Marraskuun ensimmäinen ja elämäni vaikka-kuinka-mones-hidas-aamu. Mies oli lähtenyt aamuvarhain Kotoseen kastelemaan kukkia (jotakin lautasen kilinää kuulin unen läpi) ja vietän laatuaikaa. Nukuin melkein yhdeksään ja vasta nyt puoli kymmenen tienoilla on hitaan aamupalan vuoro. (Tällä kuitataan sitten myös lounas ja seuraava ateria onkin joku välipala.)
Aion lukea ja käydä lumikävelyillä. Ei sen kummempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti