Eilen jäin miettimään sitä, onko asetelmat olemassa ihan vaan asetelmien takia vai muuten vaan. Myönnän toki, että asettelin tämän huivin pihakeinun selkämykselle näennäisen puolihuolimattomasti ennen kuin otin kuvan. Mutta tuo huivi kulki minulla koko illan mukana, kun kuljin hihattomalla trikoomekolla uinnin jälkeen. Istuin keinussa, haahuilin pihalla, istuin pihapöydän ääressä syömässä aivan ihanaa kookoskermalla maustettua kukkakaali-sipuli-paprikapaistosta. Huivi siis oli tarpeellinen, ei lavaste.
Asetelmat asetelmien vuoksi on tullut mieleeni vaeltaessani Instagramin maailmassa. Eli olen tyytyväinen meidän huusholliin, kun siellä on sulassa sovussa (tietääkseni) ja vinksin vonksin yhtä sun toista tyylisuuntaa ja tyylittömyydet vielä päälle. Ei tarkkaan geometrisesti mietittynä, ei todellakaan. Se kun aiheuttaisi minulle näppyjä ja hengenahdistusta. Pitäkööt leijonat makeiskorinsa, puolueettomat humanistit korulauseensa ja asettelijat asetelmansa! Tähän maailmaan mahtuu vaikka mitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti