Olen aina pitänyt leipomisesta. Taisin olla kahdentoista, kun äiti antoi minun ensimmäisen kerran tehdä pullataikinan ja sen jälkeen taikinoita on tehty vaikka hurumykke! En ole koskaan ollut mikään hifistelijä, vaan olen tehnyt vain rehellistä pullaa ja sämpylöitä. Kakut ja minä emme puhu samaa kieltä, pikkuleipiä ja pipareita kyllä osaan tehdä. Kääretorttu on aina ollut suuri arvoitus ja taitaa siksi jäädäkin.
Eilen aamulla keitin ensin lounasruoaksi riisipuuron ja rusinasopan. Sitten tajusin, että päiväkahville ei ole mitään ja tekaisin pullataikinan ja leivoin pieniä pulleroisia. Olivat makoisia. Eikä siinä vielä kaikki… Kello raksutti jo iltakymmentä, kun alustin pienen sämpylätaikinan ja yhdentoista maissa otin pellillisen lämpimäisiä uunista. Nyt aamulla oli sitten sämpylöitä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti