Nautin hitaista vapaista aamuista. Nautin siitä, kun on aikaa laittaa aamupala kauniisti esille (ja ikuistaa se kuvaksi) ja siitä, että kellon voi ihan täysin unohtaa. Viikonloppuni on useimmiten neljän päivän pituinen, joten siihen mahtuu neljä hidasta aamua. Mahtuu, jos ei ole virsikirjatöitä tai muita menoja.
Kunnon (?) kuusikymppisen tapaan on lähes välttämätöntä kirjoittaa jotakin säästä... No, lämpöasteita on 2,8 ja ulkona näyttää hyiseltä. Aamupäivälenkki ei ajatuksenkaan tasolla oikein houkuttele, mutta luulen meidän suuntaavan kuitenkin ulos. Loppujen lopuksihan ulkoilu on aina vain pukeutumiskysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti