Tällä viikolla olen ollut kolmena päivänä virsikirjatöissä, kun Virallinen Soittaja on virunut sängynpohjalla tai/ja sohvannurkassa. Tiistaina ja torstaina olin joululaulutöissä ja eilen sitten oli tummanpuvunpäivä (tosin rikoin tietoisesti värietikettiä fazerinsinisillä korvakoruilla), kun oli itsenäisyyspäivän messu ja juhlakahvit.
Mennessäni eilen aamulla kirkkoon hyvissä ajoin (=tuntia ennen alkamisaikaa), näin pienen suklaanallen nököttämässä flyygelin kannen päällä. Naurahdin ja siirsin sen koskettimien viereen. Messussa oli paljon liikkuvia osia, kuoroa ja muuta muistettavaa ja spesiaalia. Messun päätyttyä pakkasin nuotit laukkuun, laitoin kirjat pois ja kävin kysymässä työkaverilta, oliko nalle häneltä. Oli, kun tiesi minulla olleen aika rankkoja työpäiviä ja halusi ilahduttaa. Oi mitä ystävyyttä!
Jk. Nalle pääsi Laurilaan suklaaparkin viereen. Tulee syödyksi jonakin päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti