Palasimme torstaina Kotosesta Laurilaan ja postilaatikossa odotti pikkuruinen paketti. Olin tiennyt odottaa sitä, mutta paketin ulkonäkö yllätti, huvitti ja nauratti! Ystäväni kanssa meillä on ollut yhteisiä työkeikkoja, kun hän on virsikirjatyöpäivinä ollut kirkon/kappelin toisessa päässä ja minä taas toisessa. Olemme korvakoruihmisiä ja yhdet kissakorvikset olikin tuossa paketissa, kun hän vähensi kokoelmaansa ja minä kartutin sitten omaani.
On hienoa, että toinen tuntee huumorin ja sen, että tuollaisella tekstillä varustetun paketin voi lähettää. Ollaan siis samalla aaltopituudella! Kiitos, M!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti