Tänään on taas teemapäivä ja tällä kertaa Koirien päivä. Suhteeni koiriin ei ole mitenkään lämmin, sillä voin tunnustaa pelkääväni ainakin sellaisia koiria, jotka tulla vöyhöttävät kieli suupielestä roikkuen. Pienet kiltit koirat on ihan jees.
Lapsena kyläkuvassa oli kaksi tiettyä koiraa. Viitalan Vekku oli kiltti ja rehtorin Otto taas jotakin muuta. Molemmat olivat samaa rotua eli kansalliskoiria, suomenpystykorvia. Naimisiin mennessäni uudessa suvussa oli saman rodun edustaja eli Ressu. Ressusta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Rauha hänen muistolleen.
Kuvan koira on nimeltään Napoleon eli tuttavallisemmin Nappe. Sain sen kuopukselta. Napen kanssa voin viettää teemapäivää näin lomasella. Nappe ei hauku, sitä ei tarvitse ulkoiluttaa ja se vaan on ja ilahduttaa.
Jk. Ihmisiä on ainakin kahdenlaisia. On koiraihmisiä ja kissaihmisiä. Minä kuulun jälkimmäisiin. Kuulun niihin, jotka ovat tavanneet Helmin.
Minä taas olen ehdottomasti koiraihiminen. Jo lapsuudenkodissani yksi perheenjäsen oli aina koira. Huomaan nopeasti, jos joku ei ole ns. koiraihminen. Lähiystävpiirissänikin kaikki ovat koiraihmisiä. Kaiken kattavaasti olen loppupeleissä kaikkien eläinten puolesta. Olen liittynyt myös Animaliaan, joten nyt suojelen myös tuotantoeläimiä.
VastaaPoistaKun suuriruhtinatar Olga lähti melkein 15 vuotiaana, kodistamme tuli talo. Ovi on raollaan uudelle perheenjäsenelle, mutta reissuvuodet ensin ja sitten...Wuh!
Kaikkien eläinten puolesta, totta kai! Mutta koiria ei meille, kiitos!
VastaaPoista