Loppiaisaattona olisi tietysti pitänyt kunnioittavasti lukea Shakespearea, mutta minä harrastin lempiliikuntamuotoani eli kävelyä. Iltapäivällä lähdin ensin siihen suuntaan, mihin ei juuri viitsi kävellä iltaisin ainakaan näin arka ihminen kuin minä. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että siellä nyt saa mielikuvitus liikkumaan susia ja karhuja ja muita eläimiä. Eli siis Multialle päin kävelin iltapäivävalossa.
No, sen jälkeen lähdin tutulle reitille, jolla on valoja ja reitin varrella kaksi kirkkoa. Siellä kun kävelee vaikka mihin aikaan vuorokaudesta. Selvyyden vuoksi on sanottuna, että siinäkin suunnassa meiltä on kilometrin matka ensimmäisiin katuvaloihin...
Joka tapauksessa lenkistä tuli aika pitkä. Askelmittarini Osmo kertoi, että pituutta oli 14,6 kilometriä. Eväinä oli kaksi muumipatukkaa ja yksi suklaakonvehti. Söin kaikki.
Pimeässä kävely on mun yksi mieliharrastus. Ei silloinkaan ole pilkkopimeää, kun seisoskelee ensin vartin pimeässä niin silmät tottuu. :)
VastaaPoistaMaalla meillä on reilut 7km lähimpiin katuvaloihin ja 12½ kisaa lähikauppaan.
Kaupunkikodissa on kaikki aivan lähellä. :)
Ei pimeäkävelyssä mitään muuta haittaa ole, mutta se vilkas mielikuvitus...
PoistaSulla tuli pitkä lenkki, ei ihme että söit kaikki namut mitkä olivat mukanasi.
VastaaPoistaMinulla kulkee aina lenkkitakin taskussa yksi tai useampi muumipatukka, jotka on kuivattua hedelmää. Suklaakonvehti oli ihan karkkiherkku.
PoistaPitkät lenkit on rankkoja, mutta olen ihan koukussa niihin...