Olen aina pitänyt huiveista. Minulla on laatikossa ja koreissa pieniä, keskikokoisia ja suuria huiveja. Kesäisin kotioloissa tulee pidettyä emäntämäisittäin päässä niskaan sidottuna pientä värikästä huivia. Jenkkihuiveja kaulaan solmittavaksi on lukuisia erivärisiä (miehen kanssa yhteisessä käytössä). Sitten kaulassa roikotettavia kapeita ja pitkiä tai leveitä ja pitkiä on mielin määrin. Pashminoita useampi. Kudottuja ja virkattuja vaikka kuinka monta. Eli huiveissa löytyy.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut elvistellä huiveilla. Tarkoitus oli kertoa ahaa-elämyksestä, jonka sain ison ja ohuen huivin kanssa tällä viikolla. Huivi toimi hameeksi kiedottuna saunan jälkeen. Huivi lämmitti ponchomaisesti parin tunnin bussimatkalla, kun torkuin. Tästä lähtien kuljetan jotakin isoa huivia aina matkakassissa. Siitä on moneksi.
Huivit ovat täälläkin olleet päivän sana! Odotettavissa ollut hiustenlähtö sai minut kiinnostumaan kaapeistani löytyvistä erilaisista huiveista ihan uudella tavalla. Aiemmin olen vain sitaissut niitä kaulaani kylmää vastaan, ihan mielikuvituksettomasti. Joskus kokouksessa iso huivi on päätynyt hartioille suojaamaan ylitehokkaalta ilmastoinnilta. Päähäni en ollut edes kuvitellut huivia koskaan laittavani!
VastaaPoistaSileästi päätä myöten menevä huivi tai pipo ei ole ollenkaan minun juttuni, vaan halusin päähäni jotain, jossa on vähän enemmän "volyymia". Niinpä päädyin katselemaan Youtuben ihmeellisestä maailmasta opettavaisia videoita ortodoksijuutalaisten naisten tichel-huiveista, afrikkalaisten turbaanimaisten huivien sitomisesta ja ties mitä. :D
No, nyt osaan vaikka pimeässä sitoa pitkän huivin päähäni suht siedettävästi. Olen myös opetellut ompelemaan hattuja. Tulkoon syyskylmät, olen valmis.
Piti heti käydä googlaamassa tichel-huivi, kun oli ihan outo sana... Uskon, että sellainen sopii tyylisi erittäin hyvin. Mistä väreistä pidät? Ruskean miellän väriksesi ainakin. Voisin lahjoittaa sinulle jonkin huiveistani...
VastaaPoista