Hidas ja värikäs aamu

Sinkkuilen taas pari päivää, kuten aamupalakuvasta voi päätellä… Mies lähti eilen päiväjunalla kukkienkastelureissulle Kotoseen. Minä siivosin keittiössä vähän kaappeja ja löysin taas kirpparipöydälle vietävää. Kaappien perukoilta löytyi sellaisiakin tavaroita, joiden olemassaolon olin jo unohtanut… Suomeksi sanottuna ne olivat ylimääräisiä ja tarpeettomia meidän huusholliin, joten huspois, kierrätykseen!

Eilen illalla kävin yhdentoista kilometrin lenkillä. Tälle päivälle ei ole mitään erikoisia suunnitelmia, mutta lenkillä toki aion käydä. Ja ehkä kirjastossa. Ja kirpparilla. 

Jk. Aikaisin aamulla oli pilvistä, joten keräsin tarjottimelle väriä. Se auttoi, sillä nyt näkyy paistavan aurinko!

Tanssikohan se?

Tänään olisi auringon pitänyt tanssia ja nauraa, jos laulun sanoihin on luottamista. Yritin aamulenkillä kuikuilla ja tihrustella taivaalle, mutta eittämättä olin liian myöhään liikkeellä. Taisi olla tanssit silloin jo loppuneet.

Oodi talvelle

Tässä talvessa on ollut paljon kauniita yksityiskohtia, kirkasta auringonpaistetta, timantteja hangilla, kovia pakkasia, sopivasti lunta ja hyvä pito jalkojen alla. En siis valita. Ei Mieskään. Kylillä riittää valittajia ilman meitäkin, kun aina on vääränlainen ilma. (Yleensä kaikkein suurimpaan ääneen valittavat ovat niitä, jotka voisivat vetää vällyt korviin aamulla ja torkkua iltaan asti.)

Jk. Hyvää laskiaistiistaita! Kasvishernekeitto on haudutuspadassa valmistumassa.

 

Pitkä lenkki ja saaristolaisrieskoja

Eilen lähdin lounaan ja päiväkahvin jälkeen lenkille ja arvelin sitä pitkäksi jo etukäteen. Oikeassa olin! Sää oli ihana, aurinkoista ja sopivasti pakkasta. Vaatetta oli juuri oikea määrä päällä ja kengännauhatkin solmittu hyvälle kireydelle. Kävelin ja kävelin podcastmaailmassa asfalttitien reunaa, hiekkatien reunaa, kevyen liikenteen väylää ja postipolkua mennen tullen. Lenkki kesti kolme tuntia ja kahdeksan minuuttia ja matkaa kertyi 18,8 km. - Kotona odotti pino saaristolaisrieskoja, jotka Mies oli sillä aikaa leiponut. Nakkikeiton kera hupeni heti kaksi lämmintä rieskaa. Olen minä onnentyttö!

Aurinkoa!

Aurinkoaamua kukalla ja muutenkin! Olin yhtenä iltana luvallisen auringonkukkapellon luona ja päätin poimia yhden kukan.  Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, sillä kukan varsi ei noin vain katkeakaan…Ongelmaa ei todennäköisesti olisi, jos kuljettaisin lenkillä mukana oksasaksia, sivuleikkureita, sahaa tai kirvestä. Mutta kun en. No, luirulaukussa oli kännykkä ja avaimet ja avaimilla sitten onnistuin nirhaamaan vartta sen verran, että kukka lähti mukaani. Maljakossa vähän mökötti kohtelusta, mutta seuraavana aamuna oli jo toipunut ja loisti. Loistaa edelleen!

Aurinko ilmestyi aamupalalle!

Aamupalan kruunaa tänä aamuna aurinko! Nukuin kohtalaisen hyvin liki kahdeksaan. Hetken aikaa vielä kuonottelin sängyssä, mutta sitten vatsasta alkoi kuulua ihan selvästi ääni, joka murisi: rrruokaa ja rrreippaasti! Ei auttanut muu kuin totella.

Lenkkarit odottavat eteisessä toiveikkaan näköisinä. Aamupäivälenkki on vuorossa heti, kun olen tyhjentänyt tiskikoneen ja siivonnut keittiön. Aurinkopäivästä otetaan kaikki irti!

Keltainen toi auringon!

Laurilan pääsiäisessä on ollut paljon keltaista! Tämän huomion tein, kun eilen illalla innostuin leikkimään kuvakollaasisovelluksella. En mahduttanut mukaan läheskään kaikkea keltaista, mutta muutamia yksityiskohtia kuitenkin. Tuli aurinkoinen olo. 

Hajatuksia 37

Ihan selvästi jo valoa on enemmän talven päässä! Päivisin kävelylenkillä aurinko jopa häikäisee silmiä ja tarkoittaa sitä, että arskat on otettava matkaan mukaan. 

Tänä aamuna lusikoitiin yön-yli-tekeytyneet tuorepuurot. Laitoin kulhoihin desilitran herkkujuomaa (Gefilus appelsiini-mango), saman verran maustamatonta abjogurttia ja saman verran kaurahiutaleita, puoli ruokalusikallista sekä chian siemeniä että seesaminsiemeniä. Sekoitus ja lautaset kansiksi ja jääkaappiin. Puuron olisi voinut nyt aamulla koristella marjoilla ja hedelmillä, mutta oli sen verran kova nälkä, ettei dekoratiivista puolta ehtinyt ajatella. Hyvää oli!

Viimeiset pikkuauringot

Tällä viikolla syksy konkretisoitui ihan täpöllä. Olin toissailtana lenkillä ja kävin kääntymässä ns. auringonkukkapellon kohdalla. Tähän asti pelto on aina tervehtinyt minua iloisesti naamat virneessä, mutta nyt pelto oli mustanpuhuva ja iloton. Yöpakkanen oli vienyt loiston ja kukat. 

Meillä oli onneksi vielä muutamia alkuviikosta poimittuja pikkuaurinkoja kuistin pöydällä. Eilen illalla nostin maljakon keittiön pöydälle. Otetaan nyt näistä viimeisistä vielä kaikki ilo irti!

Helianthus annuus x 5

Eilen haettiin auringonkukkia kukkapellolta. Ne valaisevat nyt pilvisenharmaata aamua. Forecan säähattutätien mukaan tänään on ajoittaista ja mahdollisesti vähäistä sadetta. Määritelmät eivät kuulosta kovin pahoilta, joten ehkä tänään tulee lukemisen (Karolina Ramqvist: Leipää ja maitoa) lisäksi myös tehtyä kävelylenkki jossakin vaiheessa päivää. 

Jk. Otsikon tieteellinen nimi on peräisin Carl von Linnén (sulka)kynästä. Poimimme niitä viisi.

Kuvalla huomio

Tälle lauantaipäivälle on luvattu sadetta termeillä ajoittaista, mahdollisesti vähäistä, runsasta. Aion kuitenkin pistää nokkani ja räpyläni ulos jossakin vaiheessa, sillä en ole sokerista ja lenkkareitakin on useammat, jos yhdet kastuvat. Aurinko taitaa tänään olla ihan sivuroolissa taivaalla, joten kuvalla huomio. 

Kaunis ja monikäyttöinen

Lauantaina ostin yhdeltä pihakirppikseltä mm. tämän. Sitä voi käyttää mukina tai pikkumaljakkona tuon härpäkkeen kera. Vaihtoehtoisesti myös kynätelineenä tai hammasharjatelineenä. Kokeilen kesämmällä ehdottomasti tuota maljakkovaihtoehtoa, kun niityt on pullollaan ohutvartisia kukkia.

Monitoimimukin on suunnitellut tanskalainen Arne Jacobsen. Muurahaistuolin isä ja yksi tanskalaisen modernismin guruista. Arvostan. 

Jk. Ja tuo sunshine eli auringonpaiste jaksaa ilahduttaa ihan täpöllä pitkän talven jälkeen! 

Aurinkoa ja kävelyä

Eilinen kului isommassa lähikaupungissa. Kävelyä kertyi kilometrikaupalla, auringonpaisteesta oli aikaa nauttia ja iltajunaan sain Miehen seurakseni ja taas kotiin. Hänellä oli paljon valokuvia kännykässä näytettävänä ja paljon juttuja mukana. Lapsenvahtikeikka oli onnistunut hyvin, sillä Kakkonen oli kuunnellut vaaria ja käyttäytynyt todella mallikkaasti. Päiväkodissa oli keskiviikkoaamun vientireissulla noteerattu, että onko tämä se paljon puhuttu minecraftvaari. Juuri hän! 

Tämän viikon tavoite

Tälle aamulle (ja monelle muullekin tämän jälkeen, toivoisin niin) löytyi pieniä aurinkoja. Taivaallakin näkyy kurkkailevan yksi samansukuinen. Aamupalan jälkeen lähdenkin päivän ensimmäiselle kävelylenkille. Aikatauluton päivä voi pitää sisällään useammankin lenkin. Miestä aina huvittaa, kun selitän pontevasti tarvittavia kilometrejä aina johonkin tiettyyn tasalukuun. Niin tälläkin kertaa, kun vielä kuusikymmentä kilometriä puuttuu isommasta tasaluvusta (2400). Se on tällä viikolla tavoitteena.