Päätin lopettaa puolipilvisen

Tämän vuoden kalenteri alkaa pian olla eletty ja täytetty. Uuden ostin jo valmiiksi, mutta sen päivät alkavat vasta jouluviikosta. Työelämässä ollessani uusia kalentereita pääsi täyttämään jo aikaisemmin, kun kirkon kalenterit alkavat adventista. Tämä ei ollut kuitenkaan tämän aamun pointti vaan pilvet. 

Eilen päätin luokitella säät kolmeen eri kategoriaan. Ne ovat: aurinkoinen, puoliaurinkoinen ja pilvinen. En halua enää käyttää sanaa puolipilvinen, kun se on niin plääh. Ankea ja mitäänsanomaton. Jos on pilviä, niin on sitten täysillä niitä eli pilvistä.. Olen puhunut.

Tällä mennään tämä vuosi!

Ennen joulua revin ja silppusin parikymmentä vanhaa kalenteria roskiin ja ihmettelin, miksi niitä oli pitänyt hillota niin kauan… Kaikki poistetut olivat ns. firman kalentereita, joita olin ainakin joinakin vuosina koristellut hyvinkin omailmeisiksi. 

Täksi vuodeksi ostin hyvin edullisen marketkalenterin ja päätin tuunata ja ilmeistää sitä. Huomasin ilokseni, että muistiinpanosivuja on tosi paljon. Ne ovat tarpeen, sillä haluan merkitä liikunnat, kirjat, kinometsoelokuvat, laskutettavat työt, to do -listat yms kaikki omille paikoilleen. Ja kansikin oli kaunis heti, mutta muutamalla tarralla vielä omempi…

Marraskuu selätetty!

Hyvää ensimmäistä adventtia! Vuosikymmenien aikana meillä on ollut kuvallisia ja raaputettavia kalentereita ja joskus joku suklaaversiokin. Tänä vuonna satsasin välipaloihin. Luvassa siis jouluun asti terveellisiä pikkuherkkuja jaettavaksi.

Marraskuun selätys onnistui hyvin. Se kulutettiin päivä kerrallaan. Välillä oli lunta, välillä ei. Viimeisenä päivänä saatiin piikit olkavarsiin koronaa ja influenssaa vastaan. Illalla särki lihaksia ja koettiin vilunväristyksiä. Nukkuminen onnistui paremmin influenssakyljellä. Nyt on olo ihan ookoo.

Ottamuksia 146

Ihan-vaan-räpsy Kotosesta torstai-illalta. Meillä on siellä yleensä ollut joku sähköyhtiön tai muun puljun ilmaiskalenteri kirjahyllyn sivussa ja nyt olikin alkuvuosi outoa, kun paikalla ei ollut mitään. Onneksi samaisena torstaipäivänä löysin puolella eurolla yhdestä liikkeestä laskutaskullisen kalenterin. Koko vuosi on siis järjestyksessä! 

Kaunis ajastaika

Viime kesänä ostin itselleni kalliin kalenterin. Mielestäni se oli ihan nappiostos, kun sen päivät alkoivat elokuun alusta eli oli kahdeksantoista kuukauden kalenteri. (Elokuun ensimmäisestä aloitin eläke-elämän.) No, rehellisyyden nimissä sanottakoon, että kovin monia merkintöjä en viime vuoden puolella kirjannut, mutta kaunishan se on.

Tälle vuodelle sen sijaan on vaikka mitä. Liikunnat, katsotut elokuvat, luetut kirjat, tehdyt virsikirjatyöt (laskutetut ja maksetut) ja ihan tavalliset kalenterimerkinnät tulevista töistä ja olemisista. Se melkein kuin houkuttelee kirjoittamaan kaikenlaisia muistiinpanoja. Ja on kaunis, mutta sen taisin sanoa jo aikaisemmin.

Tarroilla siitä saa monin verroin iloisempaa!

Vapaapäivän aamuna voi vallan mainiosti kuvata työkalenteria. Kalenterissa on jo vuosia ollut kestokannet ja sisälmyksiä vaan on vuosittain vaihdettu. Yleensä minulla on ollut aika hillitty tuo kansi, mutta syksyllä repäisin ja tarroitin oikein antaumuksella. Tällä mennään tämä vuosi ja ensi vuodeksi joudun ostamaan / saan ostaa ihan itse kalenterin, kun en enää saa sitä firmalta. 

Pätee myös marraskuussa!

Työpaikan seinällä on viisaiden ajatusten kalenteri. Allekirjoitan niitä mielessäni, kun käännän uuden kuukauden kuvan näkyviin. Tämä kuvan ajatus on lokakuulta, mutta pätee myös marraskuussa ja ehkä etenkin marraskuussa, joka vaatii ihmisiltä enemmän kuin muut kuukaudet. Hyvä ystäväni kyseli selviytymiskeinoja marraskuulle. Totesin villasukkien, pitkien kävelylenkkien ja suklaan olevan hyvä kombo. Viisaat ajatukset sopivat siihen lisäksi, sillä niitä ei ole koskaan liikaa eikä omasta takaa ainakaan tungokseksi asti.

 

Ihminen osaa, minkä tahtoo

Työpaikan kahvihuoneen ikikalenteri pysähdytti ja laittoi pienelle paikalle. Ihminen osaa, minkä tahtoo. Tahdonko minä? En koe olevani muutosvastarintamanainen ja joskus olen hämmästyttänyt ja kummastuttanut itsenikin, kun lähes päätä pahkaa olen ummikkona räpiköinyt uusiin työhaasteisiin. Ehkä se johtuu tästä oinasluonteestani, joka innostuu milloin mistäkin. Tai tähtien suotuisasta asennosta. Tai pohjattomasta uteliaisuudesta. Niin tai näin - joka tapauksessa kalenteri pysähdytti. Se kai olikin sen tarkoitus.

 

Rastitukset

Hei taas! Täällä uusi kuva on ja se kertoo rasteista. Tällä viikolla me alettiin rastittamaan ohimenneitä päiviä kalenterista. Me aiotaan rastittaa koko vuoden päivät. 

Jk. Tämän postauksen sanelijana toimi: Ilmo. Tämän postauksen kirjoitti: Mummu. 

Blogimaailman vai taviskalenterin mukaan?

Eilen yllätyin. Olisihan minun pitänyt vanhasta muistista tietää, että blogimaailmassa joulu saattaa tulla aikaisemmin kuin mitä taviskalenterissa lukee. Silti olin taas vuodessa unohtanut, että nyt voi jo ihan hyvin olla huusholleissa koristellut kuuset, tontut, valohörsylät, tingelitangelit ja kinkut... Olen niin vanhanaikainen ja hidassyttyinen, että meillä on vasta se hyasintti ja lasipurkissa kaupan pipareita. Tämä tontun kuva on tasan kymmenen vuoden takaa ja tulla tupsahti Facebookin muistoissa esiin. Kuva riittää vielä mainiosti.