lauantai 25. joulukuuta 2021

Mistä tuntee Laurilan joulun?


Siitä, että jouluaamuna saa nukkua pitkään, eikä kukaan hätistele ylös sängystä. Nukuin/torkuin puoli kymmeneen asti. Siitä, että tuosta nukkumismaratonista johtuen aamupalaa syötiin kahdessa vuorossa. Mies söi aikaisemmin puuroa ja soppaa ja toisessa vuorossa minun kanssani lohi-seitanleipiä teen/kahvin kanssa. Siitä, että iltayhdeksältä käveltiin eilen hautausmaalle viemään kynttilöitä. Oli muuten vaikuttavan näköinen kynttilämeri tuossa kuolleiden kaupungissa. Siitä, että ruokaa ja herkkuja on ruhtinaallisesti tarjolla. Pysyimme kuitenkin aika kohtuudessa ja nukuimme yömme vatsanpuruitta. Siitä, että kaupasta ostamani hyasintit ovat vielä ns. vähän vaiheessa. Kuljetan niitä ilmalämpöpumpun lähelle saamaan aukenemishoitoa ja sitten taas takaisin eli pienesti huijaan. Siitä, että toisen kanssa tuntee itsensä rakastetuksi juuri tällaisena kuin on. Neljäskymmenes yhteinen joulu - vähemmästäkin sitä herkistyy…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti