Tänään klo 13.27 tulee kuluneeksi kolmekymmentäseitsemän vuotta siitä, kun maailmaan syntyi kuin syntyikin kuudentoista tunnin puurtamisen ja ähkimisen jälkeen poikalapsi, joka oli ensimmäinen tässä perheessä ja jolle ei ollut seimeä eikä kehtoa vaan kauniisti verhoiltu pahvilaatikko, jossa hän sai nukkua myssypäisenä ensimmäiset viikkonsa. Nukkumista hän harrasti silloin vähemmän kuin sittemmin nyttemmin. Hän tuli, valloitti ja sekoitti pakan saman tien. Olen onnellinen, kun hän on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti