Sunnuntaina kävimme katsomassa isommassa lähikaupungissa taidetta, kun oli ensin viety lapsi ja lapsenlapsi rautatieasemalle. Taidemuseossa oli taiteilijaseuran näyttely ja paljon taideteoksia esillä. En ollut oikein taideystävällisellä tuulella, joten harrastin lähinnä läpikävelyä, mutta silti jotkut työt koskettivat. Onnea on keltainen kortti, jonka avulla voi vaikka vain piipahtaa museossa...
Isäni täyttäisi tänään yhdeksänkymmentäkolme vuotta. Tämän vuoden lokakuussa tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun hän kuoli. Minulla on vieläkin ikävä ja äitiä myös...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti