Kesäkurpitsa on jo vuosia kuulunut Laurilan must -juttuihin. Keväällä ostetaan kolme taimea/tainta (molemmat taivutusmuodot Kielitoimiston sanakirja hyväksyy) ja ne istutetaan yrttimaan reunaan. Sitten alkaakin ensimmäinen jännittävä vaihe, kun iltaisin katsotaan säätiedotuksia ja mietitään, onko viisainta käydä hallaharsottamassa. Usein se tehdään ns. kaiken varalta ja hyvin ollaan hallalta säästytty. Kesän kuluessa seurataan kukkien kehittymistä ja sen jälkeen alkaa toinen jännittävä vaihe, kun seurataan pötkylöiden muodostumista ja mietitään, milloin on aika hakea ensimmäiset pannulle.
Kolme on Laurilaan juuri sopiva määrä. Satoa tulee pitkin kesää. Mitä pienempi, sitä parempi. Joskus lehtien ja silmän varjossa vihannes äityy kasvattamaan mittaa niin, että siitä tehdään kuorrutettu versio. Niin kävi tässä viime viikon lauantaina. Lautasella on minun annokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti