta tuntia myöhemmin minulla oli kolme pellillistä voisilmäpullia jo liinan alla tuoksumassa. Tämä leipominen siksi, kun päätettiin toisen tuuraajaystävän kanssa järjestää yllätyskirkkokahvit ja lupasin leipoa. Kirkkoon tuli vähäinen määrä ihmisiä, mutta kahvit juotiin pullan kera. Saatiin yhteinen ystäväkin houkuteltua paikalle. Oli kotoisaa ja kivaa. 

Tänä aamuna Mies vaihtoi verhot olkkariin. Nyt sitten nautitaan jaffaverhoista jouluun asti ja joulunnjälkeen taas kevääseen. Heti tuli lämpimämpi tunnelma!

Ottamuksia 153

Oikeastaan otsikossa pitäisi nyt olla Vanhoja ottamuksia, sillä kuva on tismalleen kymmenen vuoden takaa ja Kotosesta. Paljon on sen jälkeen virrannut vettä Aurajoessa ja tuokin hylly näyttää nyt ihan erilaiselta. Mutteripannu on nykyään liesituulettimen tasolla, takaosan Kilta-astiat on kaapissa jne. Tunnelma on kuitenkin säilynyt juuri tuollaisena, yksiömäisen rauhallisena.

Tuikkulättyjä ja riivinrautalyhtyjä

Eilen illalla laitettiin pihauuniin tulet ja istuttiin Kettulan portailla tunnelmoimassa parisen tuntia. Isolle pihapöydälle hain vanhat ikivanhat ruosteiset lättypannut ja niihin tuikkuja palamaan. Illanhämärä ehti muuttua jo pimeydeksi, kun poltettiin viimeiset kalikat uunissa. Pannut ja riivinrautalyhdyt (3 kpl) jäivät vielä tuikkimaan loppuillaksi. Oli muuten yllättävän haastavaa kävellä pilkkopimeässä, mutta onneksi pihalaatat eroittuivat polulla valkoisina läikkinä, joten löysimme Laurilan nurkalle.

Vuosia sitten näin tuollaisia ”tuikkupannuja” ja haaveilin niistä. Kirpparilla sitten on sattunut onneksi löytymään muutamalla eurolla. Kynttilänvalo oli houkutellut illan aikana muutaman siivekkäänkin ikiuneen…

Olen pettynyt

Vaalit on käyty. Paljon numeroita, käärittyjä paidanhihoja, teroitettuja lyijykyniä, mustamaalausta, ennusteita, soppatykkejä, lupauksia, makkaraa, vaalitelttoja, pettymyksiä, kahvia, pelkoa ja tarroja. Kaikkea oli paljon ja sittenkään ei tarpeeksi. Myönnän olevani pettynyt tulokseen. Mutta - vaalit on käyty ja pulinat pois.

Jk. Seuraava vaali, jota aion seurata, on Mikkelin hiippakunnan piispanvaali. Piispanvaalien seuraaminen on ollut jo vuosia lempiharrastukseni kävelyn ohella. 

Pidän tästä kuvasta

Arkistosta löytyy joskus ei-nyt-helmiä, mutta välillä jopa hyviä räpsyjä. Nyt löysin tällaisen seitsemän vuoden takaa. Kuvauspaikkana on elokuinen Helsingin Pietarinkatu. Kuvassa ihan selvästi odotetaan pöytäseuruetta juomaan kahvia, teetä tai siideriä. En ole vihreän värin ihminen yleensä,  mutta juuri tuo sävy on kaunis. Samalla kertaa ikivanha ja moderni. Pidän tästä kuvasta oikeastaan aika paljon.

Annoin joululle pikkusormen!

Eilen se tapahtui töissä! Annoin joululle pikkusormen! Sen verran tunnen kyllä itseäni (ja joulua) yli kuudenkymmenen vuoden kokemuksella, etten usko sen vievän koko kättä ennen kuin on Oikea Aika… Sytytin kolme tuikkukynttilää - yhden ikkunalle vanhan kirjevaa´an päälle, yhden sinisen norsun selkään matalan kaapin päällä olevalle tarjottimelle ja yhden kuvan osoittamalle paikalle. Ostin muutama viikko sitten naapurikaupasta sata tuikkukynttilää ihan omilla rahoillani, joten kaapissa on varastoa… No, seuraavaksi piti saada jouluista musiikkia ja valitsin samaa, jota sairaalassa viruessani kuuntelin päivä toisensa jälkeen. Jouluradio itsessään on minulle aina jäänyt vieraaksi, mutta sen jazzpuoli on ihan wau! Hyvin hiljaisella volyymilla (niin kuin sairaalassakin) ja silti jo sopivan joulutyylillä. Onneksi on tuo Pikkumusta, joka toistaa kaikkea pyydettyä! 

 

Moninkertaisesti pitkitetty kehtolaulu

Kesäisin valvotaan pitkään, vaikka ei potkupallokisoja seuraisikaan. Kesäillan tunnelma on ihan erilainen kuin paahtavan sydänpäivän vauhti. Illalla kaikki tapahtuu kuin hidastettuna - värien muuttuminen, pilviliikenne, rauhoittuminen kohti yöunia. Tavallaan kuin moninkertaisesti pitkitetty kehtolaulu ja unijukan kiireetön hiivintä. 

Lyhty pääsi testiin

Muutama viikko sitten yhdellä kirpparilla oli myynnissä upouusi lyhty. Hintaa sillä oli viisi euroa ja pohdin hetken aikaa, onko se nyt tarpeellinen ostos vai ei. Päädyin tarpeellisuuteen, sillä näin jo sieluni silmillä lyhdyn roikkuvan Kettulan ulko-oven vieressä olevassa orressa elokuun iltoina...  

Nyt on kuitenkin helmikuu ja halusin kokeilla lyhtyä saman tien oman huoneeni ikkunassa. On se kaunis! 

Enkeliräpsyjä hautausmaalla

Eilen aamupäivällä haahuilin kamerakaulaisena hautausmaalla. Kuvailin kivirivejä ja lisäksi enkeleitä, joita oli hautakivien päällä yllättävän paljon. 

Olen aina ollut hautausmaaihminen - jo nuoresta asti kuljin katselemassa hautakiviä, lukemassa nimiä, laskemassa ikiä ja vertailemassa eri aikakausien kivityylejä. Sittemmin olen seissyt virsikirjatöiden merkeissä lukemattomilla haudoilla ja tehnyt sitä samaa - virrenveisuun lisäksi. Edelleen viihdyn hautausmaalla ja siksi kuvailin siellä eilen. 

Yksinkertainen ja koruton

Aina joskus tulee arkistosta vastaan kuvia, joista tulee hyvä mieli siitä, että on onnistunut tavoittamaan hyvän tilanteen ja tunnelman. Jostakin syystä tuo pullo pääsi vuosia sitten kuvaan ja kuva ilahduttaa edelleen. Hyvin yksinkertainen otos ja sen teho onkin juuri siinä yksinkertaisuudessa ja koruttomuudessa.

Eilinen työpäivä tuntui pitkältä, mutta hyvältä. Illalla uni tuli aikaisin.

Ei mikään päänsilittelysunnuntai

Tänään on se kirkkovuoden sunnuntai, josta pidän eniten. Nyt on nimittäin tuomiosunnuntai. Lähinnä virsien ja karun musiikin takia se kuuluu suosikkeihini. Muistan, kun yhden pappisystäväni kanssa ideoitiin, että olisi hienoa saada vaikka savua, tulta ja tulikivenkatkuista tekstiä tehokeinoiksi. Jäi suunnitteluasteelle odottamaan toteutusta. Joka tapauksessa tämä ei saisi mielestäni olla mikään päänsilittelysunnuntai ja siksi olenkin valinnut omalla virsikirjatyövuorollani vahvoja ja päällekäypiä virsiä eli Vihan päivää sun muuta ihan Hohto-elokuvan tyyliin. Tänä vuonna ei tuo sunnuntai osunut kohdalleni työvuoroarpajaisissa, valitettavasti. 

Kaikki alkoi siitä kun mä lasipurkin näin...

Siis: Kaikki alkoi siitä, kun siivosin eilen illalla tiskipöytää ja laitoin siitä muovisen pullon muovinkeräyspussiin,  pienen lasipurkin lasinkeräyskoriin ja sen kannen metallinkeräyspussiin ja tuon isomman lasipurkin kohdalla sain ahaa-elämyksen. Purkki oli jo valmiiksi puhdas ja etiketitön, joten ei tarvittu muuta kuin yksi kynttilä keittiön kaapista ja se oli siinä! 

Tosiasia on se, että piti myös hakea olkkarin pöydälle pihalta muutama pieni kukka keltaiseen maljakkoon ja laittaa pieneen talolyhtyyn lämpökynttilä, viedä tuo purkki ensin pöydälle, sitten siirtää se kuitenkin ns. nuottikaapin päälle, hakea punaiseen mariskooliin pari pussillista pähkinöitä ja istua katsomaan elokuvaa ja juomaan teetä. Eilen illalla elokuvana oli kaksi jaksoa Kiiltokuvia -sarjaa, jonka ostimme kerran eurolla. Katsomme toki sarjan kaikki osat, vaikka emme olleet kovin vakuuttuneita. Aina ei voi onnistua.